Artikkelit




Profeetta puhuu

Joseph Smith puhu Apuyhdistyksen naisille 28.4.1842, ote. Naisilla oli ilmeisestikin enemmän valtuutta Joseph Smithin aikoihin kuin mitä kirkon nykyiset johtajat heille sallivat.

Kaikki virat kirkossa kunniakkaita

Presidentti Smith nousi ja kiinnitti kokouksessa olevien huomion korinttolaiskirjeen kahdenteentoista lukuun. "... mitä hengellisiin lahjoihin tulee, niin en tahdo... pitää teitä niistä tietämättöminä." Hän sanoi, että kolmannen jakeen kohta, jossa sanotaan: "kukaan [ei] voi sanoa: 'Jeesus olkoon Herra', paitsi Pyhässä Hengessä" pitäisi kääntää "kukaan ei voi tietää, että Jeesus on Herra, paitsi Pyhän Hengen kautta". Hän jatkoi lukemalla lukua ja antamalla eri virkoja koskevia ohjeita ja opettamalla, miten välttämätöntä on, että jokainen toimii hänelle uskotulla paikalla ja täyttää ne virat, joihin hänet on määrätty. Hän puhui siitä, että monet ihmiset ovat taipuvaisia pitämään alempia kirkon virkoja vähemmän kunniakkaina ja katsomaan kateellisina niiden asemaa, jotka on kutsuttu heitä johtamaan., Edelleen hän sanoi, että ihmissydämen mielettömyys ja järjettömyys ilmeni siinä, että joku tavoitteli muita asemia kuin niitä, jotka Jumala oli määrännyt hänen haltuunsa, ja että ihmisten oli parempi pitää kunniassa omaa kutsumustaan ja odottaa kärsivällisesti, kunnes Jumala sanoo heille "astu ylemmäksi".

Hän sanoi näiden sanojensa syyksi sen, että yhdistyksessä kiersi pieniä juoruja, joiden levittäjät moittivat joitakuita sisaria siitä, että nämä panivat kätensä sairasten päälle. Hän sanoi, että jos ihmiset tuntisivat myötätuntoa toisiaan kohtaan, niin he iloitsisivat siitä, että sairaat voitiin parantaa. Hän jatkoi vielä, että nämä seikat eivät ole aikaisemmin voineet olla oikeassa jäijestyksessä; että kirkko ei ole eikä voi olla täysin järjestetty oikeaan järjestykseensä, ennen kuin on valmistunut temppeli, missä on oleva paikat varattuna pappeuden toimitusten suorittamiseen.

Evankeliumin lahjat

Presidentti Smith jatkoi aihetta lukemalla muinaisille apostoleille Markuksen kuudennessatoista luvussa jakeissa 15-18 annetun käskyn. "Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen. Ja nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat: minun nimessäni he ajavat ulos riivaajia, puhuvat uusilla kielillä, nostavat käsin käärmeitä, ja jos he juovat jotakin kuolettavaa, ei se heitä vahingoita; he panevat kätensä sairasten päälle, ja ne tulevat terveiksi."

Riippumatta siitä kuka uskoo, nämä merkit, kuten sairaiden parantaminen, riivaajien ulos ajaminen jne., seuraisivat kaikkia niitä, jotka uskovat, olivatpa he sitten miehiä tahi naisia. Hän kysyi yhdistyksen jäseniltä, eikö tämä yleisluontoinen lupaus auttanut heitä ymmärtämään, että kaikilla ihmisillä on etuoikeus palvella heille annetun valtuuden mukaisesti. Jos sisarilla on uskoa parantaa sairaita, vaietkoot kaikki ja antakoot kaiken sujua edelleen.

Joseph sanoi, että jos kerran Jumala on määrännyt hänet ja valinnut hänet välikappaleeksi kirkkoa johtamaan, niin miksi hänen ei sallita johtaa sitä. Miksi olla esteenä silloin, kun hänet on määrätty suorittamaan jotakin? Kuka tuntee Jumalan mielen? Eikö Hän ilmoita asioita eri tavalla kuin me odotamme? Hän huomautti, että hän oli jatkuvasti menestynyt, vaikka kaikki olikin häntä vastaan, hänen tiellään ja esteenä hänelle. Kaikesta tästä vastustuksesta huolimatta hän kuitenkin aina lopulta selviää.

Mitä tulee naisten suorittamaan siunaamiseen sairaan parantamiseksi, hän jatkoi edelleen, siinä ei voi olla mitään pahaa, jos Jumala on antanut sille siunauksensa parantamalla sairaan. Siinä, että joku nainen panee kätensä sairaan päälle ja rukoilee hänen puolestaan, ei voi olla enempää syntiä kuin siinä, että joku kostuttaa hänen kasvonsa vedellä. Jos tällaista palvelustyötä suorittavilla on uskoa tai jos sairaalla on usko, että hän heidän siunaamisensa kautta paranee, ei siinä ole mitään syntiä.
Hän nuhteli niitä, jotka olivat valmiit etsimään vikoja kirkon asioiden hoidossa, ja sanoi, että Jumala oli kutsunut hänet johtamaan kirkkoa ja hän johtaisi sitä oikein. Ne, jotka yrittävät sekaantua asiaan, joutuvat häpeään, kun heidän oma mielettömyytensä käy ilmi. Hän sanoi aikovansa järjestää kirkon sen oikeaan järjestykseen niin pian kuin temppeli on valmis.

...

Presidentti Smith antoi sitten ohjeita siitä, onko naisten soveliasta toimittaa sairaalle palvelusta uskon rukouksen, kätten päällepanon tai öljyllä voitelun avulla, ja hän sanoi olevan ilmoituksen mukaista, että sairaita ravitaan yrteillä ja kevyellä ruoalla ja ettei se tapahdu vihollisen käden kautta. Ketkä soveltuvat paremmin toimittamaan palvelusta kuin uskolliset ja alttiit sisaremme, joiden sydän on täynnä uskoa, hellyyttä, myötätuntoa ja sääliä. Eivät ketkään. Hän sanoi, ettei hän ollut koskaan aiemmin joutunut samanlaiseen tilanteeseen eikä koskaan antanut samaa ohjetta; ja hän päätti opetuksensa ilmaisemalla syvän tyytyväisyytensä siitä, että oli saanut käyttää hyväkseen tätä tilaisuutta.

Herran Henki vuodatettiin hyvin voimallisella tavalla, jota kukaan tässä mieliinpainuvassa tilaisuudessa mukana ollut ei koskaan unohda.


Lähde: Profeetta Joseph Smithin opetuksia, MAP-kirkko 1985, ss. 222-3, 228. (DHC, osa 4, s. 602-607)

 

 


 Etusivu | Sivun alkuun

 

 2000-12-24 — 2002-11-23