Ensimmäisen näyn tarina on mormonikirkon opetusten ja opin avainelementti. Joseph Smith sanoo siinä m.m.:

17. Heti sen ilmestyessä havaitsin itseni vapautetuksi minua kahlehtineesta vihollisesta. Valon levätessä päälläni minä näin kahden Persoonan, joiden hohdetta ja kirkkautta on mahdoton kuvata, seisovan yläpuolellani ilmassa. Toinen heistä puhutteli minua, kutsuen minua nimeltä ja sanoi, toista osoittaen: Tämä on minun rakas Poikani. Kuule häntä!
18. Päämääränäni ryhtyessäni kysymään neuvoa Herralta oli päästä selville, mikä kaikista lahkoista oli oikeassa, että saattaisin tietää, mihin liittyä. Niinpä siis, niin pian kuin saatoin hallita itseni sikäli, että pystyin puhumaan, kysyin Persoonilta, jotka seisoivat yläpuolellani valossa, mikä kaikista noista lahkoista oli oikeassa — ja mihinkä minun piti liittyä.
19. Minulle vastattiin, etten saa liittyä yhteenkään niistä, sillä ne olivat kaikki väärässä, ja minulle puhuva Persoona sanoi, että kaikki niiden uskontunnustukset olivat kauhistus hänen silmissään, että nämä uskon julistajat olivat kaikki turmeltuneita, että "he lähestyvät minua huulillaan, mutta heidän sydämensä on minusta kaukana, he opettavat oppeina ihmiskäskyjä, ja heissä on Jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman". (KH, Joseph Smithin historia, 1:17-19)

Huomaatko, kuka tästä tarinasta puuttuu? Pyhä Henki. Tiedätkö miksi? Luulen syyksi sitä, että tuon ajan MAP-kirkon opetuksissa Pyhä Henki ei ollut Persoona, silloin kun tarina kirjoitettiin v. 1838. Opin ja Liittojen kirjan kohta 130:22, jossa Pyhää Henkeä sanotaan Persoonaksi, kirjoitettiin vasta 2.4.1843:

Isällä on ruumis lihaa ja luuta, samalla tavalla kosketeltava kuin ihmisellä; niin on myös Pojalla; mutta Pyhällä Hengellä ei ole lihaa ja luuta olevaa ruumista, vaan hän on henkipersoona. Jos ei näin olisi, Pyhä Henki ei voisi asua meissä.

Tätä oletettua ilmoitusta edeltäneenä aikana olivat voimassa seuraavat jakeet luennosta 5. s. 52:

2. On olemassa kaksi persoonaa, jotka mudostavat suuren, verrattoman, hallitsevan ja ylimmäisen vallan kaikkien asioiden yli, ja nämä loivat ja tekivät kaikki asiat, jotka on tehty ja luotu, ovatpa ne sitten näkyviä tai näkymättömiä, ovatpa ne sitten taivaassa tai maan päällä tai maan sisässä tai maan alla, taikka avaruuden äärettömyyksissä. He ovat Isä ja Poika, Isän ollessa persoona henkeä, kirkkautta ja valtaa, ja hänellä on kaikki täydellisyys ja täyteys, Poika, joka oli Isän helmassa, on persoona lihassa, tehty tai suunniteltu niin kuin ihminen. ... Ja Hän on Isän Ainosyntyinen, täynnä armoa ja totuutta, ja voittanut omakseen ja saanut Isän kirkkauden täyteyden, ja hänellä on sama mieli kuin Isällä, mikä mieli on pyhä henki [Holy Spirit], joka todistaa Isästä ja Pojasta, ja nämä kolme ovat yhtä; tai, toisin sanoen, nämä kolme muodostavan suuren, verrattoman, hallitsevan ja ylimmäisen vallan kaikkien asioiden yli, ja nämä loivat ja tekivät kaikki asiat, jotka on tehty ja luotu, ja nämä kolme mudostavat Jumaluuden ja ovat yhtä; Isällä ja Pojalla on sama mieli, sama viisaus, kirkkaus, voima ja täyteys ... joka täyttää kaiken; Poika on täyttynyt mielen, kirkkauden ja voiman täyteydellä; tai, toisin sanoen, Isän hengellä, kirkkaudella ja voimalla, ja hänellä on kaikki tieto ja kirkkaus ja sama valtakunta, ja hän istuu voiman oikealla puolella aivan Isän näköisenä ja kaltaisena, ihmisen välimiehenä, ja hänet täyttää Isän mielen täyteys; tai, toisin sanoen, Isän Henki [Spirit], mikä henki vuodatetaan kaikille, jotka uskovat hänen nimeensä ja pitävät hänen käskynsä; ja kaikki, jotka pitävät hänen käskynsä, kasvavat armosta armoon, ja heistä tulee taivaallisen valtakunnan perijöitä, ja kanssaperillisiä Jeesuksen Kristuksen kanssa; ja heillä on oleva sama mieli, kun heidät on muutettu saman näköisiksi ja kaltaisiksi, aivan Hänen, joka täyttää kaiken kaikessa, kaltaisiksi; ja heidät täyttää Hänen kirkkautensa täyteys, ja he ovat tulleet yhdeksi hänen kanssaan, niin kuin Isä, Poika ja pyhä henki [Holy Spirit] ovat yhtä. ...

On tärkeää huomata tämä viimeinen fraasi: "Isä, Poika ja pyhä henki ovat yhtä." Tämä on yksi näyttö siitä, miten tuohon aikaan (1835 paikkeilla) MAP-kirkon opetuksissa termiä henki (Holy Spirit) käytetään samassa merkityksessä kuin termiä Pyhä Henki (Holy Ghost). Silloin ne olivat synonyymejä, mutta ne eivät ole sitä enää. Ylläoleva lainaus jatkuu kysymys- ja vastausosastossa sivulla 55:

Kysymys: Kuinka monta persoonaa on Jumaluudessa?
Vastaus: Kaksi, Isä ja Poika.
Kysymys: Miten todistat, että Jumaluudessa on kaksi persoonaa?
Vastaus: Pyhien kirjoitusten avulla ... (Luentoja uskosta, Luento 5, s. 55)

Tämä lainaus on vuoden 1835 Opin ja liittojen kirjasta, viidennestä luennosta sarjaa Luentoja uskosta, jotka olivat kirjassa mukana aina vuoden 1921 laitokseen asti, jolloin ne jätettiin pois. Se on johdonmukainen Joseph Smithin kertomuksen kanssa ensimmäisestä näystä, jossa myöskin kerrotaan kahden persoonan näyttäytyneen hänelle.
Mormonin kirjasta ja silloisesta Opin ja Liittojen kirjasta näemme, että sen ajan mormonit eivät ole voineet pitää Pyhää Henkeä / henkeä Persoonana. Hänestä käytettiin sanaa "se". Ks. Mormonin kirja, 2 Nefi 32:3-5; Alma 34:38, 39:6 sekä LK 88:3. Sen aikuiset sanakirjat tekevät selväksi, että "se" ei ole persoona, ei mies- eikä naispuolinen.
Näistä lähteistä opimme, miksi Pyhä Henki tai henki puuttuu Joseph Smithin ensimmäisen näyn tarinasta: vuonna 1838 jumaluuteen kuului vain kaksi persoonaa, ei kolmea, niin kuin nykyään opetetaan.

Luentoja uskosta