Kun
Howard W. Hunterista tuli Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen
Kristuksen kirkon presidentti viime kuussa, hänen ensimmäisenä
julkisena tekonaan oli maanitella vieraantuneita mormoneja palaamaan
eli ryhtymään jälleen aktiivisiksi. Kuitenkaan yli
puolet kirkon yhdeksästä miljoonasta jäsenestä
ei voi koskaan täydellisesti ottaa osaa toimintaan, sillä
he ovat naisia. Mormoninaisten on tarkasteltava menneisyyttä
löytääkseen sovitteluratkaisun.
Miesten ja naisten välinen historiallinen suhde mormonikirkossa
on kiistanalainen. Julkaisin v. 1992 kirjan, jossa tutkitaan tuon
historian pitkään huomioimatta jätettyjä näkökohtia
ja pyritään palauttamaan sielu mormoninaisten hengelliseen
elämään. Kirjoittamani tähden minua syytettiin
luopumuksesta.
Mormoninaiset saivat valtuuden varhain kirkon historiassa, ja
kamppailivat sitten turhaan säilyttääkseen sen. Heidän
osallisuuttaan ei otettu vakavasti, ja niin miesten auktoriteetti
voitti. Feminismi ilmaantui taistelun tuiskeessa, naisten puhetaidon
energiasta ja heidän työstään sekä heidän
vastustaessaan miehisiä ennakkovaatimuksia.
Mormoninaiset käyttivät huomattavaa uskonnollista auktoriteettia
MAP-kirkossa sadan vuoden ajan, ja säilyttivät jonkin
verran itsenäisyydestään 140 vuotta. Mormonismin
alkuaikoina vv. 1830-50 naiset saivan kahdenkymmenen vuoden ajan
valtuuden antaa siunauksia, parantaa ja profetoida; pappeuden avaimet,
voimat ja rituaalit, sekä lähetystyökutsuja. Vuosisadan
vaihteessa ja uudelleen 1970-luvulla naiset törmäsivät
yhteen miesvaltaisen johdon kanssa, ja menettivät valtuuttaan.
Vuodesta 1991 lähtien mormonifeministit ovat kohdanneet takaiskuja,
mitä tulee heidän pyrkimyksiinsä palauttaa naisten
valtuus. Nykypäivän kirkossa naisilla ei ole pappeutta;
sen vuoksi naisia ei "aseteta" vaan vain "erotetaan"
tehtäviin kirkossa. Tunsin kokoaikaisena lähetyssaarnaajana
ollessani, että minulla kyllä oli pappeus, mutta kulutin
kuitenkin 19 kuukautta ilman oikeutta käyttää sitä.
Vaikka naisten valtuus on selvästi nähtävissä
mormonihistoriassa, nykypäivän kirkon miespuoliset johtajat
eivät tunnusta sitä, sillä heidän täytyisi
silloin ottaa vastuu tuon valtuuden peruuttaneiden isiensä
ja isoisiensä synneistä. Sen sijaan he syyttävät
Kristusta. Yhä uudelleen miespuoliset johtajat väittävät,
että naispappeus on "vastoin Herran suunnitelmaa"
ja että tämän päivän kirkko "seuraa
Herran asettamaa järjestystä".
Tämä mormonismin äärimmäinen sukupuolinen
epätasapaino toistuu Utahin maskulinistisessa kulttuurissa,
missä mormonimiehet johtavat hallintoa, koulutusta ja liike-elämää
MAP-kirkon toimistojen, Salt Laken korkeimman rakennuksen varjossa.
Utahissa sekä naiset että miehet tukahduttavat ja kuihduttavat
naisellisuuden ja sitten ylikompensoivat sen himoamalla lohdukseen
makeita ja rasvaisia ruokia: hankimme ylipainoa kun haluamme tuntea
itsemme rakastetuiksi, miehet käyttäytyvät veltosti
ja naiset tuhoavat itseään syömällä rauhoittavia
lääkkeitä, tulemalla ylipainoisiksi ja masentuneiksi
ja saamalla liian monta lasta. Vihamielisyys naisia kohtaan ilmenee
ovelin ja loukkaavin tavoin. Apostoli Boyd Packer on sanonut: "Voisin
sanoa useimmille kirkon toimiston sihteereille, että he ovat
rumia ja lihavia. Se olisi totta, mutta sanomiseni loukkaisi ja
masentaisi heitä."
Miesvaltainen kulttuuri tarjoaa naisille valinnan mahdollisuuden
naisen voimattomuuden ja miehiin samaistumisen välillä.
Eräs arvostettu paikallinen naispuolinen terapeutti kertoi
minulle, että hän tapaa useita mormoninaisia, jotka "itse
asiassa uskovat olevansa miehiä". Kirjani pyrki parantamaan
ohittamalla miesten määrittämän identiteetin
naiseuden tunnistamiseen, määrittämiseen ja valtaan
sekä poistamalla esteitä, joita on naisten tiellä
heidän suhteessaan Jumalaan.
Feministiset näkemykseni eivät koskaan ole olleet tervetulleita
kirkossa, joten käännyin yleisten aatemarkkinoiden puoleen.
Kuitenkin kirkon johtajat kielsivät minua kahden vuoden ajan
puhumasta julkisesti feministisistä aiheistä mormonismin
sisällä. Kirkosta erotus oli pieni hinta minun maksaa
sananvapaudestani. Erotus ei vienyt minulta teologiaani tai hengellisyyttäni,
joita kirkko ei kontrolloi. Seitsenkymppiset sinipukuiset miehet
jossain Salt Lake Cityn kantakaupungin tornissa eivät voi yhdenmukaistaa,
tuottaa massoittain ja markkinoida Jumalan henkeä.
Minulle sanottiin, että feministiset aatteeni olivat "kirkon
lakeja ja järjestystä vastaan". Olen samaa mieltä.
Erotukseni oli oikeutettu. Ne ovat kuitenkin miesten lakeja
ja miesten järjestys, eivät naisten.
Eliza R. Snow, "naisprofeetta" ja kaikkia kirkon
naisia ja tyttöjä johtava presidentti, teki v. 1884 selväksi,
naisten Apuyhdistys, jota hän johti, oli suunniteltu "itsehallinnolliseksi
järjestöksi". Hän kirjoitti: "Jos syntyy
vaikeuksia ... asia on vietävä naisten presidentille ja
hänen neuvonantajilleen." Myöhemmin, kun miehet ottivat
hallitakseen naisia, he anastivat naisten valtuuden. Siteerasin
Snowta niille viidelletoista ylipapille, jotka oli asetettu tuomitsemaan
minua, mutta sillä ei ollut heihin mitään vaikutusta.
Se vapautti kuitenkin minut ottamasta osaa heidän harhaluuloonsa.
He erottivat minut vaientaakseen feminismin ja pelottaakseen mormoninaisia,
mutta heidän teollaan oli päinvastainen vaikutus: Näkyvyys
ja keskustelu kohosivat korkealle, ja kirjastani on menossa toinen
painos.
Mitä tämä sitten merkitsee mormoninaisille?
Heillä on vahva feministinen perinne.
Emme vielä tiedä, voivatko nykypäivän
naiset vaatia takaisin valtuutensa ja pappeutensa kirkossa. Ensiksi
heidän on löydettävä auktoriteetti itsessään.
Mutta en "palaa" kirkkoon, joka murskaa naisten valtuuden
ja yksilöllisen tietoisuuden.
Sisältö
Preface and Acknowledgements
Introduction
Prologue
RE-EMERGING MORMON FEMINISM
- The Mormon Concept of a Mother in Heaven Linda P. Wilcox
- The Historical Relationship of Mormon Women and Priesthood
Linda King Newell
- Empowerment and Mormon Women's Publications Vella Neil Evans
- Historic Mormon Feminist Discourse–Excerpts
MORMON WOMEN AND AUTHORITY
- An Expanded Definition of Priesthood?: Some Present
and Future Consequences Meg Wheatley
- Mormon Women as "Natural" Seers: An Enduring Legacy Ian G. Barber
- Non-Hierarchical Revelation Todd Compton
- Let Women No Longer Keep Silent in Our Churches: Women's Voices
in Mormonism Dorice Williams Elliott
- The Grammar of Inequity Lavina Fielding Anderson
- Healing the Motherless House Carol Lynn Pearson
- Personal Discourse on God the Mother Martha Pierce
- Emerging Discourse on the Divine Feminine
MORMON WOMEN AND PRIESTHOOD
- Mormonism's Odd Couple: The Priesthood-Motherhood
Connection Sonja Farnsworth
- Sister Missionaries and Authority Maxine Hanks
- Reconciliation Edwin Brown Firmage
- Why Shouldn't Mormon Women Want This Priesthood? Marian Yeates
- Mormon Women Have Had the Priesthood Since 1843 D. Michael
Quinn
- Put On Your Strength O Daughters of Zion: Claiming Priesthood
and Knowing the Mother Margaret Merrill Toscano
- Women as Healers in the Modern Church Betina Lindsey
|