Nimi 'Lusifer' Jesajan kirjan kohdassa 14:12 aiheuttaa pienoisen
ongelman valtakristinuskolle. Ongelma kasvaa raamatun kirjaimellisuuteen
uskovien keskuudessa. Siitä tulee suorastaan monumentaalinen este
mormonismin vaateille.
John J. Robinson selittää teoksessaan A Pilgrim's Path,
pp. 47-48:
"Lusifer esiintyy Vanhassa Testamentissa Jesajan luvussa 14 jakeessa
12, eikä missään muualla. "Kuinka olet taivaalta pudonnut, sinä
kointähti, aamuruskon poika! Kuinka olet maahan syösty, sinä kansojen
kukistaja!"
[Kuningas Jaakon raamatunversiossa lukee englanniksi "oi Lucifer"
sanojen "sinä kointähti" kohdalla.]
Ensimmäinen ongelma on siinä, että Lucifer (Lusifer) on latinalainen
nimi. Miten se löysi tiensä hepreankieliseen käsikirjoitukseen,
joka on kirjoitettu ennen Rooman kielen syntyä? Saadakseni vastauksen
kysyin neuvoa Cincinnatin Hebrew Union Collegen kirjastossa eräältä
tutkijalta. Mikä heprealainen nimi annetaan Saatanalle tässä Jesajan
kohdassa, joka kuvaa langennutta enkeliä josta tulee helvetin herra?
Vastaus oli yllätys. Alkuperäisessä heprealaisessa tekstissä ei
Jesajan 14. luku kuvaakaan langennutta enkeliä, vaan lyötyä babylonialaista
kuningasta, joka elinaikanaan oli vainonnut Israelin lapsia. Kohdassa
ei mainita Saatanaa nimeltä eikä edes viitata häneen. Hepreankielen
tuntija voi vain olettaa, että jotkut kristityt kirjurit olivat
päättäneet haluavansa tarinasta jutun langenneesta enkelistä, oliosta
jota ei edes mainita alkuperäisessä heprealaisessa tekstissä, ja
jolle he olivat antaneet nimen 'Lucifer'.
Miksi Lucifer? Roomalaisessa tähtitieteessä Lucifer oli aamutähdelle
annettu nimi (me tunnemme sen toisella roomalaisella nimellä, Venus).
Aamutähti ilmestyy taivaalle juuri ennen päivänkoittoa tuoden sanoman
auringonnoususta. Nimi tulee latinalaisesta ilmaisusta 'lucem ferre',
kantaa valoa. Heprealaisessa tekstissä käytetty ilmaisu kuvasi Babylonian
kuningasta Helalia, Shaharin poikaa. Se voidaan kääntää sanoilla
'päiväntähti, aamunkoiton poika'. Nimitys kutsuu esiin ylpeän kuninkaan
puvun ja hovin kultaisen kimalluksen (paljolti samaan tapaan kuin
Ranskan kuningas Ludvig XIV ansaitsi nimityksen Aurinkokuningas).
Ne
oppineet, jotka ... Englannin kuningas Jaakko oikeutti kääntämään
raamatun silloiseksi nykyenglanniksi, eivät käyttäneet alkuperäisiä
heprealaisia tekstejä, vaan ... suurelta osin P. Hieronymuksen käännösversioita
neljänneltä vuosisadalta. Hieronymus oli kääntänyt väärin heprealaisen
vertauksen 'päiväntähti, aamunkoiton poika' Lusiferiksi, ja vuosisatojen
saatossa tapahtui metamorfoosi. Lusiferista, aamunkoiton tähdestä,
tuli tottelematon enkeli, joka heitettiin ulos taivaasta hallitsemaan
helvettiä. Teologit, kirjoittajat ja runoilijat kutoivat myytin
Syntiinlankeemuksen oppiin, ja nykyään kristinuskossa Lusifer on
yhtä Saatanan, Perkeleen kanssa, ja ironista kyllä
Pimeyden ruhtinaan kanssa.
Joten 'Lusifer' ei merkitse mitään muuta kuin aamutähden muinaista
nimeä, valontuojaa. Se voi olla hämmentävää kristityille, jotka
samaistavat Kristuksen itsensä aamutähteen, termi, jota usein käytetään
keskeisenä teemana kristityissä saarnoissa. Jeesus vertaa itseään
aamutähteen Ilmestyskirjassa 22:16: "Minä, Jeesus, lähetin enkelini
todistamaan näitä teille seurakunnissa. Minä olen Daavidin juurivesa
ja hänen suvustansa, se kirkas kointähti."
Sitten on niitä, jotka eivät lue pidemmälle kuin kuningas Jaakon
versiota raamatusta, ja sanovat: "Lusifer on Saatana, niin sanoo
Jumalan Sana"...
Henry Neufeld (kristitty joka setvii kiperiä raamatunkohtia) jatkoi:
"... tämä kohta mainitaan usein viitatessa Saatanaan, ja samantapaisen
ajatuksen ilmaisee Jeesus Luukkaassa 10:18, se ei ole sen alkuperäinen
merkitys. Alkuperäinen merkitys löytyy Jesajan kohdassa 14:4,
jossa sanotaan, että kun Israelille sen saatua takaisin asemansa:
"sinä virität tämän pilkkalaulun Baabelin kuninkaasta...." Jae
12 on osa tätä pilkkalaulua. Tämä kohta viittaa alunperin maalliseen
kuninkaaseen...
Kuinka sitten sekaannus käännöksessä on syntynyt? Heprealainen
kohta kuuluu: "heleyl, ben shachar" mikä voidaan kääntää kirjaimellisesti
'loistava, aamunkoin poika'. Tämä fraasi viittaa, taaskin kirjaimellisesti,
planeetta Venukseen, joka ilmestyy taivaalle aamutähtenä. Septuagintassa,
raamatun kreikkalaisessa käännöksessä hepreasta 3. vuosisadalla
ennen ajanlaskun alkua, se on käännetty sanalla "heosphoros" mikä
myös merkitsee Venusta aamutähtenä.
Mistä käännös 'lucifer'? Tämä sana on peräisin Hieronymuksen
latinankielisestä Vulgatasta. Erehtyikö Hieronymus? Ei suinkaan.
Sen ajan latinassa 'lucifer' merkitsi Venusta aamutähtenä. Jesaja
käyttää vertausta kirkkaasta valosta, vaikkakaan ei suurimmasta
valosta, kuvaamaan Babylonian kuninkaan ilmeistä voimaa, joka
sitten haaltui."
Niinpä Lusiferia ei pidetty Saatanana ennen kuin Hieronymuksen
ajan jälkeen. Hieronymus ei erehtynyt. Myöhemmät kristityt (ja mormonit)
yhdistivät Lusiferin Saatanaan.
Miksi tämä on ongelma kristityille? Kristityt uskovat nykyään
yleisesti, että Saatana (tai Perkele tai Lucifer jonka he yhdistävät
Saatanaan) on aina olemassaollut olento. Siksi he myös luulevat,
että Vanhan Testamentin ‘profeetat' uskoivat tähän olentoon. Tuota
Jesajan kirjoitusten kohtaa käytetään todisteena siitä (ja on sellaisena
käytetty satoja vuosia). Kuten Elaine Pagels kuitenkin selittää,
Saatanan käsite kehittyi vuosien saatossa, eivätkä raamatun varhaiset
kirjoittajat uskoneet tai opettaneet sellaista oppia.
Ironista kyllä niiden kannalta, jotka uskovat 'Lusiferin' viittaavan
Saatanaan, käytetään Jeesuksesta samaa nimikettä 2. Piet. 1:19,
jossa kreikkalainen teksti käyttää täsmälleen samaa ilmaisua: 'phos-phoros',
'valonkantaja'. Tätä samaa termiä käyttää Jeesus itse myös Ilmestyskirjassa
22:16.
Miksi Lusifer on vielä suurempi ongelma mormoneille?
Mormonit väittävät, että muinaisen aikakirjan, Mormonin kirjan,
kirjoitus aloitettiin noin v. 600 ennen Kristusta, ja he väittävät,
että kirjoittaja tuolloin kopioi Jesajan alkuperäisiä sanoja. Kun
Joseph Smith teeskenteli kääntävänsä muka 'muinaista aikakirjaa',
hän sisällytti jakeen Lusiferista Mormonin kirjaan. Ilmiselvästi
hän ei silloin kopioinut Jesajan omia sanoja. Hän kopioi tekstiä
raamatun kuningas Jaakon käännösversiosta. Ongelma kasvaa yhä toisen
MAP-kirkon pyhiä kirjoituksia sisältävän kirjan, Opin ja Liittojen
kirjan myötä, kohdassa 76:26,
siinä kun vahvistetaan kristittyjen väärä oppi Lusiferista Saatanana.
Tämä vääristynyt oppi on levinnyt myös mormonien kolmanteen pyhien
kirjoitusten kokoelmaan, Kallisarvoiseen
Helmeen, missä kuvataan sotaa
taivaassa kohtaa, joka osittain perustuu Joseph Smithin
väärään tulkintaan sanasta 'Lusifer', joka esiintyy ainoastaan Jesajassa.
Eräs mormoni vastaa
Toinen kommentti:Teoksen The Polytheism Of The Bible And The
Mystery Of Lucifer kirjoittaja F.T. DeAngelis, kommentoi:
Tämä on ehkä vähäpätöinen seikka, mutta kreikkalaisen Septuagintan
versiossa esiintyvässä Jesajan 14:12 kohdassa käytetään oikeastaan
termiä Eo(u)s phoros, aamutähti/aamuruskon valon jumala.
Eos tai Eous phoros [ei Heos tai phos phorus (niin kuin eräs lukemani
kristillinen sivu väittää)] vaikka on olemassa kreikkalainen
ja englantilainen termi... phosphoro(u)s.
Itse
nimi, Lucifer, palautuu kreikkalaisiin ennen roomalaisia. Sokrates
ja Platon kertovat tästä 'valon jumalasta'; yllättävää kyllä,
eivät termin Eos (aamuruskon jumala) yhteydessä, vaan aamutähtenä
rinnakkaisena auringon (Helios) ja Hermeen kanssa. Tämä
tieto löytyy Platonin teoksesta Timaeus (38e) ja Edith
Hamiltonin kirjasta Mythology.
David Grinspoon kommentoi sanan historiallisia aspekteja seuraavasti:
Juutalais-kristillisen perkeleen alkuperä on taivaasta helvetin
syvyyksiin pudonnut enkeli, joka toistuu Venuksen laskeutumisena
aamutähdestä alhaalla sijaitsevaan pimeyteen. Tätä
manalan demonia, jota ihmiset yhä eri maankolkissa pelkäävät,
kutsutaan myös Lusiferiksi, joka oli Venuksen alkuperäinen
latinalainen nimi aamutähtenä. (Venus Revealed
s. 17)
Itse asiassa Grinspoonin pitäisi viitata ainoastaan "kristittyyn
perkeleeseen", sillä juutalaiset eivät ole milloinkaan
uskoneet sellaiseen olentoon, eivätkä usko nykyäänkään.
|