Olen
ammatiltani latoja. Olen ollut Palmyran (NY) asukas noin vuodesta
1824, ja koko kuluneena aikana olen suorittanut jonkin verran ladontaa
joka vuosi. Täytin 90 vuotta 13. päivä huhtikuuta
1892, ja sinä päivänä menin Palmyra Courierin
toimistoon ja ladoin tangollisen kirjakkeita.
Muistoni menneistä tapahtumista ja erityisesti "Mormoniraamatun"
painamiseen liittyvästä tapauksesta ovat hyvin tarkkoja
ja uskollisia, ja olen pyynnöstä laatinut seuraavan muistelman
"Mormonikukkulaa" kuvaavien valokuvien seuraksi. Valokuvat
on valmistettu vuoden 1893 Maailmannäyttelyssä esitettäväksi.
Kesäkuun alkupuolella vuonna 1829 luokseni tuli Wayne Sentinelin
painaja herra E. B. Grandin ja sanoi, että hän halusi
minun auttavan häntä arvioimaan, mitä tulisi maksamaan
5000 kappaletta kirjaa, jonka Martin Harris halusi painettavan.
Harris sanoi sitä "Mormoniraamatuksi".
Tämä oli toinen kerta kun hän kysyi Grandinia tekemään
työn. Harris vakuutti Grandinille, että kirja painettaisiin
Rochesterissa, mikäli hän taaskin kieltäytyisi työstä.
Harris ehdotti, että Grandin tekisi työn jos hän
vain haluaisi, sillä tulisi hyvin kalliiksi pitää
miestä Rochesterissa kirjan painamisen ajan, koska tämän
täytyisi käydä Palmyrassa kaksi tai kolme kertaa
viikossa käsikirjoitusta varten, jne. Herra Grandin suostui
tekemään työn mikäli hänen ehtonsa hyväksyttäisiin.
Käsikirjoituksesta annettiin muutama sivu näytteeksi
kokonaisuudesta ja sanottiin, että sitä olisi noin 500
sivua. Sivukoosta sovittiin, ja että kirjasimien määrä
arviolta sivua kohti, mikä olisi 1000, ja yksi käsikirjoitussivu
tekisi enemmän kuin yhden painetun sivun, mikä osoittautui
oikeaksi.
Sopimuksen mukaan 5000 kappaletta painettaisiin ja sidottaisiin
nahkaan 3000 dollarin hinnalla. Herra Grandin hankki uuden pienikokoisen
kirjakkeiston, jolla teoksen teksti painettiin.
Harrisille ilmoitettiin kun painaja oli valmis aloittamaan työn,
ja Hyrum Smith toi ensimmäisen erän käsikirjoituksesta,
24 sivua tiuhaan kirjoitettuina tavalliselle isolle kirjoituspaperille
[40x30cm]. Hänellä oli se liiveissään, liivit
ja takki tiukkaan napitettuina sen päällä. Illalla
Smith tuli hakemaan käsikirjoituksen ja vei sen pois samoin
varokeinoin. Seuraavana aamuna hän taas toi sen yhtä valppaana,
ja vei taas pois illalla. Näin tehtiin useita päiviä.
Ensin valmistettiin nimiösivu ja kun koevedos oli luettu ja
korjattu, siitä painettiin useita kopioita Harrisille ja hänen
ystävilleen.
Toisena päivänä, kun Harris ja Smith olivat toimistossa,
huomautin heille eräästä kieliopillisesta virheestä
ja kysyin, pitäisikö minun korjata se. Harris neuvotteli
hetken aikaa Smithin kanssa, kääntyi sitten minuun ja
sanoi: "Vanha testamenttikin on kieliopillisesti virheellinen,
lado se niin kuin se on kirjoitettu."
Tehtyäni töitä muutamia päiviä sanoin
Smithille hänen ojentaessaan minulle käsikirjoitusta aamulla:
"Herra Smith, jos jätätte tämän käsikirjoituksen
minulle, otan sen illalla mukaani kotiin ja luen ja panen siihen
välimerkit." Hänen vastauksensa oli: "Meitä
on kielletty jättämästä sitä."
Muutamia aamuja tämän jälkeen Smithin antaessa minulle
käsikirjoitusta hän sanoi minulle: "Jos annatte sananne,
että palautatte tämän käsikirjoituksen kun olette
valmiit, jätän sen teille."
Vakuutin Smithille, että se palautettaisiin kunnolla kun en
tarvinnut sitä enää. Kahtena tai kolmena iltana vein
sen mukanani kotiin ja luin sen, ja panin siihen välimerkit
lyijykynällä. Tämä selittää lyijykynällä
tehdyt välimerkit, joihin viitataan Mormoniraportissa, josta
on ote alempana. [Ei mukana tällä sivulla, suom.huom.]
Martin Harris, Hyrum Smith ja Oliver Cowdery kävivät
hyvin usein toimistossa Mormoniraamatun painatuksen aikana. Käsikirjoitus
oli kuulemma Cowderyn käsialaa. Muistaakseni jokainen luku
oli yksi yhtenäinen kappale ilman välimerkkejä, alusta
loppuun saakka.
Henkilöiden ja paikkojen nimet oli yleensä kirjoitettu
isolla, mutta lauseita ei ollut päätetty. &-merkkiä
oli käytetty lähes poikkeuksetta kohdissa joissa sana
ja toistui, paitsi luvun lopussa. Panin välimerkit kohtiin
joihin luulin kirjoittajan niiden tarkoittaneen, ja oikoluvun aikana
korjattiin vain joitakin välimerkeistä.
Raamattua painettiin 16 sivua kerrallaan, niin että yhdestä
paperiarkista tuli kaksi kappaletta, 16 sivua kussakin, mihin kului
2500 paperiarkkia, joista jokainen tuotti 16 sivua. Kuudentoista
sivun painoarkkeja oli 37, mikä teki kaikkiaan 570 sivua.
Työ aloitettiin elokuussa 1829 ja päätettiin maaliskuussa
1830 se kesti seitsemän kuukautta. Herra J. H. Bortles
ja minä teimme painotyötä joulukuuhun saakka. Jokainen
kehys vei kolme päivää.
Joulukuussa herra Grandin palkkasi kiertävän painajan,
Thomas McAuleyn, jotka toimistossa sanottiin Viheltäjä-Tomiksi,
ja hän sekä Bortles suorittivat painotyön loppuun.
Raamattu painettiin Smith-merkkisellä kertavetoisella painokoneella
ja käytettiin vanhanaikaisia mustepäitä latomistelat
eivät näet olleet tulleet käytäntöön
pienissä kirjapainoissa.
Painaminen suoritettiin "Exchange Rown" länsipäässä
kolmannessa kerroksessa, ja sitomisen suoritti herra Howard toisessa
kerroksessa, kun alakerrassa herra Grandin piti kirjakauppaa ja
nykyään 1892 pitää herra M. Story
siinä kangastavarakauppaa.
Cowderyllä oli käsissään käsikirjoitus
ja hän tarkasti sitä, silloin kun useimmat koevedokset
luettiin. Kerran tai pari sitä teki Martin Harris, Hyrum Smith
kerran, ja Grandin oletti, että nämä miehet osasivat
lukea omaa käsialaansa yhtä hyvin elleivät paremmin
kuin kukaan muu; ja jos Palmyran painoksen ja käsikirjoituksen
välillä on jotain eroja, niin silloin näitä
miehiä on pidettävä vastuullisina.
Joseph Smith nuoremmalla ei ollut mitään tekemistä
painamisen kanssa eikä hän hankkinut kopiota painajien
käyttöön, kävi vain kerran toimistossa Raamatun
painamisen aikana ja silloinkin vain 15-20 minuutin ajan.
Hyrum Smith oli tavallinen työmies ja teki töitä
kenelle tahansa tarpeen mukaan. Sanottiin, että Cowdery piti
talvisin koulua, mutta en tiedä, mitä hän oli tehnyt
kesäisin.
Martin Harris oli maanviljelijä ja omisti hyvän maatilan,
noin 150 eekkeriä, noin mailin päässä Palmyran
kylästä pohjoiseen, ja hänellä oli liiketuloja.
Naapurit pitivät Martinia niin kuin kaikki häntä
kutsuivat hyvin rehellisenä miehenä, mutta mitä
tuli mormonismiin, he sanoivat hänen olevan hullu.
Martin oli tärkein puola mormonismin pyörässä
sen alkuunlähdössä Palmyrassa, ja sanoisinko sen
ainoa puola. Syksyllä 1827 hän kertoi meille mitä
ihmeellisiä löytöjä Jo Smith oli tehnyt, ja
miten hän oli löytänyt levyt kukkulasta Manchesterin
kaupungissa (kolme mailia Palmyrasta etelään) ja myös
löytänyt levyjen mukana suurikokoisen parin silmälaseja,
ja hänen nenälleen pantuna ja levyjä katsellessaan
silmälasit käänsivät hieroglyfit hyväksi
englanniksi. Voitaisiin kysyä, oliko kääntäjä
Jo vaiko silmälasit?
Joskus vuonna 1828 lähti Martin Harris, jolle joku oli antanut
levyjen hieroglyfifaksimileiksi sanotun paperin, New Yorkiin. Hän
pysähtyi matkallaan Albanyyn ja kävi kuv. [Luther] Bradishin
luona en tiedä, miten onnistunut käynti oli. Sieltä
hän jatkoi New Yorkiin prof. C[harles] Anthonin luo, selitti
asiansa ja näytti hieroglyfejä. Näin lausui professori
niistä vuonna 1834:
Tämä paperi oli oikeastaan erikoista töherrystä.
Se koostui kaikenlaisista vinoista merkeistä sarakkeisiin
asetettuina, ja ne oli nähtävästi valmistanut joku,
joka piti edessään erilaisia aakkostoja sisältävää
kirjaa. Kreikkalaisia ja heprealaisia kirjaimia, ristejä
ja kiekuroita, roomalaisia kirjaimia peilikuvina tai kallelleen
asetettuina oli järjestetty pystysuoriin sarakkeisiin, ja
koko jutun lopussa oli kömpelö piirros ympyrästä,
joka oli jaettu erilaisiin osastoihin, joita peittivät erilaiset
oudot merkit, ja jotka ilmeisesti oli kopioitu Humboldtin julkaisemasta
meksikolaisesta kalenterista, mutta sillä tavalla, ettei
niistä näkyisi mistä lähteestä ne oli
jäljitelty.
Kerron näin tarkasti paperin sisällöstä,
koska olen keskustellut ystävieni kanssa usein tästä
aiheesta sen jälkeen kun mormoniittien kiihtymys alkoi, ja
muistan hyvin, että paperissa oli kaikkea muuta kuin "egyptiläisiä
hieroglyfejä".
Martin palasi tältä matkalta vakuuttuneena siitä,
että "Joseph" oli "hiukan nokkelampi kuin prof.
Anthon".
Martinissa oli vähän profeetanvikaa: Hän sanoi usein,
että Jacksonista tulee meidän viimeinen presidenttimme,
ja että kaikki, jotka eivät ota mormonismia vastaan kahden
vuoden kuluessa, hävitettäisiin maan päältä.
Hän sanoi, että Palmyrasta tulisi Uusi Jerusalem, ja että
sen kadut päällystettäisin kullalla.
Martin oli toimistossa, kun päätin kolmen silminnäkijän
(Harris, Cowdery ja Whitmer) todistuksen latomistyön. Sanoin
hänelle: "Martin, näitkö ne levyt omin silmin?"
Martin katsoi hetken alas, nosti silmänsä ja sanoi: "En,
näin ne hengellisin silmin."
|