Mormonismin valtavirtauksen viitekehyksissä on tabu kertoa ääneen epäilyksistä tai taipumuksesta kerettiläisyyteen.
Jos joku ottaa jossakin kirkon kokouksessa esille jonkin kiistanalaisen [tai aran] aiheen, joista puhutaan päivittäin täällä ARM:ssä, kokouksen johtaja huomauttaa nopeasti joko että "tuo menee tämän oppiaiheen ulkopuolelle" tai että "meillä ei ole aikaa käsitellä tuota".
Jos asianomainen kyselijä-epäilijä jatkaa itsepintaisesti kyselyään, häntä usein pyydetään tulemaan kokouksen jälkeen piispan tai muun johtajan huoneeseen "saamaan vastaukset kysymyksiinsä". Tietenkään piispa ei todella vastaa kysymyksiin, vaan sen sijaan hänen reaktionsa kuulostaa tavallisesti tällaiselta:

• Meille ei ole vielä ilmoitettu vastausta tuohon kysymykseen.
• Meidän on vain otettava jotkut asiat uskonvaraisesti.
• Oletko lukenut mormonisminvastaista kirjallisuutta?
• Jos jatkat tuota rataa, voit huomata olevasi luopumuksen polulla.

Ellei hän pidä vastauksistasi, hän saattaa yrittää jotain tällaista:

• Pidätkö Viisauden sanan?
• Onko henkilökohtaisessa elämässäsi jotakin, joka pitää sinut kaukana Pyhästä Hengestä?

Jotain tuontapaista sattui meille, kun vaimoni ja minä olimme tutkimassa tietämme ulos mormonismista.
Eräs pitkäaikainen seurakuntamme jäsen, joka oli vaarnan korkean neuvoston jäsenen vaimo, jutteli yksityisesti erään toisen yhteisen ystävämme kanssa (tajuamatta, että hänkin epäili mormonismin totuutta niin kuin me, ja on meidän jälkeemme myös jättänyt kirkon).
Ystävämme kertoi neuvonantajan vaimolle siitä, että olin tutkinut mormonismin historiaa, ja vaimo vastasi "Et voi älyllistää evankeliumia! Randy vain tonkii tätä materiaalia liikaa! Jos kaikki jäsenet tutkisivat asioita sillä tavalla, niin kirkossa ei olisi ketään jäljellä!"
Toisin sanoen tuon neuvonantajan vaimon asenne oli se, että on tärkeämpää pysyä tietämättömänä eikä kyseenalaistaa mitään ja pysyä mormonina, kuin tutkia ja saada selville, onko mormonismi sen arvoinen, että kannattaa pysyä kirkon jäsenenä.

Kirkon presidentti ja profeetta Gordon B. Hinckley haastattelussa