Joseph Smith, jonka kautta Jumalan lahjasta ja voimasta Mormonin Kirjana tunnetut vanhat kirjoitukset tulivat ilmi ja joka ne käänsi englannin kielelle, kertoi seikkaperäisesti asiasta. Hän väitti, että hän yöllä vasten syyskuun 21 päivää 1823 etsi Herraa palavassa rukouksessa, saatuaan jo aikaisemmin erittäin tärkeän jumalallisen ilmoituksen. Hänen selostuksensa kuuluu:

"Ollessani näin avukseni huutamassa Jumalaa havaitsin valon ilmestyvän huoneeseeni. Se kasvoi yhä, kunnes huone oli valoisampi kuin keskipäivällä, ja silloin juuri ilmestyi vuoteeni vierelle ihmisolento, joka seisoi ilmassa, sillä hänen jalkansa eivät koskettaneet lattiaa.

Hänellä oli yllään mitä kauneimman valkea, väljä viitta. Se oli valkeampi kaikkea maallista, mitä koskaan olin nähnyt, enkä usko, että mikään maallinen voitaisiinkaan valmistaa niin tavattoman valkeaksi ynnä loistavaksi. Hänen kätensä olivat paljaat, samaten hänen käsivartensa hieman yläpuolelle ranteiden. Niin myös hänen jalkansa olivat paljaat vähän nilkkojen yläpuolelle. Hänen päänsä ja kaulansa olivat myöskin peittämättömät. Voin havaita, ettei hänellä ollut muuta vaatetta kuin tämä viitta, koska se oli avoimena, niin että voin nähdä hänen poveensa.

Ei ainoastaan hänen viittansa ollut ylen valkea, vaan hänen koko olentonsa oli kuvaamattoman kirkas, ja hänen katsantonsa oli tosiaan kuin salaman leimahdus. Huone oli erinomaisen valoisa, muttei niin ylen kirkas kuin aivan hänen olemuksensa lähin ympäristö. Kun ensin katselin häntä, pelkäsin, mutta pian pelkoni hävisi.

Hän kutsui minua nimeltä ja sanoi minulle olevansa Jumalan kasvojen edestä lähetetty sanansaattaja sekä nimensä olevan Moroni. Vielä hän sanoi, että Jumalalla oli minulle työ tehtäväksi ja että nimeäni tultaisiin mainitsemaan sekä hyvällä että pahalla kaikkien kansanheimojen, sukukuntien ja kielten keskuudessa, ja että sen maine olisi sekä hyvä että paha kaikkien kansojen kesken.

Hän sanoi, että oli maahan talletettuna kirja, kultalevyille kirjoitettu, joka kertoi tämän mantereen muinaisista asukkaista ja heidän alkukodistaan. Hän ilmoitti myös, että se sisälsi iankaikkisen evankeliumin täyteyden sellaisena kuin Vapahtaja oli sen jättänyt näille muinaisille asukkaille.

Vielä hän mainitsi, että oli kaksi hopeakaareen kiinnitettyä kiveä - ja nämä kivet, jotka olivat kiinnitetty rintakilpeen, muodostivat niin sanotut uurimin ja tummimin - haudattuna levyjen mukana; ja muinoin eli entisinä aikoina näkijäin ominaisuuksiin kuului oikeus näiden kivien hallussapitämiseen ynnä käyttämiseen. Ja Jumala oli valmistanut ne tämän kirjan kääntämistä varten.

Vielä hän kertoi minulle, että kun saisin nämä hänen mainitsemansa levyt - sillä aika, jolloin ne saisin, ei ollut vielä tullut - ei minulla olisi lupaa näyttää niitä kenellekään, ei myöskään rintakilpeä eikä siihen kuuluvaa uurimia ja tummimia, paitsi niille, joille minun käskettäisiin näyttää ne; jos näyttäisin, olisin tuhon oma. Hänen keskustellessaan kanssani levyistä mieleni silmät avattiin, niin että voin nähdä paikan, mihin levyt oli talletettu, ja näin sen niin selvästi ja tarkoin, että tunsin paikan käydessäni sillä.

Tämän ilmoituksen jälkeen näin valon huoneessa alkavan kokoontua aivan tämän minun kanssani puhuneen miehen ympärille, ja niin tapahtui, kunnes huone jälleen tuli pimeäksi paitsi juuri hänen ympäriltänsä, jolloin silmänräpäyksen näin, ikään kuin olisi ollut käytävä avoinna suoraan taivaaseen ja hän nousi, kunnes hän vihdoin hävisi näkyvistä, ja huone jäi sellaiseksi kuin se oli ollut ennen tämän taivaallisen valkeuden ilmestymistä.

Makasin aprikoiden tämän tapahtuman merkillisyyttä ja suuresti kummastellen sitä, minkä tämä tavaton sanansaattaja oli kertonut minulle, ja silloin kesken mietiskelyni äkkiä havaitsin huoneeni uudelleen alkavan valjeta, ja samalla hetkellä tuo samainen taivaan lähetti oli jälleen vuoteeni vierellä.

Ja jälleen hän kertoi aivan saman kuin ensimmäisellä käynnillään, lainkaan poikkeamatta siitä. Sen tapahduttua hän ilmoitti minulle ankarista tuomioista, jotka kohtaisivat maailmaa nälänhädän, miekan ja ruton suurien hävitysten kautta; ja nämä raskaat tuomiot tulisivat maailmalle tämän sukupolven aikana. Kerrottuaan tämän hän jälleen nousi ylös, kuten oli tehnyt aikaisemminkin.

Tähän mennessä tapahtunut oli vaikuttanut niin syvästi mieleeni, että uni oli kaikonnut silmistäni, ja makasin kaiken näkemäni sekä kuulemani aiheuttaman hämmästyksen kokonaan valtaamana. Mutta mitenkä yllätyinkään, kun jälleen näin saman sanansaattajan vuoteeni vierellä ja kuulin hänen vielä kerran toistavan kaiken saman kuin aikaisemminkin; ja hän lisäsi vielä varoituksen minulle, sanoen, että saatana tulisi yrittämään kiusata minua (isäni perheen puutteenalaisten olojen johdosta) ottamaan levyt rikastuakseni niillä. Siitä hän kielsi minua, sanoen, että saadessani levyt minulla ei saisi olla muuta pyrkimystä mielessäni kuin Jumalan kunnian kirkastaminen, eikä minulla saisi olla mitään muita vaikutteita kuin Hänen valtakuntansa rakentaminen; muussa tapauksessa en voisi saada niitä.

Tämän kolmannen käynnin jälkeen hän jälleen nousi taivaaseen kuten ennenkin, ja minä jäin jälleen pohtimaan sitä ihmeellistä, jonka juuri olin kokenut. Kun kukko kiekui melkein heti taivaallisen lähetin kolmannen kerran noustua ylös luotani, havaitsin, että päivä oli sarastamassa, joten meidän keskustelujemme oli täytynyt viedä koko yö.

Pian tämän jälkeen nousin vuoteeltani ja, niin kuin tavallisesti lähdin päivän välttämättömiin tehtäviin. Mutta tarttuessani työhön, kuten muulloinkin, havaitsin voimani niin loppuun huvenneiksi, etten kyennyt minkäänlaiseen työhön. Isäni, joka työskenteli kanssani, pani merkille, ettei minussa kaikki ollut niin kuin olisi pitänyt, ja kehotti minua menemään kotiin. Lähdin aikomuksenani kulkea talolle, mutta yrittäessäni ylittää aidan pellolla, missä olimme, voimani lopullisesti pettivät, ja vaivuin avutonna maahan. Hetken olin aivan tiedoton. Ensimmäinen, minkä saatan palauttaa mieleeni, oli ääni, joka puhui minulle, kutsuen minua nimeltä. Nostin katseeni ja näin saman sanansaattajan seisovan pääni yläpuolella valkeuden ympäröimänä kuten aikaisemminkin. Hän kertoi taas kaiken, minkä oli kertonut kuluneena yönä, ja käski minun mennä isäni luo ja ilmaista hänelle saamani näyn ja käskyt.

Tottelin ja palasin isäni luo pellolle sekä kerroin hänelle kaiken. Hän vastasi sen olevan Jumalasta ja kehoitti minua menemään ja tekemään, niin kuin lähetti oli käskenyt. Lähdin pellolta ja menin paikalle, jossa sanansaattaja oli kertonut levyjen olevan maahan talletettuina ja siitä saamani näyn selvyyden johdosta tunsin paikan heti sille saavuttuani.

Lähellä Manchesterin kylää, Ontario County, New York, on huomattavan suuri kukkula, korkein kaikista lähistöllä. Tämän kukkulan länsilaidalla, lähellä huippua, sangen kookkaan kiven alla olivat levyt talletettuina kivilokerossa. Tämä kivi oli paksu ja sen yläsivu kupertui keskustaansa päin, oheten syrjiänsä kohti, niin että keskikohta oli näkyvissä maan yläpuolella mutta kiven koko syrjän maa peitti.

Poistettuani maan otin vivun, jonka sain tarttumaan kiven syrjän alle, ja hieman ponnistamalla nostin sen paikaltaan. Katsoin sisään ja näin siellä tosiaan levyt, uurimin ja tummimin sekä rintakilven, niin kuin sanansaattaja oli kertonut. Lokero, jossa ne olivat, muodostui jonkinlaisella sementillä yhteenliitetyistä kivistä. Lokeron pohjalle oli pantu kaksi kiveä poikkiteloin, ja näiden kivien päällä olivat levyt ja niiden ohessa muut esineet.

Pyrin ottamaan ne esille, mutta lähetti kielsi minua, ja sain jälleen tietää, ettei niiden ilmisaattamisen aika ollut vielä tullut eikä tulisikaan ennen kuin neljän vuoden kuluttua tästä hetkestä; mutta hän käski minun saapua tälle paikalle tasan yhden vuoden kuluttua tästä hetkestä ja sanoi tulevansa kohtaamaan minut siellä sekä määräsi, että minun olisi jatkuvasti niin tehtävä, kunnes tulisi aika saada levyt.

Saamani käskyn mukaan tulin aina vuoden kuluttua ja joka kerran tapasin siellä saman sanansaattajan ja jokaisen kohtaamisemme aikana sain opetusta ja tietoja Herran aivoituksista sekä siitä, miten ja millä tavalla Hänen valtakuntaansa oli viimeisinä aikoina määrä johdattaa.

Vihdoin tuli levyjen, uurimin ja tummimin sekä rintakilven saamisen aika. Syyskuun 22 päivänä, tuhat kahdeksansataa kaksikymmentä seitsemän, mentyäni tavanmukaiselle vuotuiselle käynnilleni niiden talletuspaikalle, sama taivaan lähetti jätti ne haltuuni seuraavin ohjein: että minä olisin niistä vastuussa ja jos huolimattomuuttani tai jotakin laiminlyöden hukkaisin ne, minut hävitettäisiin, mutta jos tekisin kaikkeni niiden suojelemiseksi, kunnes hän, sanansaattaja, noutaisi ne pois, ne varjeltuisivat.

Pian ymmärsin, miksi olin saanut niin ankarat ohjeet niiden säilyttämiseksi ja minkä vuoksi lähetti oli sanonut, että kun olisin tehnyt minulta vaaditun, hän noutaisi ne pois. Sillä tuskin tuli tunnetuksi, että ne olivat hallussani, kun jo mitä sitkeimmin ponnistuksin yritettiin saada ne minulta. Turvauduttiin jokaiseen ajateltavissa olevaan juoneen tämän päämäärän saavuttamiseksi. Ahdistelu muodostui entistänsä armottomammaksi ja ankarammaksi ja joukolti ihmisiä oli jatkuvasti varuillaan saadakseen, mikäli vain mahdollista, ne minulta riistetyksi. Mutta Jumalan viisauden avulla ne pysyivät tallella minun käsissäni, kunnes olin niiden avulla täyttänyt minulta vaaditun tehtävän. Kun sitten, niin kuin suunnitelma oli, sanansaattaja tuli niitä noutamaan, luovutin ne hänelle; ja ne ovat hänen huostassaan vielä nytkin, toukokuun toisena päivänä, tuhat kahdeksansataa kolmekymmentä kahdeksan."

Katso Kallisarvoisesta Helmestä täydellistä kertomusta, Joseph Smith 2:26-60 ja History of the Church of Jesus Christ of Latter-day Saints (Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon historia), 1 osa, luvut 1-6.

Tämä muinainen aikakirja, joka oli maasta näin ilmaantunut tomusta puhuvan kansan äänenä sekä oli Jumalan lahjan ja voiman kautta käännetty nykyisen ajan kielelle, kuten jumalallinen vahvistus todistaa, tuli maailmalle julki ensimmäisen kerran vuonna 1830 M o r m o n i n  K i r j a n nimellä.

Kolmen silminnäkijän todistus

Ja myös kahdeksan silminnäkijän todistus

CHRISTIAN WHITMER JACOB WHITMER PETER WHITMER NUOR. JOHN WHITMER

HIRAM PAGE JOSEPH SMITH VANH. HYRUM SMITH SAMUEL H. SMITH