Virallinen julistus N:o 1

Sen tähden minä Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon presidenttinä täten juhlallisimmin julistan, että nämä syytökset ovat vääriä. Me emme opeta moniavioisuutta emmekä myöskään salli kenenkään ryhtyä harjoittamaan sitä, ja minä kiellän, että neljäkymmentä moniavioliittoa, tai enemmän tai vähemmän, olisi solmittu mainittuna aikana temppeleissämme tai missään muussa paikassa territorion alueella.

Yksi tapaus on ilmoitettu, ja se väitetään solmitun Endowment Housessa Salt Lake Cityssä keväällä 1889, mutta en ole voinut päästä selville, kuka oli siinä toimitusmiehenä; mikä tapahtui, tehtiin minun tietämättäni. Mutta edellä mainitun väitetyn tapauksen johdosta revittiin Endowment House viipymättä minun määräyksestäni.

Koska kongressi on säätänyt lakeja, jotka kieltävät moniavioliitot ja joiden lakien maan korkein tuomioistuin on julistanut olevan perustuslaillisia, julistan täten, että tarkoitukseni on olla näille laeille alamainen ja käyttää vaikutusvaltaani sen kirkon jäseniin, jonka johtaja minä olen, että he tekisivät samoin.

Siinä, mitä minä tai kannattajani mainittuna aikana olemme kirkolle opettaneet, ei ole mitään, minkä kohtuudella voisi sanoa opettaneen moniavioisuutta tai kehottaneen siihen; ja jos joku kirkon vanhin joskus on käyttänyt sanontaa, joka on näyttänyt sisältävän jonkin sellaisen opin, häntä on heti ojennettu. Ja nyt minä julistan julkisesti, että määräykseni myöhempien aikojen pyhille on, että he pidättyisivät solmimasta avioliittoja, jotka maan laki kieltää.

Wilford Woodruff
Myöhempien Aikojen Pyhien
Jeesuksen Kristuksen Kirkon presidentti

"Ehdotan, että tunnustaessamme Wilford Woodruffin Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon presidentiksi ja ainoaksi maan päällä, jolla nyt on avaimet sinetöimistoimituksiin, katsomme, että hän virkansa valtuudella on täysin oikeutettu laatimaan sen julistuksen, jonka nyt olemme kuulleet luettavan ja joka on päivätty 24. syyskuuta 1890, ja että me yleiskonferenssiin kokoontuneena kirkkona hyväksymme hänen julistuksensa moniavioliitoista määrääväksi ja sitovaksi."

Äänestyksessä tämä ehdotus hyväksyttiin yksimielisesti.
Salt Lake City, Utah, 6. lokakuuta 1890.

Otteita kolmesta presidentti Wilford Woodruffin pitämästä manifestia (virallista julistusta n:o 1) koskevasta puheesta

[Nämä tekstinosat on jostakin syystä jätetty kokonaan pois suomenkielisestä laitoksesta, vaikka ne on kanonisoitu englanninkieliseen laitokseen, eli ovat kirkon virallisia tekstejä, joihin voi viitata. V. 2001 suomenkielisessä Evankeliumin periaatteet -kirjassakin s. 49 viitataan tähän allaolevaan sitaattiin ja kehotetaan katsomaan Virallista julistusta n:o 1, vaikka sitä ei ainakaan v. 1997 Opin ja liittojen kirjan painoksessakaan ole. Voit tarkistaa tekstit kirkon viralliselta sivulta. Poistomerkit ... ovat alkuperäisessä tekstissä, eivät minun tekemiäni.]

(Kirkon 61. puolivuotiskonferenssi, Maanantai, 6.10.1890, Salt Lake City, Utah. Raportoitu sanomalehdessä Deseret Evening News, 11.10.1890, s. 2.)

It matters not who lives or who dies, or who is called to lead this Church, they have got to lead it by the inspiration of Almighty God. If they do not do it that way, they cannot do it at all...

I have had some revelations of late, and very important ones to me, and I will tell you what the Lord has said to me. Let me bring your minds to what is termed the manifesto...

The Lord has told me to ask the Latter-day Saints a question, and He also told me that if they would listen to what I said to them and answer the question put to them by the Spirit and power of God, they would all answer alike, and they would all believe alike with regard to this matter.
The question is this: Which is the wisest course for the Latter-day Saints to pursue--to continue to attempt to practice plural marriage, with the laws of the nation against it and the opposition of sixty millions of people, and at the cost of the confiscation and loss of all the Temples, and the stopping of all the ordinances therein, both for the living and the dead, and the imprisonment of the First Presidency and Twelve and the heads of families in the Church, and the confiscation of personal property of the people (all of which of themselves would stop the practice); or, after doing and suffering what we have through our adherence to this principle to cease the practice and submit to the law, and through doing so leave the Prophets, Apostles, and fathers at home, so that they can instruct the people and attend to the duties of the Church, and also leave the Temples in the hands of the Saints, so that they can attend to the ordinances of the Gospel, both for the living and the dead?

The Lord showed me by vision and revelation exactly what would take place if we did not stop this practice. If we had not stopped it, you would have had no use for...any of the men in this temple at Logan; for all ordinances would be stopped throughout the land of Zion. Confusion would reign throughout Israel, and many men would be made prisoners. This trouble would have come upon the whole church, and we should have been compelled to stop the practice. Now, the question is, whether it should be stopped in this manner, or in the way the Lord has manifested to us, and leave our Prophets and Apostles and fathers free men, and the temples in the hands of the people, so that the dead may be redeemed. A large number has already been delivered from the prison house in the spirit world by this people, and shall the work go on or stop? This is the question I lay before the Latter-day Saints. You have to judge for yourselves. I want you to answer it for yourselves. I shall not answer it; but I say to you that that is exactly the condition we as a people would have been in had we not taken the course we have.
...I saw exactly what would come to pass if there was not something done. I have had this spirit upon me for a long time. But I want to say this: I should have let all the temples go out of our hands; I should have gone to prison myself, and let every other man go there, had not the God of heaven commanded me to do what I did do; and when the hour came that I was commanded to do that, it was all clear to me. I went before the Lord, and I wrote what the Lord told me to write...
I leave this with you, for you to contemplate and consider. The Lord is at work with us.
(Cachen vaarnankonferenssi, Logan, Utah, Sunnuntai, 1.11.1891. Raportoitu sanomalehdessä Deseret Weekly, 14.11.1891.)

Now I will tell you what was manifested to me and what the Son of God performed in this thing... All these things would have come to pass, as God Almighty lives, had not that Manifesto been given. Therefore, the Son of God felt disposed to have that thing presented to the Church and to the world for purposes in his own mind. The Lord had decreed the establishment of Zion. He had decreed the finishing of this temple. He had decreed that the salvation of the living and the dead should be given in these valleys of the mountains. And Almighty God decreed that the Devil should not thwart it. If you can understand that, that is a key to it.
(Kuudennen kokouksen aikana pidetystä saarnasta Suolajärven temppelin pyhitystilaisuudessa huhtikuussa 1893. Konekirjoitettu selostus pyhitystilaisuudesta, kirkon historiaosaston arkistot, Salt Lake City, Utah.)