Tämä teksti valaisee esim. alkuosaan painettujen Luentoja uskosta
tärkeyttä aikoinaan. Nythän ne on kokonaan poistettu, enkä
usko, että niitä kukaan olisi koskaan vaivautunut suomentamaan.
(?) Huomaa myös kirkon nimi.
|
|||||||
Myöhempien Aikojen Pyhien kirkonOppi ja liitotJoseph Smith nuoremman, Omistajat. 1835. Tekijänoikeudet lain mukaan varmistettu.
EsipuheMyöhempien Aikojen Pyhien kirkon jäsenille Rakkaat veljet: Pidämme turhana tuhlata aikaanne pitkällisellä esipuheella tähän kirjaan, ja sanomme vain, että se sisältää lyhyesti sanottuna johtavat aiheet siinä uskonnossa, johon julkisesti olemme tunnustaneet uskovamme. Kirjan alkuosasta löytyy sarja luentoja, niin kuin ne on annettu tämän paikan teologiselle luokalle, ja johtuen niiden sisältämästä tärkeästä pelastuksen opista olemme järjestäneet ne seuraavaan teokseen. Loppuosa sisältää selityksiä tai periaatteita kirkon ohjaamiseen, sellaisina kuin ne on otettu ilmoituksista, joita on annettu sen järjestämisestä lähtien, sekä sitä edeltävistä. Jotkut saattavat mielessään vastustaa minkään uskontoon kuuluvan uskonkappaleen vastaanottamista, kun niitä on niin paljon olemassa nykyään; mutta jos ihmiset uskovat johonkin järjestelmään ja julistavat, että se on annettu ilmoituksen kautta, niin varmasti on sitä parempi, mitä ymämrrettävämmin he voivat esitellä sitä. Periaate ei muutu vääräksi, kun se painetaan paperille, eikä se myöskään ole tosi vain, koska sitä ei paineta. [Tämä vähän omituiselta kuulostava lausunto viittaa siihen, että m.m. Mormonin kirjan todistaja ja alkuajoilta asti mukana ollut David Whitmer vastusti ilmoitusten ja näkyjen painamista.] Kirkko asetti kuitenkin, pitäen tätä asiaa tärkeänä, palvelijoidensa ja edustajiensa korkean neuvoston kautta palvelijanne valitsemaan ja kokoamaan tämän teoksen. Monia syitä voitaisiin esittää tämän neuvoston teon kannatukseksi, mutta me lisäämme vain muutaman sanan. He tiesivät, että kirkosta puhuttiin pahaa monissa paikoissa sen uskoa ja uskomuksia vääristeltiin, ja näin estettiin totuuden kulkua. Jotkut esittivät, ettei se usko raamattuun, toiset, että se on kaiken hyvän järjestyksen ja rehellisyyden vihollinen, ja toiset, että se vahingoittaa kaikkien siviili- ja poliittisten hallintojen rauhaa. Olemme sen tähden pyrkineet esittämään, vaikkakin vähin sanoin, uskomme, ja kun sanomme tämän, luotamme nöyrästi, että se on tämän koko yhteisön usko ja periaatteet. Tarjoamme tämän pienen kirjan odottaen ainoastaan, että olemme vastuussa kaikista siinä esitetyistä periaatteista sinä päivänä, kun kaikkien sydänten salaisuudet paljastetaan, ja jokaisen ihmisen palkka annetaan hänelle. Tuntien arvostusta ja vilpitöntä kunnioitusta, me liitymme teihin veljinänne Herramme Jeesuksen Kristuksen evankeliumin sitein. JOSEPH SMITH nuor. OLIVER COWDERY. Kirtland, Ohio, 17. helmikuuta 1835. Näin siis itse kirkon ylimmät johtajat ja oletettavasti lähimmin Jumalan tosi kirkon oppeihin perehtyneet miehet vuonna 1835 valitsivat kirjan tekstit. Onkin eriskummallista, kuinka tästä jumalallisesta kirjasta on voitu poistaa koko sen alkuosa, Luentoja uskosta. Näin kuitenkin on tehty. V. 1955 suomennetun Opin ja Liittojen kirjan alussa asiasta mainitaan seuraavaa:
Minusta tämä on ristiriitaista. Itse Joseph Smith siis halusi läheisimpiensä kanssa lisätä nämä luennot "tärkeänä pelastuksen oppina" ilmoitusten yhteyteen, mutta joku muu on myöhemmin päättänyt, etteivät ne olekaan tärkeitä ihmisen pelastukselle? Vai pitääkö meidän olettaa, ettei Joseph Smith tiennyt, mikä on tärkeää? Miksei voida löytää mitään konferenssiraporttia, jossa luentojen poistosta olisi äänestetty v. 1921? Kirkon myöhemmistä johtajista ainakin Joseph Fielding Smith tiesi Joseph Smithin auttaneen luentojen valmistamisessa, koskapa hän kirjoitti:
Luentoja on seitsemän kappaletta, ja ne saattavat tuntua pitkäveteisiltä. Jos ne nyt kuitenkin sattuvat olemaan tärkeitä itsekunkin pelastukselle, kannattaisi ne varmasti silti lukea. Kakkosen kysymys- ja vastausosa koostuu kylläkin suurelta osin ikävuosista ja Vanhan testamentin sukuluetteloista, enkä voi määritellä sellaisten merkitystä asiassa. Niiden rallattaminen tuskin voi vaikuttaa siihen, mihinkä joutuu tuonpuoleisessa. |
|||||||
Etusivu > Artikkelit | Palaute 2000-11-18 2004-10-26 |