Tietäkööt kaikki kansanheimot, sukukunnat, kielet ja kansat joiden käsiin tämä kirja joutuu, että me Isän Jumalan ja meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armon kautta olemme nähneet levyt, jotka sisältävät nämä muistiinpanot, siis Nefin kansan historian ja samoin myös laamanilaisten, heidän veljiensä, sekä Jaredin kansan historian, joka kansa tuli tornilta, josta on puhuttu. Ja me tiedämme myös, että ne on käännetty Jumalan lahjan ja voiman avulla, sillä hänen äänensä on julistanut sen meille; sen tähden me varmasti tiedämme, että tämä kirja on tosi. Ja me todistamme myös, että me olemme nähneet levyihin tehdyt kaiverrukset; ja ne on näytetty meille Jumalan voimasta eikä ihmisen. Ja me ilmoitamme vakain sanoin, että Jumalan enkeli laskeutui alas taivaasta ja toi ja asetti silmäimme nähtäviksi levyt ja niissä olevat kaiverrukset; ja me tiedämme, että Isän Jumalan ja meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armosta me näimme ja todistamme, että tämä kaikki on totta. Ja se on ihmeellistä meidän silmissämme. Kuitenkin Herran ääni käski meitä siitä todistamaan; sen tähden me Jumalan käskyjä totellaksemme todistamme tästä. Ja me tiedämme, että jos olemme uskolliset Kristuksessa, me voimme puhdistaa vaatteemme kaikkien ihmisten verestä, ja meidät havaitaan tahrattomiksi Kristuksen tuomioistuimen edessä, ja me saamme asua hänen tykönään iankaikkisesti taivaissa. Ja kunnia olkoon Isälle ja Pojalle ja Pyhälle Hengelle, jotka ovat yksi Jumala. Amen.

OLIVER COWDERY
DAVID WHITMER
MARTIN HARRIS

Oliver Cowdery

Oliver Cowdery oli kirkon toinen vanhin, usein häntä nimitettiin "toiseksi presidentiksi". Hän oli Joseph Smithin varhainen kumppani, Mormonin kirjan kirjuri, paikalla, kun pappeus palautettiin — ja näin niin lähellä totuutta kuin mies voi olla.1
Kuinka ollakaan, niin Oliver pani Josephin seinää vasten v. 1838 Kirtlandissa, syyttäen häntä huoruudesta Fanny Alger -nimisen naisen kanssa ja valehtelusta ja väärien oppien opettamisesta.2 Joseph Smith kielsi tämän ja syytti puolestaan Cowderyä valehtelijaksi.3 Kirkon omat kirjat näyttävät toteen, että neiti Alger oli Smithin ensimmäinen "henkivaimo". Oliver puhui totta.4
Cowdery erotettiin kirkosta tämän ja muiden "rikosten" vuoksi.5 Myöhemmin, ollessaan metodisti, hän kielsi Mormonin kirjan totuuden6 ja julkisesti tunnusti murheensa ja häpeänsä oltuaan tekemisissä mormonismin kanssa.7
Vaikka mormonikirkko väittää hänen liittyneen uudelleen mormonikirkkoon v. 1848 syksynä,8 he myös syyttivät häntä myöhemmin siitä, että hän pyrki 'rakentamaan Jumalan valtakunnan uudelleen' luopio William E. McLellinin kanssa.9
Joseph Smith ja johtavat mormonit syyttivät Oliver Cowderyä julkisesti varastamisesta, valehtelusta, väärinvannomisesta, väärentämisestä, aviorikkomuksesta ja "pahimman laatuisen rosvojoukon" johtamisesta.10

1. Kallisarvoinen Helmi, JS 2:72-76
2. Oliver Cowderyn henkilökohtainen kirje veljelleen Warren Cowderylle, 21.1.1838.
3. History of the Church, vol. 3 pp. 16-18.
4. Elder's Journal, Joseph Smith, heinäkuu 1838. Historical Record, 1886, vol. 5, p. 233.
5. History of the Church, vol. 3, pp. 16-18.
6. Times and Seasons, vol. 2, p. 482. Improvement Era, tammikuu 1969, s. 56. Oliver Cowdery-The Man Outstanding, Joseph Greehalgh, 1965, p. 28.
7. The True Origin of The Book of Mormon, Charles Shook, 1914, pp. 58-59.
8. Historical Record, 1886, vol. 5, p. 201.
9. The Mormon frontier, Diary of Hosea Stout, vol. 2, p. 336.
10. Senate Document 189, 15.2.1841, pp. 6-9. Comprehensive History of the Church, B. H. Roberts, vol. 1, pp. 438-439.

David Whitmer

David Whitmer näki enkelin käsittelevän levyjä 'uskon silmillä'.1 Myöhemmin hän kertoi niiden maanneen niityllä, ja vielä myöhemmin, että ne makasivat pöydällä kaikenlaisten pronssi- ja kultalevyjen sekä Laabanin miekan, "suunnannäyttäjän" ja "uurimin ja tummimin" seassa.2
V. 1837 kesällä ollessaan Kirtlandissa hän vannoi uutta uskollisuutta eräälle naisprofeetalle (kuten tekivät Martin ja Oliverkin), joka käytti mustaa näkykiveä ja tanssi itsensä transsiin.3
V. 1847 hän julisti Oliverille, että hänestä (Whitmeristä) tulisi uuden Kristuksen kirkon profeetta, ja Oliverista sen neuvonantaja.4
Tällä välillä hänet erotettiin ja ajettiin töykeästi pois. Mormonit ajoivat hänen ja Oliverin perheet kadulle ja ryöstivät heidät sillä välin kun Whitmer ja Cowdery olivat muualla hankkimassa pakopaikkaa.5
Johtajat, heidän muassaan Sidney Rigdon, kirosivat hänet. Profeetta Joseph Smith tuomitsi hänet ankarasti "tyhmänä ajoelukkana" ja "aasina, joka kiljuu kirouksia siunausten sijaan."6

1. Mormonism Unvailed, E. D. Howe, 1834, pp. 260-261.
2. Improvement Era, maaliskuu 1969, p. 63. Journal of Discurses, vol. 7, p. 164, Brigham Young.
3. Church Chronology, Andrew Jensen, 1899, p. 31; Millennial Star, vol. 8, 15.11.1846, pp. 124-128.
4. Case Against Mormonism, Tanner, Vol. 2, pp. 50-58; Martin Harris-Witness & Benefactor, BYU 1955 Thesis, Wayne C. Gunnell, p.52. The Braden & Kelly Debate, p. 173
5. Gleanings by the Way, J. A. Clark, pp. 256-257.

Martin Harris

Martin Harris oli ensin kveekari, sitten universalisti, seuraavaksi restaurationisti (palautuksen kannattaja), sitten baptisti, seuraavaksi presbyteeri ja sitten mormoni.1 Erotuksensa jälkeen v. 1837 hän vaihtoi uskontoa vielä kahdeksan kertaa vapisijoista ja eräästä mormonilahkosta toiseen, ja takaisin pääryhmään v. 1842.2 Silti v. 1846 Harris saarnasi luopio James J. Strangin puolesta Englannin pyhille.3
Harris vakuutti, että hänen todistuksensa vapisijoiden opista oli suurempi kuin mormonismista. Vapisijoiden "pyhä käärö ja kirja" tulivat myös enkelin kädestä.4
Hänen todistuksensa siitä, miten hän näki kultalevyt "uskon silmillä eikä luonnollisilla silmillä" pitäisi mitätöidä automaattisesti hänet todistajana.5
Elders' Journalin elokuun 1838 numerossa Joseph Smith hylkää hänet ja sanoo, että hän on "niin pitkällä halveksinnan alapuolella, että hänen huomaamisensa olisi herrasmieheltä liikaa uhrattu. Kirkko piti häntä jotenkin aisoissa, mutta nyt hän on päästänyt valloilleen kaikenlaiset kauheudet, valehtelun, pettämisen, huijauksen ja kaikenkaltaisen irstailun."6

1. Palmyra Reflector, 19.3.1831.
2. Millennial Star, vol. XL, pp. 771-772
3. Biographical Sketches, Lucy Smith, pp. 211-213.
4. David Whitmerin kirje Oliver Cowderylle 8.9.1847, painettu 'Ensign of Liberty'-lehdessä 5/1848, p. 93; ks. myös 'Ensign of Liberty,' 8/1849, pp. 101-104.
5. John Whitmerin History of the Church, Modern Microfilm, SLC, p. 22.
6. History of the Church, vol. 3, p228.