Maaliskuussa 1842 julkaistu Aabrahamin kirja antaa loisteliaan kuvan tähdistä, planeetoista ja Jumalan asumuksesta. Voisi tekstin luettuaan kuvitella, että Jumala on ylivaltias koko maailmankaikkeudessa. Aivan kuin painottaakseen tätä ideaa Herra muodosteli väitteen todistaakseen Aabrahamille, että hän yksin oli täydellinen, mitä tulee älyyn:

Ja Herra sanoi minulle: Nämä kaksi totuutta ovat olemassa: että on kaksi henkeä, toinen älyltänsä suurempi kuin toinen, niin on myös oleva heitä älyltänsä suurempi; minä olen Herra, sinun Jumalasi, minä olen älyltäni suurempi kuin he kaikki. (3:19)

Järkeily vaikuttaa typistyneeltä, mutta lauseke on samaa tyyppiä kuin skolastikkojen todistelut Jumalan olemassaololle. Jos oletetaan, että aina on olemassa yksi henki, joka on älykkäämpi kuin joku toinen, sotkeudutaan loputtomaan taantumaan. Koska sellainen on mahdottomuus, täytyy olla olemassa yksi henki, joka on ylivertaisen älykäs, ja tämä henki on Jumala.

Herra sanoi vielä:

... sillä minä hallitsen ylhäällä taivaissa ja alhaalla maan päällä kaikkinaisessa viisaudessa ja ymmärrykssessä kaikkia niitä älyjä, jotka sinun silmäsi on nähnyt alusta asti; alussa minä astuin alas kaikkien niiden älyjen keskelle, jotka sinä olet nähnyt. (3:21)

Yhteen kokoontuneiden henkien joukossa

seisoi muuan, joka oli Jumalan kaltainen, ja hän sanoi niille, jotka olivat hänen kanssansa: Astukaamme alas, sillä siellähän on avaruutta, ja ottakaamme näitä aineita ja tehkäämme maa, jonka päällä nämä saavat asua; (3:24)

Tämän kohdan täytyy viitata Poikaan, mutta vaikka hän oli jo tuonut esiin suunnitelmansa luoda maa, Jumala kysyi:

Kenet minä lähetän? Niin yksi, Ihmisen Pojan kaltainen, vastasi: Tässä olen, lähetä minut. Ja toinen vastasi ja sanoi: Tässä olen, lähetä minut. Ja Herra sanoi: Ensimmäisen minä lähetän. (3:27)

Mooseksen kirjassa oli jo annettu aivan erilainen kertomus näistä tapahtumista: siinä sanottiin, että Saatana oli se, joka ensin tuli Jumalan luo esittelemään suunnitelmaansa.

Ja minä, Herra Jumala, puhuin Moosekselle, sanoen: tämä saatana, jota sinä olet käskenyt minun Ainosyntyiseni nimessä, on se sama, joka on ollut alusta asti, ja hän tuli minun eteeni sanoen: Katso, tässä olen, lähetä minut. Tahdon olla sinun poikasi ja tahdon lunastaa kaiken ihmissuvun, niin ettei yksikään sielu joudu kadotetuksi, ja totisesti minä tahdon sen tehdä; anna siis minulle kunniasi.
Mutta katso, minun rakas Poikani, minun Rakkaani ja Valittuni alusta asti, sanoi minulle: Isä, sinun tahtosi tapahtukoon, ja kunnia olkoon sinun iankaikkisesti.
Sen tähden, koska tämä saatana kapinoi minua vastaan ja tavoitteli hävittää ihmisen vapaan tahdon, jonka minä, Herra Jumala, olin hänelle antanut, ja koska hän myös tahtoi että antaisin hänelle oman voimani, minä Ainosyntyiseni voimalla annoin syöstä hänet alas syvyyteen ja hänestä tuli saatana... (Mooses 4:1-4)

Sanamuoto sekä Mooseksen että Aabrahamin kirjassa on peräisin Jesajan näystä, jossa Herra istuu valtaistuimella:

Minä kuulin Herran äänen sanovan: -- Kenet minä lähetän? Kuka lähtee sananviejäksi? Niin minä vastasin: -- Tässä olen, lähetä minut! (Jes. 6:8)

Mooseksen kirjassa Poika on yhtä Isän kanssa, mutta Aabrahamin kirjassa Pojan asema on epäselvä. Jumala oli julistanut itsensä ylivertaisen älykkääksi muihin henkiin nähden, ja Poika seisoi muiden henkien joukossa, kun Jumala tuli heidän keskuuteensa. Tämä näyttää vihjaavan siihen, että Poika oli Jumalaa alemmassa asemassa, ja vain yksi monien muiden henkien joukossa. Poika ehdotti luovansa maan, mutta Jumala halusi kuulla, oliko jollakin muulla hengellä jotain suunnitelmaa. Näyttää siis mahdolliselta, että Poika olisi voinut epäonnistua ja että joku toinen henki olisi voitu lähettää hänen sijastaan.

Mooseksen kirjassa Jumala ja hänen Ainosyntyisensä luovat maan sekä ensimmäisen miehen ja naisen, vaikka tekstissä käytetään yksikkömuotoa "minä, Jumala". Aabrahamin kirjassa taas Poika halusi ottaa avukseen muita henkiä selittäessään suunnitelmaansa maan luomiseksi. Ja sitten kun Poika oli valittu, teksti kertoo näin:

Ja sitten Herra sanoi: Astukaamme alas. Niin he alussa astuivat alas, ja he, se on jumalat, antoivat järjestyksen ja muodon taivaille ja maalle. (4:1)

Tekstissä käytetään jatkuvasti monikkomuotoa "jumalat" seitsenpäiväisen luomistarinan kertomuksessa.

Opilla, jonka mukaan muita jumalia olisi ottanut osaa maailman luomiseen, on vertauskohtia Platonin [427—347 e.a.a.] ja Filonin [n.20 e.a.a. — n.50 j.a.a.] kirjoituksissa. Platon väittää, että Jumala loi tähdet ja planeetat eläviksi olennoiksi. Sitten hän sanoo, että muiden jumaluuksien synty on meidän tietämyksemme ulkopuolella. Mutta sitten kun jumalat oli luotu, Luoja puhutteli heitä sanoen, että hän valmistaisi sielun kuolemattoman, jumalallisen osan, kun taas heidän piti valmistaa kuolevaisia ruumiita ja kutoa kuolemattomuus kuolevaisen kanssa yhteen tehdäkseen näin eläviä olentoja. Filon uskoi, että Raamatun Mooseksen ensimmäinen kirja pitäisi tulkita samoin:

On sopivaa kysyä, mitä järkeä voisi olla tässä hänen ideassaan lukea luominen ihmisen kohdalla ei vain yhden Luojan ansioksi, niin kuin muiden kohdalla, vaan kuten hänen sanansa näyttävät vihjaavan, monien ansioksi. Sillä hän edustaa maailmankaikkeuden Isää sanoessaan: "Tehkäämme ihminen kuvaksemme ja kaltaiseksemme."
Saunders 1966, 213

Filon väitti, että koska ihminen on luonteeltaan sekoittunut, altis sekä hyvään että pahaan, olisi sopimatonta, että Jumala, jossa kaikki hyvyys asustaa, olisi ihmisen ainoa luoja:

Näemme siis, miksi Mooses kertoo meille vain yhdessä kohtaa ihmisen luomiskertomusta Jumalan sanoneen "Tehkäämme", ilmaus, joka selvästi osoittaa Hänen ottaneen avukseen muita työtovereiksi.
Saunders 1966, 214

Joseph Smithin opit jatkoivat kehitystään. Eräässä pääkirjoituksessaan kirkon lehdessä Times and Seasons 1.4.1842 hän vihdoin eliminoi kokonaan eron aineen ja hengen välillä:

... ruumiin otaksutaan olevan järjestettyä ainetta, ja henkeä monet pitävät aineettomana, vailla aineellista olemusta. Jälkimmäisestä mielipiteestä rohkenemme esittää eriävän käsityksen ja sanoa, että henki on ainetta, että se on aineellinen, mutta se on puhtaampaa, joustavampaa ja jalompaa ainetta kuin ruumis. Se oli olemassa ennen ruumista, se voi asustaa ruumiissa ja on oleva olemassa erillään ruumiista, kun ruumis maatuu maassa, ja ylösnousemuksessa se jälleen yhdistetään ruumiiseen.
Profeetta Joseph Smithin opetuksia, s. 206

17.5.1843 Joseph väitti myös näin:

Aineetonta ainetta ei ole olemassa. Kaikki henki on ainetta, mutta jalompaa ja puhtaampaa, ja se voidaan havaita vain puhtaammin silmin. Me emme voi nähdä sitä, mutta kun ruumiimme ovat puhdistetut, me näemme, että se kaikki on ainetta.
Profeetta Joseph Smithin opetuksia, s. 300; LK 131:7-8

Olemme jo saaneet nähdä Platonin ja Filonin vaikutuksen, ja Josephin uudet kosmologiset opit näyttävät nekin juontuneen muinaisista filosofioista.

Kreikan atomistit kuten Demokritos uskoivat, että atomit ovat ikuisia ja tuhoutumattomia, että on olemassa lukematon määrä maailmoja ja että sielu, jonka he mielsivät mieleksi tai järjeksi, koostuu hienoista, tasaisista atomeista.

Lucretius [n.97 — n.55 e.a.a.] popularisoi epikurolaisten omaksumia atomistien oppeja opetusrunossaan Maailmankaikkeudesta (De Rerum Naturae), ja epikurolainen filosofia sai suosiota renessanssin aikakaudella. Joseph Smith opetti samankaltaisia ideoita: elementit ovat ikuisia, Jumala on luonut lukemattomia maailmoja, ja henki on aineellista ainetta, hienompaa ja puhtaampaa kuin ruumis.

Aabrahamin kirjasta löytyy useampiakin vertauskohtia. Siihen sisältyy esimerkiksi useiden juutalaisten myyttien uudelleen sommiteltuja versioita.

Legenda kertoo, miten Aabraham tuotiin pikkulapsena kuningas Nimrodin eteen. Kun hän käski Nimrodia palvelemaan ainoaa tosi Jumalaa, kaikki epäjumalankuvat kaatuivat nurin ja Nimrod itse kaatui ja meni tainnoksiin. Aabrahamin isä Terah oli itse epäjumalanpalvoja ja sitä paitsi valmisti ja myi niiden patsaita.

Ollessaan viidenkymmenen ja päätettyään opiskelunsa Shemin ja Eberin koulussa, Aabraham palasi kotiin ja löi eräänä päivänä rikki epäjumalat isänsä kaupassa. Koska Aabraham sai paljon seuraajia, niin Nimrod määräsi, että hänet piti heittää tuliseen pätsiin, mutta tuli ei vahingoittanut Aabrahamia.

Samalla tavoin Aabrahamin kirjassa väitetään, että Aabrahim isät palvoivat Elkenan, Libnan, Mahmakran ja Korashin epäjumalia ja faaraon jumalaa. Aabrahamin sukulaiset eivät suostuneet kääntymään pois epäjumalanpalvonnastaan, ja pakanapapit asettivat Aabrahamin alttarille uhrattavaksi. Mutta kun pappi nosti kätensä, enkeli ilmestyi paikalle ja vapautti Aabrahamin siteistä. Sitten Herra

hajotti Elkenan ja maan jumalien alttarin ja hävitti ne perin pohjin ja löi papin, niin että hän kuoli; (1:20)

Näin Aabrahamin kirja seuraa heprealaista myyttiä tekemällä Aabrahamin sukulaisista epäjumalanpalvojia ja panemalla Herran hajottamaan pakanalliset alttarit ja lyömään papin kuoliaaksi samalla tavoin kuin Nimrodin epäjumalat ja Nimrod itse kaatuivat maahan ja Aabraham löi rikki isänsä epäjumalat. Sen sijaan että Aabraham olisi heitetty tuliseen pätsiin, Aabrahamin kirja sijoittaa hänet uhrialttarille, mikä kuvaelma muistuttaa Aabrahamin yritystä uhrata Iisak ja enkelin väliintuloa. (1 Moos. 22)

Aabrahamin kirja 1:13 kuvailee pakanallista alttaria sängynmuotoisena:

Se oli tehty vuoteen muotoiseksi, sellaisen, joita kaldealaisten keskuudessa käytettiin ...

Tämä näyttää olevan kotoisin eräästä toisesta juutalaisesta legendasta. Sanotaan, että Elieser, Aabrahamin palvelija, matkasi Sodomaan viemään viestiä Lootille. Sodoman väki kutsui Elieserin viettämään yönsä vuoteessa, joka oli asetettu ulkosalle, sillä heillä oli tapana kiduttaa vieraita katkaisemalla heidän jalkansa, mikäli he olivat liian pitkiä sänkyyn, tai venyttämällä niitä, mikäli he olivat liian lyhyitä siihen. Samankaltainen kertomus esiintyy Plutarkhoksen tarinassa Prokrusteesta. Aabrahamin kirjassa saattaa myös olla piirteitä Raamatun kohdasta 5 Moos. 3:11, joka kuvailee Ogin, Basanin kuninkaan sängynpäätyä. [Suom.huom.: Näin kuningas Jaakon Raamatussa, jota Smith käytti; suomenkielinen Raamattu puhuu hauta-arkusta.]

Epäjumalien nimet Aabrahamin kirjassa — Elkena, Libni ja Korash — näyttävät olevan kotoisin Raamatusta 2 Moos. 6, jossa mainitaan Elkana, Libni ja Korah. Nämä miehet olivat kaikki Leevin jälkeläisiä ja sukua Moosekselle.

Libna oli myös erään israelilaisten Siinailla käyttämän lepopaikan nimi, samoin kuin Joosuan valloittama kaupunki Palestiinassa. (4 Moos 33:20, Joos. 10:29)

Aabrahamin kirja selostaa myös Egyptin maan löytymisen:

Maan oli näet ensiksi löytänyt nainen, joka oli Haamin tytär ja Egyptuksen tytär, ja Egyptus merkitsee kaldean kielessä Egyptiä, mikä tarkoittaa kiellettyä.
Kun tämä nainen löysi maan, se oli veden alla, ja myöhemmin hän asetti poikansa asumaan sinne; ja tällä tavoin on Haamista lähtöisin se heimo, joka pysytti kirouksen maassa.
Egyptin ensimmäisen herruuden pystytti faarao, Egyptuksen, Haamin tyttären vanhin poika, ja se oli Haamin hallitustavan mukainen, mikä oli patriarkaalinen. (1:23-25).

Egyptiläiset papit kertoivat Herodotokselle, että Minin, Egyptin ensimmäisen hallitsijan, hallintakautena suuri alue Egyptistä oli veden alla. Lisäksi Arrian sanoo, että Niilin virtaa kutsuttiin alunperin nimellä Aegyptus.

virta antoi nimensä maalle, sillä Aegyptus oli alunperin virran nimi, sen virran, joka nykyään tunnetaan sekä Egyptissä että muualla maailmassa Niilinä, mistä on tarpeeksi todisteita Homeroksessa, mistä löydämme lauseen, jossa Menelaos pysähtyi "Aegyptuksen suulle".
Arrian 1971, 264

Manetoa lainaten sanoo Josefus, että Sethosista kutsuttiin nimellä Egyptus:

Maata sanottiin myös hänen mukaansa Egyptiksi; sillä Maneto sanoo, että Sethosista itseään sanottiin Egyptukseksi, samoin kuin hänen Armais-veljeään sanottiin Danaoksi.
Josefus 1974, 4:166

Aabrahamin kirja on yksinkertaisesti sanottuna Egyptin uudelleen sommiteltua historiaa, ja siinä maan veden alta ensin löytänyt Haamin tytär nimeää sen Egyptukseksi.

Kirjassa Aabrahamille näytetään näky tähdistä:

ja minä näin tähdet ja että ne olivat sangen suuret ja että yksi niistä oli Jumalan valtaistuinta lähinnä; ja oli monia suuria, jotka olivat lähellä sitä; ja Herra sanoi minulle: Nämä ovat hallitsevat tähdet; ja tämän suuren tähden nimi on Kolob, koska se on lähellä minua sillä minä olen Herra, sinun Jumalasi: minä olen pannut tämän hallitsemaan kaikkia niitä, jotka kuuluvat samaan järjestykseen kuin se, jonka pinnalla sinä seisot. (3:2-3).

Abrahamille näytetään myös aurinko (Sineha), kuu (Olea) ja tähdet (Kokaab, Kokaabiim).

Joseph Smithin kirjan kuviossa n:o 2 annettujen selityksessä hän väittää, että Olibliš

... on seuraava suuri hallitseva luomus lähellä selestistä paikkaa, jossa Jumalalla on asumuksensa ...

ja että Oliblišin pyörähdysaika on sama kuin Kolobin. Toinen hallitseva taivaankappale on Eniš-go-on-doš, aurinko, joka lainaa

valonsa Kolobilta Kae-e-vanrašin välityksellä, joka on suuri Avain eli toisin sanoen hallitseva voima, joka hallitsee viittätoista muuta kiinteätä taivaankappaletta eli tähteä sekä Floeesea eli Kuuta, Maata ja Aurinkoa niiden vuotuiskierroksella. Tämä taivaankappale saa voimansa Kli-flos-is'esin eli Ha-ko-kaabien välityksellä — tähtien ... [jotka] saavat valoa Kolobin kiertoliikkeistä.

Aabrahamin näyt vaikuttavat matkituilta Ciceron Scipion uni-nimisestä teoksesta (The Dream of Scipio). Ciceron kertomuksen mukaan Publius Cornelius Scipio näki unen, jossa hänen sukulaisensa Africanus Scipio ilmestyi hänelle seisten "säteilevien tähtien kirkkaassa valossa". Nuorempi Scipio katsoi ympärilleen ja näki tähtiä, joita hän ei ollut koskaan nähnyt maasta käsin. Sitten Africanus näytti Scipiolle maailmankaikkeuden yhdeksän sfääriä:

Uloin sfääri on itse taivas, ja siihen sisältyy ja se ympäröi kaikki muut. Sillä se on itse ylimmäinen Jumala omassa persoonassaan, joka sulkee sisäänsä ja käsittää kaiken olemassaolevan ... .

Tämä sfäärin alla Scipio näki sfäärejä, jotka sisälsivät Saturnuksen, Jupiterin ja Marsin:

Seuraavaksi, melkein keskellä taivaan ja maan välissä, loimuaa Aurinko. Hän on muiden maailmojen ruhtinas, herra ja hallitsija, koko maailmankaikkeuden mieli ja ohjaava periaate.
Cicero 1971, 342, 347

Näin Kolob, maankaltaisten planeettojen hallitseva tähti, on samankaltainen sen auringon kanssa, jota Africanus kutsuu nimityksellä "ruhtinas, herra ja hallitsija, koko maailmankaikkeuden mieli ja ohjaava periaate". Jumalan valtaistuin vastaa ulommaista tähtisfääriä, jota sanotaan taivaaksi ja ylimmäiseksi Jumalaksi.

Egyptiläinen aakkosto ja kielioppi

Aabrahamin kirjan ohella Joseph Smith työskenteli Egyptiläisen aakkoston ja kieliopin parissa. Siinä hän järjesti merkkejä palstaan sivun vasemmassa reunassa ja antoi kunkin merkin kohdalla tulkinnan. Viitataan mm. merkkiin nimeltä "flos isis", joka määritellään seuraavasti:

valon korkein aste, sillä sen osaset ovat valoa. Valoa hallitseva periaate Koska Jumala on sanonut: Olkoon tämä keskus valoa varten, ja olkoon siinä rajat, joita se ei voi ylittää. hän on pannut pilven taivaan ympärille, ja siinä keskittyvät viidentoista loistavan hallitsevan kiintotähden valot — ja sieltä saavat taivaankappaleet osansa mukaan ... joten Jumala on pannut rajat valolle, ettei se ylittäisi ja kuluttaisi planeettoja. (s. 25)

Aleksandrian Filon antoi hämmästyttävän samankaltaisen kuvauksen kommentoidessaan 1 Mooseksen kirjaa:

Mooses antaa erityismerkityksen elämän henkäykselle ja valolle. ... Nyt tuo näkymätön, ainoastaan mielelle näkyvä valo on tullut olevaiseksi kuvana Jumalallisesta Maailmasta, joka toi sen ulottuvillemme: se on ylitaivaallinen tähtikuvio, aisteille silminnähtävien tähtikuvioiden lähde. Ei olisi väärin nimittää sitä "kaikki-kirkkaudeksi" merkitsemään sitä, jolta aurinko ja kuu sekä myös kiintotähdet ja planeetat lainaavat, kunkin aseman mukaisesti, itselleen soveltuvan valonsa ...

... Auringon luomista edeltäneen käsitettävän valon sytyttämisen jälkeen sen vihollinen pimeys kaikkosi: sillä Jumala täydellisessä tiedossaan niiden keskinäisestä vastakohtaisuudesta ja luonnollisesta ristiriidasta erotti ne toisistaan jakavalla muurilla. ... Hän ei vain erottanut valoa ja pimeyttä toisistaan, vaan asetti myös välitiloihin rajamerkkejä, joiden avulla Hän piti kumpaakin äärimuotoa erillään ... (Saunders 1966, 205-06)

Myös Aabraham sai näyn älyistä aikaisemmassa olemassaolossa:

Niin Herra oli näyttänyt minulle, Aabrahamille, ne älyt, joiden järjestys toteutettiin ennen kuin maailma oli; ja kaikkien näiden joukossa oli monia jaloja ja suuria; ja Jumala näki, että nämä sielut olivat hyvät, ja hän seisoi heidän keskellänsä, ja hän sanoi: Nämä minä olen tekevä hallitsijoikseni, sillä hän seisoi niiden keskellä, jotka olivat henkiä; ja hän näki, että he olivat hyvät; ja hän sanoi minulle: Sinä, Aabraham, olet yksi heistä; sinut valittiin ennen kuin sinä synnyit. (Aabraham 3:22-23)

Samalla tavoin Scipion ja Africanuksen puhuessa heihin liittyi Paullus, Scipion isä, joka selitti:

Sillä ihmiset tulivat olemassaoleviksi asuttamaan palloa, joka tunnetaan nimellä maa, jonka näet tässä tämän pyhän tilan keskellä. Heille on annettu sielut, jotka on tehty iankaikkisista, tähdiksi ja tähtikuvioiksi nimitetyistä tulista.

Hän jatkoi sanomalla, että ne, jotka olivat päättäneet maallisen elämänsä, asuivat

liekehtivän kirkkaassa valokehässä kaikkien muiden tulien joukossa.

Africanus kertoi Scipiolle, että

täältä taivaasta tulivat kerran noiden asemien hallitsijat ja suojelijat; ja tänne he lopulta palaavat. (Cicero 1971, 345-46, 344)

Lisäksi hän sanoi, että Scipion oli määrä näytellä tärkeää osaa Rooman valtakunnassa, aivan samoin kuin Herra kertoi Aabrahamille, että tämä oli yksi valituista.

Koska Aabrahamin kirja nähtävästi käyttää aineistoa sellaisista lähteistä kuin Herodotus, Arrian, Josefus, Cicero, Filo sekä juutalaiset myytit, sillä näyttää olevan yhteys Mormonin kirjaan. Aabrahamin kirjassa on myös nimiä, jotka muistuttavat Mormonin kirjan nimiä.

Aabrahamin kirjassa viitataan egyptiläiseen nimeltä Onitah (Aabraham 1:11); Mormonin kirja mainitsee kukkulan ja paikan, joiden molempien nimi oli Onidah, sekä kaupungin nimeltä Onihah (Alma 32:4; 47:5; 3 Nefi 9:7). Molemmissa kirjoissa esiintyy myös nimi Jershon.

7.4.1844 Joseph piti saarnan King Follett-nimisen miehen hautajaisissa. Saarnaan sisältyy eräs hänen selvimmistä lausunnoistaan Jumalan ja ihmisen luonteesta.

Jumala oli itse kerran sellainen, kuin me olemme nyt, ja Hän on korotettu ihminen, joka istuu korotettuna valtaistuimella tuolla taivaissa! ... jos näkisitte Hänet tänä päivänä, te näkisitte Hänet ihmisen muotoisena, koko persoonassaan teidän itsenne kaltaisena, teidän kuvananne ja aivan ihmisen kaltaisena, sillä Aadam luotiin Jumalan muotoiseksi, kuvaksi ja kaltaiseksi, ja Aadam sai opetusta Häneltä, kulki Hänen kanssaan, puhui ja keskusteli Hänen kanssaan ... Me olemme kuvitelleet ja otaksuneet, että Jumala on ollut Jumala koko iankaikkisuuden. Osoitan vääräksi tuon ajatuksen ... Hän oli kerran ihminen kuten me - niin, että itse Jumala, meidän kaikkien Isä, asui jonkin maan päällä ... Pyhistä kirjoituksista saamme tietää Jeesuksen sanoneen, että niin kuin Isällä on valta itsessänsä, niin on valta myös Pojalla. Valta mihin? Siihen, mitä Isä teki. Vastaus on ilmeinen: valta antaa ruumiinsa ja ottaa se jälleen. ... Ja teidän on opittava, miten voitte itse olla jumalia, Jumalan kuninkaita ja pappeja ... kehittymällä pienestä kyvystä suureen kykyyn ... he saavat olla Jumalan perillisiä ja Jeesuksen Kristuksen kanssaperillisiä. Mitä se on? Se tarkoittaa saman vallan, saman kirkkauden ja saman korotuksen perimistä, kunnes pääsette jumalan asemaan ... Mitä Jeesus teki? Minä teen sitä mitä näin Isäni tekevän ... Isäni toteutti valtakuntansa pelolla ja vavistuksella, ja minun on tehtävä samoin. Ja kun saan valtakuntani, olen ojentava sen Isälleni, niin että Hän saa valtakunnan valtakunnan jälkeen, ja tämä korottaa Hänet kirkkaudessa. Silloin Hän on ylenevä korkeampaan korotukseen, ja minä olen ottava Hänen paikkansa ja siten itse saava korotuksen.
Profeetta Joseph Smithin opetuksia, ss. 343-345

Josephin mukaan 1 Mooseksen kirjan alkusanat piti kääntää seuraavasti:

Pääjumala sai aikaan jumalat suuressa neuvonpidossa. ... Suureen neuvonpitoon kokoontuneet istuivat johtopaikoilla tuolla taivaissa ja suunnittelivat tuolloin luotavien maailmoiden luomista.
Profeetta Joseph Smithin opetuksia, s. 346

Kerrottuaan, miten maailma järjestettiin jo olemassaolevasta, kaoottisesta materiasta, Joseph siirtyi jälleen Jumalan ja ihmisen suhteeseen:

... Jumala itse on itsestään olemassa oleva Olento. ... Ihminen on olemassa samojen periaatteiden nojalla. Jumala loi tomumajan ja pani siihen hengen, ja siitä tuli elävä sielu. (Viittaa vanhaan Raamattuun.) ...
Ihmisessä oleva mieli eli äly on samanarvoinen kuin Jumala itse. ... Jumalalla ei ole milloinkaan ollut voimaa luoda ihmisen henkeä. Jumala ei voisi itse luoda itseään. Äly on iankaikkinen, ja sen olemassaolo perustuu itsestään olemassa olevalle periaatteelle. ... Kaikki mielet ja henget, jotka Jumala on lähettänyt maailmaan, ovat alttiita avartumaan.
Profeetta Joseph Smithin opetuksia, ss. 349-350 [Mielestäni ei aivan tarkka suomennos, mutta menköön, kun se on kirkon virallisesta julkaisusta. Kääntäjä Helvi Temisevä on varmaan aikanaan saanut hikoilla tarpeekseen.]

16.6.1844 Joseph jatkoi opetustensa kehittelyä pidemmälle. Viitaten jälleen 1 Mooseksen kirjaan, hän sanoi:

Jumalten pää sanoi: "Tehkäämme ihminen omaksi kuvaksemme." ... Sanan Eloheim pitäisi koko ajan olla monikossa — Jumalat. Pääjumalat määräsivät meille yhden Jumalan ...
Profeetta Joseph Smithin opetuksia, s. 368

Sitten hän sanoi haluavansa kertoa jotakin, jonka oli oppinut Aabrahamin kirjan sisältävistä papyruskääröistä. Hänen mukaansa se, että yhden hengen sanottiin olevan älykkäämmän kuin toisen todisti, että "älyt ovat toinen toisensa yläpuolella, niin ettei niillä ole loppua." (Profeetta Joseph Smithin opetuksia, s. 369). Siitä sitten johtui hänen järkeilynsä mukaan, että jos Kristuksella oli Isä, niin tällä täytyi myös olla oma Isänsä.

18.6.1844 Joseph väitti myös, että

Pyhä Henki on vielä eräs hengellisistä ruumiista, ja odottaa aikaansa ottaakseen itselleen ruumiin samoin kuin Vapahtaja teki, tai niin kuin Jumala teki, ja kuten jumalat ennen heitä ottivat itselleen ruumiit ...
The Words of Joseph Smith, s. 382

Josephin uudet opetukset olivat täysin päinvastaisia Mormonin kirjan ja varhaisempien Opin ja liittojen kirjan ilmoitusten kanssa. Lisäksi koko Luentoja uskosta-sarja painottaa, että usko ja sen pohjalta oma pelastuksemme riippuu siitä, onko meillä oikea kästiys Jumalan luonteesta ja ominaisuuksista.

Joseph oli täydellisesti romuttanut Luentojen väitteen ilmoittamalla kokonaan uuden käsityksen Jumalasta. Nyt olikin ensinnäkin mahdollista se, että Jumalaa suurempi olento oli olemassa, ja toiseksi siitä tuli vielä ehdoton välttämättömyys.

Jumalla itsellään täytyi olla Isä, ja jumalia voi olla lukematon määrä, kukin alempiaan viisaampi älykkyysasteikon mukaan. Tämän mukaisesti olisi mahdollista, että meidän Jumalamme suunnitelmat voisi kumota häntä suurempi Jumala, emmekä koskaan voisikaan panna luottamustamme Häneen. Uskomme ja pelastuksemme perusta voisi romahtaa.

Mormonit kuvailevat kuitenkin jatkuvasti Jumalaa samoin ominaisuuksin, joita selitetään Luentoja uskosta-sarjassa. Esimerkiksi luennossa numero kaksi sanotaan:

"We here observe that God is the only supreme governor and independent being in whom all fullness and perfection dwell; who is omnipotent, omnipresent and omniscient; without beginning of days or end of life; and that in him every good gift and every good principle dwell ... and he is the object in whom the faith of all other rational and accountable beings center for life and salvation" (Lundwall n.d., 13).

Joseph F. Smith paraphrased this same passage:

Usko Jumalaan merkitsee, että uskomme, että Hän on olemassa ja "että Hän on ainoa ylin Hallitsija ja riippumaton Olento, jossa kaikki täyteys ja täydellisyys sekä jokainen hyvä lahja ja periaate ovat toisistaan riippumattomia" ja johon kaikkien muiden järjellisten olentojen on kohdistettava uskonsa päästäkseen osallisiksi elämästä ja pelastuksesta; ja vielä: että Hän on kaiken suuri Luoja, että Hän on kaikkivaltias, kaikkitietävä ja tekojensa ja Henkensä voiman kautta kaikkialla läsnä oleva.
Joseph F. Smith, Evankeliumin oppi, s. 94.

Smith muutti sanoja niin, että Jumalasta tuli kaikkialla läsnä oleva ainoastaan Hengessä, sillä olento, jolla on rajallinen ruumis, ei voi olla kaikkialla yhtä aikaa. Hän vahvisti kuitenkin, että Jumala on "ainoa ylin Hallitsija ja riippumaton Olento".

Jos sanoo, että Jumala on ainoa riippumaton olento, se merkitsee silloin, että kaikki muut olennot ovat olemassaolonsa puolesta riippuvaisia Jumalasta. Mutta tämä on ristiriidassa sekä sen kanssa, että kaikki äly on riippumatonta ja on aina ollut olemassa (ei ole luotu), sekä sen uskon kanssa, että Jumalalla itsellään täytyy olla Isä.

Syntyivätkö Joseph Smithin uudet opetukset hänen omassa mielessään, vai onkiko hän niitä tarkoituksiinsa sopivasta materiaalista, joka poistettiin Mormonin kirjasta? Oppi siitä, että Poika on Isä on niin hyvin todistettu MK:ssa, että sen täytyi olla "tosi" opetus. Mutta MK kuvailee myös joukon eriytyneitä ryhmiä, jotka uskoivat eri käsityksiin Jumalasta.

Ainut viittaus siihen, että joku MK:ssa uskoi moniin jumaliin, löytyy Alman kirjassa. Ammonihassa Seesrom kysyi Amulekilta, oliko olemassa enemmän kuin yksi Jumala, ja Amulek vastasi ei sanoen, että enkeli oli sen ilmoittanut hänelle. Sitten Seesrom puhui kuuntelevalle kansalle: "Katsokaa, että muistatte tämän; sillä on vain yksi Jumala, mutta hän sanoo, että Jumalan Poika on tuleva ..." (Alma 11:35)

Sitten Seesrom kysyi Amulekilta, oliko Jumalan Poika Iankaikkinen Isä, johon Amulek vastasi, kyllä. Amulekin ja Alman puheiden päätyttyä kansa meni päätuomarin luokse ja valitti, että he olivat "väittäneet, että oli vain yksi Jumala, ja että hän lähettäisi Poikansa..." (Alma 14:5)

Tästä saa sen kuvan, että Seesromia ja Ammonihan kansaa loukkasi väite, että oli olemassa vain yksi Jumala, ja että heidän mielestään Amulek puhui ristiriitaisesti sanoessaan, että Jumala lähettäisi Poikansa — silloinhan jumalia oli useampia kuin yksi. He eivät myöskään näytä käsittäneen sitä, että Poika olisi Isä. On siis todennäköistä, että Seesrom ja muut uskoivat monijumalaisuuteen. Kun teksti ei esitä heidän uskomuksiaan selvästi, saattaa olla, että Smith poisti MK:n materiaalista osia ja huomasi myöhemmin Seesromin opit Amulkein oppeja miellyttävämmiksi.

Joseph Smithin versio 1 Mooseksen kirjasta antaa meille jonkin verran tietoa joistakin muista Aabrahamin ajan oudoista uskomuksista:

Ja Jumala puhui heidän kanssaan sanoen: Kansani on poikennut määräyksistäni eikä ole pitänyt säädöksiäni, jotka annoin heidän isilleen; eivätkä he ole toimittaneet voitelujani ja hautausta tai kastetta siten kuin heitä käskin, vaan he ovat kääntyneet pois käskyistäni ja alkaneet itse pestä lapset ja pirskotella verta; ja he ovat sanoneet, että vanhurskaan Aabelin veri vuodatettiin heidän syntiensä tähden, eivätkä he ole tienneet, mistä syystä he ovat minun edessäni tilivelvollisia. (JST 1 Moos. 17:4-7)

Ihmiset eivät siis Aabrahamin päivinä odottaneet vapahdusta Kristuksen veren kautta, vaan uskoivat, että Aabelin kuolema oli pelastanut heidät heidän synneistään, ja he olivat asettaneet uskonnollisia verenpirskotusriittejä nähtävästi Aabelin muistoksi. Tämä viittaa siihen, että he palvoivat Aabelia Jumalan Poikana.

Tämä kohta näyttää olevan ainoa yhdysside Joseph Smithin kirjoitusten ja Brigham Youngin v:sta 1852 saarnaaman oudon opin välillä. Hänen mukaansa Aadam oli elänyt ihmisenä toisella planeetalla, jossa hän oli saanut korotuksensa ja että Aadam oli luonut meidän maapallomme. Aadam ei kuitenkaan ollut pelkästään ensimmäinen ihminen, ihmissuvun isä; hän oli myös henkiemme isä ja sen vuoksi meidän Jumalamme.

Mikäli Aabrahamin aikalaiset uskoivat, että Aabel oli jumalallinen ja että hänen kuolemansa vapahti meidät synneistämme, niin heidän oli täytynyt silloin myös uskoa, että Aadam, Aabelin isä, oli itse jumala. Brigham Youngin Aadam=Jumala -oppi näyttää olevan ennakko-otaksuma uskolle Aabeliin Vapahtajana.

Roomalaiset uskoivat, että ihmisistä voi tulla jumalia. Legendan mukaan Romulus oli eräänä päivänä tarkastamassa joukkojaan, kun hän kietoutui sakeaan pilveen ja katosi. Häntä tervehdittiin sittemmin "jumalana ja jumalan poikana" (Livius 1960, 51). Plutarkhos toistaa saman tarinan ja lisää:

meidän on todella uskottava, että — heidän jumalallisen luonteensa ja lakinsa mukaan — heidän hyveensä ja heidän sielunsa siirtyvät ihmisistä sankareihin, sankareista puolijumaliin, puolijumalista jumaliin käytyään ikään kuin vihkimysriitissä läpi lopullisen puhdistuksen ja pyhityksen, ja niin vapauttaen itsensä kaikesta, mikä liittyy kuolevaisuuteen ja aisteihin, ja ovat todella ja oikean järjen mukaan — eivät inhimillisen mittapuun mukaan — jumaliksi korotettuina siten päästetty suurimpaan ja kaikkein siunatuimpaan täydellisyyteen. (Plutarkhos n.d., 45)

Julius Caesar julistettiin jumalaksi muiden roomalaisten keisarien tapaan; alttareita kohotettiin ja pappeja palkattiin huolehtimaan heidän palvonnastaan.

Aadam=Jumala -oppi
Aihekirjallisuutta