1980-luvulla ilmi tulleet Hofmannin väärennökset ovat tuoneet esiin kysymyksiä joistakin mormonikirkon varhaisvaiheisiin liittyvistä dokumenteista. Mark Hofmannin mukamas löytämät useat historialliset dokumentit saattoivat historioitsijat ja kirkon virkailijat sekä ihastuksiin että ymmälle — ne kun eivät suinkaan olleet mitään mairittelevaa materiaalia.
Dokumentit kumosivat pinnalta katsoen sellaisia juttuja kuin että Joseph Smith otti vastaan ja käänsi aikakirjoja, joista syntyi Mormonin kirja, ja kirkon johtajuuden seuraannon. Useimmat Hofmannin "dokumenteista" osoittautuivat taidokkaiksi väärennöksiksi. Hofmann oli koonnut omaisuuden dokumenttikaupoilla, mutta kun hän ei pystynytkään toimittamaan eräitä lupaamiaan dokumentteja asiakkailleen, hän murhasi kaksi ihmistä ja loukkaantui itse kolmannen pommin räjähdettyä vahingossa 1985.
Hofmannin väärennösjuttu on ollut aiheena lukuisissa lehtiartikkeleissa ja kirjoissa. Tapaus on ollut erittäin kiusallinen dokumentteja käsitelleille historioitsijoille, apostoleille ja profeetoille — MAP-kirkon nykyinen presidentti Gordon B. Hinckley heidän joukossaan.
Mark William Hofmann syntyi Pearl Harborin päivänä 7.12.1954 Salt Lake Cityssä, Utahissa. 31-vuotiaana hänestä oli tullut osavaltion pahamaineisin, monimutkaisin ja menestyksekkäin rikollinen.
Asiantuntijat pitävät kaksoismurhaaja Hofmannia tähän mennessä kiinnisaaduista väärentäjistä parhaana. Hän erikoistui mormonien käsikirjoituksiin ja rahaan, mutta väärensi myös muuta amerikkalaista alkuperäismateriaalia. Hofmann höpläytti onnistuneesti käsikirjotusasiantuntijoita yli maan, mukaanlukien FBI:n, Kongressin kirjaston, Amerikan Antikvaarisen Seuran ja Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkon — pääasiakkaansa — asiantuntijoita.
Mark Hofmann kasvoi toisena kolmesta lapsesta William ja Lucille Hofmannin ainoana poikana Salt Lake Cityssä ja Buena Parkissa Kaliforniassa. Hän saavutti Yhdysvaltain korkean kotka-partiomerkin, suoritti mormonikirkon lähetystyön Englannissa, kävi Utahin valtion yliopistoa Loganissa ja avioitui Doralee Oldsin kanssa v. 1979 Suolajärven temppelissä. Hän sai vaimonsa kanssa neljä lasta, joista viimeisen ollessaan syytettynä murhasta.
16.10.1985 Hofmann loukkaantui vakavasti putkipommin räjähdettyä hänen urheiluautossaan. Pian hänestä tuli epäilty edellisenä päivänä surmansa saaneiden 31-vuotiaan Steven F. Christensenin ja 50-vuotiaan Kathleen Webb Sheetsin kahdesta pommimurhasta.
Tutkijat saivat tietää, että Hofmann ja Christensen olivat sopineet päättävänsä murha-aamuna ns. McLellinin kokoelman myynnistä — mahdollisesti keskustelua aiheuttavan dokumenttikokoelman, joka lopulta osoittautui olemattomaksi.

Vas. Mark Hofmann esittelee äskettäin löydettyä "Anthonin käsikirjoitusta" ja Samuel Smithin raamattua MAP-kirkon ensimmäiselle presidenttikunnalle: N. Eldon Tanner, 1. neuvonantaja; presidentti Spencer W. Kimball; 2. neuvonantaja Marion G. Romney. Apostolit Gordon B. Hinckley ja Boyd K. Packer (takana), kirkon historiaosaston neuvonantajat, seuraavat. (1980 LDS press photograph). Hofmann sai jopa kirjoittaa kirkon kuukausijulkaisuun Ensigniin "löytämistään" papereista. [Kuva Anthonin käsikirjoituksesta Ensignissa heinäk. 1980. Kirkko on nyttemmin poistanut Hofmannin artikkelin Internet-sivuiltaan.]

Keskellä Gordon B. Hinckley, silloinen 2. neuvonantaja Ensimmäisessä presidenttikunnassa (nykyinen kirkon presidentti), lukee lausunnon lehdistökonferenssissa 23.10.1985. Vasemmalla Dallin H. Oaks Kahdentoista apostolin koorumista, oikealla Hugh W. Pinnock Seitsenkymmenten ensimmäisestä koorumista. Kuva Tom Smart, Deseret News

Christensen oli välittäjänä sotkuisessa ostossa, johon oli sekaantunut MAP-kirkon ylintä johtoa — heistä yksi järjesti takaamattoman 185.000 dollarin pankkilainan Hofmannille. Lainan maksut olivat jäljessä. Nova Scotian lähetysjohtaja oli suostunut ostamaan kokoelman mormonikirkon puolesta, pitämään sitä vuoden, pari, ja sitten lahjoittamaan sen kirkolle samalla vähentäen kulunsa veroissa. Kirkon johtajat olivat suostuneet hyväksymään kokoelman, jota Hofmann kuvaili erittäin arkaluontoisena. Historian intoilija Christensen halusi mormonihistorioitsijoiden tutkivan paperit, ja oli varmistanut oman tilaisuutensa nähdä ne lupaamalla antaa aitoustodistuksen myynnin tapahtuessa.
Tosiasiassa Hofmann oli myyskennellyt koko vuoden erilaisia olemattomia kokoelmia kannattavalla petoksella, joka oli vaarassa keikahtaa kumoon ja jättää hänet vihaisten velkojien ahdisteltavaksi. Tällä välin eräät mormonismia koskevat dokumentit, erityisesti ns. "valkoinen salamanteri-kirje", jonka Christensen oli aiemmin ostanut, todentanut aidoksi ja lahjoittanut mormonikirkolle, olivat panneet alulle korjaavan historiantulkinnan, joka virkisti historian uudelleentarkastelua ja kiinnitti laajalti tiedotusvälineiden huomiota. Vuoden 1985 keväällä ja kesällä MAP-kirkko oli käynyt läpi sarjan kiusallisia, dokumentteihin liittyviä juttuja tiedotusvälineissä. Näihin kuuluivat uutiset arkaluontoisesta kokoelmasta, joka oli päätymässä kirkon salaisiin holveihin.
Christensen, joka oli jättänyt jälkeensä räpiköivän sijoitusyhtiön ja olisi joutunut konkurssiin, päätti väkisin saada läpi Hofmannin lupaukset kirkon puolesta, vaikka kirkon auktoriteetti vanhin Hugh Pinnock, joka oli järjestänyt Hofmannin pankkilainan, tarjosi apuaan Christensenin pinnalla pysymiseksi taloudellisissa huolissaan. Silloin kun Christensen sulki lukkojen taa dokumentin, jonka piti olla osa McLellinin kokoelmaa — Hofmann yritti myydä sitä erikseen — niin Hofmann alkoi ostaa osia pommeihinsa.
Noin kello 6:30 aamulla 15. lokakuuta Hofmann asetti ensimmäisen, pahvilaatikkoon pakatun pommin Gary Sheetsin, Christensenin entisen pomon ja yhtiön johtajan kotiin. Sitten hän asetti Christensenin toimiston ulko-ovelle samalla tavalla pakatun pommin, johon oli pantu nauloja. Vaikka Sheetsin sijasta saikin surmansa hänen vaimonsa Kathleen, Hofmann oli silti onnistuneesti yhdistänyt pommisurmien motiivin vararikkoon menossa olevaan CFS Financial Corporation-yhtiöön.
Tämä harhaan vievä johtolanka toimi kuitenkin liian hyvin — sinä iltapäivänä eräs kirkon johtaja yksinkertaisesti korvasi Christensenin McLellinin ostossa, ja siirsi kaupan päätöksen seuraavaan päivään. Koska Hofmann ei luonnollisestikaan pystynyt pitämään omaa osaansa, hän ajoi 90 mailia ostaakseen pomminosia useilla eri nimillä ja palasi Salt Lake Cityyn kolmannen, kosketusherkän pommin kanssa. Hän pudotti sen lähestyessään uhriaan. Hän toivoi, että tämä hälyttäisi kirkon johtajia tarpeeksi niin että he peruuttaisivat McLellinin kokoelman oston.
Murhatutkimus paljasti väärennös- ja petosjuonen. Rikostutkimushistoriaa tehtiin tarkastellessa Hofmannin metodia käsitellä kemiallisesti mustetta, jota sitten käytettiin vanhalle paperille. Viiden viikon pituisten esikuulustelujen aikana Hofmann velvoitettiin saapumaan oikeuteen kolmestakymmenestä rikoksesta, joista kaksi oli murhia. Koska hän suostui myöntämään syyllisyytensä kahteen toisen asteen murhaan ja keskustelemaan rikoksistaan, syyttäjät suostuivat vetämään pois muut syytteet, alentamaan rangaistusta Sheetsin murhasta, ja vaatimaan vain samanaikaiset rangaistukset (ei peräjälkeisiä). Näin ollen Hofmann tuomittiin yhteen viidestä vuodesta elinikäisen mittaiseen rangaistukseen Utahin valtionvankilassa. Armahdus tulisi mahdolliseksi seitsemän vuoden kärsimisen jälkeen, sillä Hofmannilla oli ensikertalaisen asema. Hofmann palkitsi syyttäjiä nelisatasivuisella selostuksella väärentämisestä, mutta kieltäytyi keskustelemasta murhista.
Tammikuussa 1988, vuotta sen jälkeen, kun oli aloittanut vankilassa istumisensa, Hofmann oli armahduslautakunnan kuulustelussa. Kun lautakunta tutki hänen mieltään murhista, hänen vastauksensa saivat heidät kieltäytymään antamasta armahduspäivämäärää. Pian kuulustelun jälkeen Hofmannin sellistä löytyi koodattuja uhkauskirjeitä lautakunnan jäsenille, ja asiaa tutkineet saivat tietää, että hän oli jutellessaan muiden vankien kanssa uhkaillut heitä kuolemalla jo ennen kuulustelua. Kuulustelun jälkeen Hofmann yritti tehdä itsemurhan kaksi kertaa ottamalla yliannoksen muilta vangeilta saamiaan huumeita. Hän selviytyi kuitenkin hengissä sekä elokuun 1988 että elokuun 1990 yrityksistä.

Miksi tästä Hofmannin jutusta sitten pitäisi välittää?

MAP-kirkon johtajilla väitetään olevan erityinen erottamisen lahja hyvän ja pahan, oikean ja väärän välillä.
Kun Mark Hofmann toi väärennöksensä Anthonin käsikirjoituksesta johtokolmikko Spencer W. Kimballin, Boyd K. Packerin ja Gordon B. Hinckleyn luo, rukoilivatko he saadakseen todistuksen paperin aitoudesta? Jos he rukoilivat ja saivat myöntävän vastauksen, se osoittaa, että he eivät ole oikeita Jumalan profeettoja, sillä hehän ostivat Hofmannin dokumentteja, vaikka tämäkin paperi oli todellisuudessa väärennös. Emme tietenkään voi tietää, kuka rukoili ja mistä. Voimme vain tehdä johtopäätöksiä tosiasioihin nojautumalla.
Kun kirkko hankki Hofmannilta dokumentteja, Hinckley ei muistaakseni antanut minkäänlaisia lausuntoja niiden aitoudesta suuntaan tai toiseen. Ne annettiin tutkija Dean Jesseen käsiin, ja hän julisti ne aidoiksi. Ne komeilivat useissa Ensign-lehden numeroissa värivalokuvina. Lehden heinäkuun 1980 numerossa ilmestyi dokumenttien löydön "tarina", ja kukapa sen oli muu kirjoittanut kuin väärentäjä ja tuleva murhaaja itse, Mark Hofmann. Kirkko on nyttemmin poistanut Hofmannin artikkelin Internet-sivuiltaan.
Kirkon koulutuslaitos lähetti ohjaajille muistion, jossa selitettiin, että Hofmannin väärentämissä kirjeissä mainittu "salamanteri" oli varhainen kansan käyttämä termi vanhasta hengestä tai enkelistä. Tuo muistio oli selvästikin imagonhallintaa, pantu kokoon selittämään Joseph Smithin okkulttiselta vaikuttavaa kokemusta mieheksi muuttuneen ja hänet maahan iskeneen demoniliskon kanssa.
Ensimmäinen vihje siihen, että dokumentit olivat väärennyksiä, saatiin kun Hofmann joutui vahingossa oman pomminsa uhriksi. Siihen asti kirkon johtajat olivat olettaneet, että hän on rehellinen.
Todisteet osoittavat, että jokainen Hofmannin kanssa tekemisissä ollut kirkon auktoriteetti — Gordon B. Hinckley, Spencer W. Kimball, Homer Durham, Hugh Pinnock ym., Dean Jessee ja kirkon koulutuslaitos — joutuivat Hofmannin huijauksen uhreiksi. Pommi-iskujen ja tunnustuksen jälkeen he kaikki väittivät, etteivät tienneet mitään koko asiasta, yrittivät kasvattaa matkaa itsensä ja Hofmannin välillä ja kielsivät koskaan tavanneensa häntä — vaikka on olemassa valokuvia Hofmannin ja kirkon auktoriteettien tapaamisista, ja vaikka Hofmann oli saanut kirjoittaa artikkelin kirkon viralliseen jäsenlehteen Ensigniin.
Missä tässä siis näkyi se "erottamisen lahja", jonka olisi pitänyt varoittaa kirkon johtajia Hofmannin epärehellisyydestä?

Aiheeseen liittyvää:

The True McLellin Documents Found in First Presidency's Vault Salt Lake City Messenger No. 83 marrask. 1992.
Kirkon johtajia ei pidä arvostella
William E. McLellinin päiväkirjat
Jerald Tannerin kirja Tracking the White Salamander Hofmannin tapauksesta on luettavissa netissä. Tanner epäili dokumentin aitoutta jo varhaisessa vaiheessa.

Lisälukemista:

• Linda Sillitoe and Allen D. Roberts, Salamander: The Story of the Mormon Forgery Murders (1988)
• Richard E. Turley, Jr. Victims: The LDS Church and the Mark Hofmann Case (1992).
• The Mormon Murders: A True Story of Greed, Forgery, Deceit, and Death by Steven Naifeh and Gregory White Smith, Weidenfeld & Nicolson, New York, 1988. Mormonikirkon johtajien rooli tässä skandaalissa on huolellisesti dokumentoitu.
• Mormonihistorioitsijoiden paneelikeskustelu sen jälkeen, kun kirkko oli julkaissut listan Hofmannilta suoraan ostamistaan dokumenteista, joita nyt kaikkia epäiltiin väärennöksiksi, löytyy Dialoguen talvinumerosta v. 1986 (Vol.19, No.4) ss. 44-69: The Document Diggers and Their Discoveries: A Panel. Mukana m.m. James B. Allen.