-
Tänä päivänä kokoontui saadun ilmoituksen johdosta kahdenkymmenen neljän ylipapin muodostama neuvosto Joseph Smith nuoremman kotiin ja ryhtyi järjestämään Kristuksen kirkon korkeaa neuvostoa, johon tuli kuulua kaksitoista ylipappia ja yksi tai kolme presidenttiä, aina olosuhteiden mukaan.
-
Korkea neuvosto määrättiin ilmoituksen kautta ratkaisemaan vaikeita riitakysymyksiä, joita saattaisi ilmaantua kirkossa ja joita ei seurakunta eikä piispan neuvosto voisi ratkaista kaikkia osapuolia tyydyttävällä tavalla.
-
Joseph Smith nuorempi, Sidney Rigdon ja Frederick G. Williams tunnustettiin neuvoston äänestyksellä presidenteiksi, ja Joseph Smith vanhempi, John Smith, Joseph Coe, John Johnson, Martin Harris, John S. Carter, Jared Carter, Oliver Cowdery, Samuel H. Smith, Orson Hyde, Sylvester Smith ja Luke Johnson, ylipapit, valittiin neuvoston yksimielisellä äänestyksellä kirkon pysyväksi neuvostoksi.
-
Yllä mainituilta neuvoston jäseniltä kysyttiin sen jälkeen, ottivatko he vastaan tehtävänsä ja toimisivatko he tässä virassa taivaan lain mukaan, mihin he kaikki vastasivat, että he ottivat vastaan tehtävänsä ja hoitaisivat virkansa heille annetun Jumalan armon mukaan.
-
Sen neuvoston jäsenluku, joka kirkon puolesta ja nimessä äänesti yllä mainittujen neuvoston jäsenten asettamiseksi, oli neljäkymmentä kolme, nimittäin yhdeksän ylipappia, seitsemäntoista vanhinta, neljä pappia ja kolmetoista jäsentä.
-
Äänestyksellä päätettiin, että korkea neuvosto ei ole päätösvaltainen, ellei seitsemän yllä mainittua neuvoston jäsentä tai laillisella tavalla heidän seuraajikseen valittua ole läsnä.
-
Näillä seitsemällä on valta valita muita ylipappeja, jotka he katsovat kelvollisiksi ja kykeneviksi täyttämään poissaolevien neuvoston jäsenten paikan.
-
Äänestyksellä päätettiin että kun joidenkin yllä mainittujen neuvoston jäsenten paikka tulee avoimeksi haltijansa kuoleman takia taikka rikkomuksen vuoksi tapahtuneen virasta erottamisen taikka tämän seurakunnan alueelta poismuuton takia, se täytettäköön presidentin taikka presidenttien suorittamalla nimityksellä, ja hyväksyttäköön nimitys ylipappien tätä tarkoitusta varten kokoontuneen, kirkon nimessä toimivan yleisneuvoston äänestyksellä.
-
Kirkon presidentti, joka myös on neuvoston presidentti, määrätään ilmoituksen kautta, ja hänen johtoasemansa tunnustetaan kirkon äänestyksellä.
-
Ja hänen virkansa arvon mukaista on, että hän johtaa kirkon neuvostoa, ja hänellä on oikeus pitää apunaan kahta muuta presidenttiä, jotka on määrätty samalla tavalla kuin hänet.
-
Ja jos toinen tai molemmat näistä, jotka on määrätty auttamaan häntä eivät ole läsnä, hänellä on valta johtaa neuvostoa ilman apulaista; ja jos hän itse ei ole läsnä, muilla presidenteillä, molemmilla tai toisella heistä, on oikeus johtaa hänen sijastaan.
-
Kun korkea neuvosto Kristuksen kirkossa on säännönmukaisesti järjestetty edellä olevan kaavan mukaisesti, neuvoston kahdellatoista jäsenellä on velvollisuus heittää numeroilla arpaa ja siten määrätä, kuka näistä kahdestatoista on puhuva ensimmäiseksi, alkaen numero yhdestä ja niin edelleen kahteentoista asti.
-
Kun tämä neuvosto kokoontuu käsittelemään jotakin asiaa, nämä kaksitoista neuvoston jäsentä harkitkoot ensiksi, onko kysymyksessä vaikea asia vai ei, jos asia ei ole vaikea, lausukoot vain kaksi neuvoston jäsentä siitä mielipiteensä yllä olevan ohjeen mukaan.
-
Mutta jos asia katsotaan vaikeaksi, määrättäköön neljä, ja jos vaikeammaksi, kuusi; mutta missään tapauksessa älköön kuutta useampaa määrättäkö puhumaan.
-
Syytetyllä on joka asiassa oikeus saada puolet neuvostosta puolelleen loukkausten ja vääryyden välttämiseksi.
-
Ja niiden neuvoston jäsenten, jotka määrätään puhumaan neuvoston edessä, on esitettävä asia neuvostolle sen totuudenmukaisessa valossa, sen jälkeen kun todisteet on tutkittu, ja jokaisen on puhuttava oikeuden ja vanhurskauden mukaisesti.
-
Ne neuvoston jäsenet, jotka arvanvedossa saavat parilliset luvut, siis 2, 4, 6, 8, 10 ja 12, ovat niitä, joiden on puolustettava syytettyä ja estettävä loukkaus ja vääryys.
-
Kaikissa asioissa syyttäjällä ja syytetyllä olkoon oikeus puhua puolestaan neuvostolle sen jälkeen kun todistukset on kuultu ja neuvoston jäsenet, jotka on määrätty puhumaan asiasta, ovat lopettaneet puheensa.
-
Kun todistukset on kuultu ja neuvoston jäsenet, syyttäjä ja syytetty ovat puhuneet, presidentti esittäköön päätöksen sen ymmärryksen mukaan, mikä hänellä asiasta on, ja kehottakoon neuvoston kahtatoista jäsentä äänestyksellä kannattamaan sitä.
-
Mutta jos muut neuvoston jäsenet, jotka eivät ole puhuneet — tai joku heistä — todistuksia ja lausuntoja puolueettomasti kuunneltuaan huomaavat jonkin virheen presidentin päätöksessä, he voivat ilmoittaa tämän, jolloin asia otetaan uudelleen käsiteltäväksi.
-
Ja jos asia saa uutta valaistusta sen jälkeen, kun se on uudelleen tarkoin käsitelty, päätöstä muutettakoon sen mukaisesti.
-
Mutta jos siihen ei saada uutta valaistusta, ensimmäinen päätös on oleva voimassa; neuvoston enemmistöllä on valta ratkaista se.
-
Jos syntyy oppia tai periaatetta koskevia vaikeuksia eikä asiasta ole riittävästi kirjoitettu, niin että asia olisi neuvostolle selvä, presidentti voi kysyä ja saada tietää Herran mielen ilmoituksen kautta.
-
Ylipapeilla on, heidän ollessaan kentällä, valta kutsua koolle ja järjestää neuvosto edellä olevan esikuvan mukaan ratkaisemaan riitakysymyksiä, kun toinen tai molemmat osapuolet sitä pyytävät.
-
Ja mainitulla ylipappien neuvostolla on valta määrätä joku omasta keskuudestaan olemaan tämän neuvoston puheenjohtajana sen toimiessa.
-
Tämän neuvoston tehtävänä on viipymättä lähettää päätöksensä pöytäkirjajäljennöksineen ja täydellisine selvityksineen annetuista todistuksista kirkon ensimmäisen presidenttikunnan sijaintipaikan korkealle neuvostolle.
-
Jos toinen tai molemmat osapuolet ovat tyytymättömiä mainitun neuvoston päätökseen, he voivat vedota kirkon ensimmäisen presidenttikunnan sijaintipaikan korkeaan neuvostoon, ja asia otetaan uudelleen tutkittavaksi, ja sitä käsitellään edellä olevan kaavan mukaan, niin kuin mitään päätöstä ei olisi tehty.
-
Tämä kentällä olevien ylipappien neuvosto kutsuttakoon koolle vain vaikeimmissa kirkon asioita koskevissa tapauksissa; mikään jokapäiväinen ja tavallinen asia ei ole riittävä sen kokoonkutsumiseksi.
-
Kentällä matkustavilla tai sen paikallistehtävissä olevilla ylipapeilla on valta ratkaista, onko välttämätöntä kutsua tätä neuvostoa koolle vai eikö.
-
Kentällä olevien matkustavien ylipappien eli korkean neuvoston ja kahdentoista apostolin muodostaman matkustavan korkean neuvoston tekemillä päätöksillä on ero.
-
Ensiksi mainitun päätöksestä voidaan vedota mutta viimeksi mainitun päätöksestä ei.
-
Viimeksi mainitun voivat vain kirkon johtavat auktoriteetit asettaa kyseenalaiseksi, mikäli on tapahtunut rikkomus.
-
Päätettiin, että kirkon ensimmäisen presidenttikunnan sijaintipaikan presidentillä tai presidenteillä on valta määrätä, onko asia, josta vedotaan, asianmukaisesti oikeutettu tulemaan uudelleen käsiteltäväksi, kun vetoomus ja sitä seuraavat todistukset ja selvitykset on tutkittu.
-
Neuvoston kaksitoista jäsentä ryhtyivät tämän jälkeen heittämään arpaa siitä, kuka puhuisi ensiksi, ja tulos oli seuraava: 1. Oliver Cowdery, 2. Joseph Coe, 3. Samuel H. Smith, 4. Luke Johnson, 5. John S. Carter; 6. Sylvester Smith, 7. John Johnson, 8. Orson Hyde, 9. Jared Carter, 10. Joseph Smith vanhempi, 11. John Smith, 12. Martin Harris. Rukouksen jälkeen kokous hajaantui.
OLIVER COWDERY
ORSON HYDE
Sihteerit
|