... ne loputtomat verukkeet ja kiertelyt, joihin nykyinen tilamme
pakottaa, uhkaavat tehdä nousevasta sukupolvestamme petkuttajien
suvun.
Charles W. Penrose kirkon silloiselle presidentille John Taylorille
v. 1887
Kuten otsikko antaa ymmärtää, kirja ei ole moniavioisuuden historia
vaan katsaus asioihin, joita ihmisten täytyi (ja yhä täytyy) kestää
pitääkseen yllä oppia, jonka he uskovat olevan Jumalan antama ohje.
Tätä teemaa seuraa Hardyn huolellisesti dokumentoima vilppi, jota
MAP-kirkon johtajat ja jäsenet harjoittivat ja yhä harjoittavat
tänä päivänä. Teologien teoria kuuluu näin: alempia lakeja (maan
lakeja, rehellisyyttä jne.) voidaan olla tottelematta kun on toteltava
Jumalan korkeampaa lakia.
Tämä kirja ei ole tyyliltään ollenkaan anti-mormonistinen. Vaikka
lukijat, jotka ovat MAP-kirkon jäseniä, voivat yllättyä eräistä
esitetyistä todisteista (ja niiden mahtavasta määrästä), Hardyn
tyyli on hyvin reilu ja puolueeton, ja Hardy antaa aina viitteet
väitteisiinsä. Suuri osa kirjasta koostuu alaviitteistä. Teoksessa
on 14 sivua valokuvia ja taulukoita, joista selviävät sekä johtajien
omat että heidän suorittamansa rivijäsenten vihkimiset moniavioisiin
liittoihin.
Kirja on hyvin erilainen kuin Van Wagonerin teos samasta aiheesta.
Van Wagoner keskittyy suunnilleen yhtä paljon koko kauteen v:sta
1830 nykypäivään asti. Hardy käsittelee melkein poikkeuksetta julistuksen
jälkeistä moniavioisuuden kautta vuosina 1890-1910. Hän pureutuu
tähän aikakauteen syvemmin ja yksityiskohtaisemmin kuin Van Wagoner.
Kuuluisassa julistuksessaan v. 1890 mormonikirkon presidentti Wilford
Woodruff pani pisteen yli 50 vuotta kestäneelle moniavioisuuden
harjoitukselle. Viisitoista vuotta myöhemmin kaksi miestä
erotettiin dramaattiseen tyyliin Kahdentoista apostolin koorumista
heidän otettuaan moniavioisia vaimoja julistuksen jälkeen,
ja sen vuoksi, että he rohkaisivat muitakin ottamaan saman
askeleen.
Todisteet osoittavat kuitenkin, että sadat mormonit (joista
monet apostoleita) saivat kirkon hyväksynnän liitoilleen,
joiden piti olla kiellettyjä.
Miksi mormonikirkon johtajat vaaransivat sopimukset, joiden avulla
Utahista tuli Yhdysvaltain osavaltio, ja lisäksi asettivat
alttiiksi kirkon maineen sekaantumalla sellaiseen toimintaan — ja
vielä samanaikaisesti kielsivät tosiasiat maailman edessä?
Tämä kirja pyrkii löytämään vastaukset
näihin kysymyksiin tutkimalla mormonien moniavioisuutta sen
alusta lähtien.
Kansallisessa keskustelussa moniavioisuudesta olivat amerikkalaiset
yleisesti taipumattomasti yksiavioisuuden puolella. Tämä
kirja tarjoaa mitä huolellisimman tutkimuksen mormonien teologisista,
sosiaalisista ja biologisista "periaatteen" puolustuskeinoista.
Vaikkei moniavioisuus ollutkaan 1800-luvun mormonien enemmistön
elämäntapa, Hardy väittää, että moniavioisuudella
oli paljon suurempi asema pyhien palatusnäkemyksessä kuin
mitä useimmat historioitsijat ovat kuvailleet.
Monet mormonit pitivät moniavioisuutta terveyden takaajana,
moraalittomuuden vastamyrkkynä ja avaimena parempaan hallintoon.
Huolimatta kansan ankarasta painostuksesta lopettaa tämä
kokeilu, moniavioisuus kesti hyväksyttävänä
järjestelynä kirkon jäsenien joukossa pitkälle
1900-luvulle, koska he uskoivat sen tärkeyteen ja lahjoihin.
Hardy osoittaa, miten presidentti Wilford Woodruffin julistus v.
1890 kehittyi taktisesta keinosta säilyttää
moniavioisuus siksi ilmoitukseksi, jona sitä nykyään
käytetään kieltämään se. Kirjassa
tutkitaan myös sitä seuraavaa kangertelevaa kautta Myöhempien
Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkossa, jolloin se muutti
muotoaan yhdeksi Amerikan valppaimmista yksiavioisuuden esitaistelijaksi.
(Vrt. esim. DOMA 22-äänestykset Havaijilla, Kaliforniassa
ja muualla, jolloin kirkko on, melkein ironista kyllä, mitä
pontevimmin sekaantunut politiikkaan ja ajanut jäseniään
liikkeelle äänestämään kirkon mielen mukaan
erilaisia kuin yhden miehen ja yhden naisen välisiä avioliittoja
vastaan.)
Solemn Covenant on älykäs taidonnäyte — hienostunut
ja sivistynyt, kuitenkin empatian ja ymmärtämyksen sävyttämä.
Se on hämmästyttävän oppineisuuden tulosta ja
uraauurtava, mitä tulee sekä tutkimukseen että tulkintaan.
— Klaus J. Hansen, teoksen Mormonism and the American Experience
kirjoittaja
Solemn Covenant tuo todella merkittävän panoksen
mormonien moniavioisuuden ymmärtämiseen. Hardy on osoittanut
huomattavaa kekseliäisyyttä etsiessään ja käyttäessään
tuntemattomia lähteitä ja älyllistä yksityiskohtien
yhdistämistä. —Thomas G. Alexander, teoksen Mormonism
in Transition: A History of the Latter-day Saints, 1890-1930
kirjoittaja
Sisältö
- Periaatteen alkuunlähtö
- Sivistys uhattuna: Mormonien moniavioisuus saarroksissa
- Aabrahamin huonekunnan siunaukset
- Taktinen perääntyminen: Vuoden 1890 julistus
- Periaatteen käytännön jatkaminen ulkomailla ja kotimaassa
- Kirkon johtajat ja julistuksen jälkeinen moniavioisuus
- Johtajat jakaantuneina: Roberts ja Smoot, Taylor ja Cowley
- Kehittyvän mormonismin ottelu: Uusi ristiretki
- Myöhäiset pyrkimykset ja moniavioisuuden vähentyminen
- Yksiavioisuuden voitto
- Liite I: Valehtelu herran asian puolesta: Essee pdf-tiedosto
- Liite II: Mormonien moniavioiset liitot vuoden 1890 julistuksen
jälkeen vuoteen 1910: Alustava lista
- Nimihakemisto
- Asiahakemisto
B. Carmon Hardy on historian professori Kalifornian Valtionyliopistossa
Fullertonissa. Hän on kirjoittanut lukuisia mormonismiaiheisia
artikkeleita. |