|
On kumoamaton tosiasia, että Mormonin kirjassa siteerataan
Raamattua. Tekstissä itsessäänkin myönnetään
tämä seikka sellaisissa lausumissa kuin esimerkiksi "Ja
nyt minä, Nefi, kirjoitan enemmän Jesajan sanoja, sillä
minun sieluni iloitsee hänen sanoistaan." (2 Nefi 11:2)
MK:ssa lainataan pitkästi Jesajaa, noin 22 lukua profeetan
tekstiä on siinä mukana, monessa kohdin lainattuna sananmukaisesti
kuningas Jaakon raamatunversiosta.
Vähemmän tunnettua on se, että MK lainaa suurta
määrää raamatunkohtia ilman viitetietoja. Nämä
lainaukset esiintyvät kirjan kertomukseen kudottuina, ja niitä
lainaavat eri kirjoittajat eri aikoina. Juuri nämä lainaukset
ovat erityisen kiintoisia, sillä ne paljastavat jotakin Mormonin
kirjan alkuperästä.
Ongelman laajuus
Edellä sanotun mukaisesti MK:hon sisältyy suuri määrä
viitetiedoin varustettuja Raamatusta lainattuja kohtia. Näihin
kuuluvat profeetat Jesaja ja Malakia Vanhasta testamentista sekä
nk. Vuorisaarna Uudesta testamentista (Matteus 5-7).
Voidaan myös osoittaa, että MK sisältää
huomattavan määrän raamatunmukaisia lainauksia ilman
viitetietoja. Niiden täsmällistä määrää
on vaikea laskea, mutta varmasti voidaan sanoa, että niiden
määrä ylittää monta sataa. Tällaisten
lainausten hedelmällisin lähde on Uusi testamentti. Siihen
sisältyvistä 26 kirjasta kahtakymmentä on lainattu
MK:ssa yhteen tai useampaan kertaan. Myös Vanha testamentti
on tarjonnut joitakin lainauksia ilman että viitetietoja olisi
merkitty. Näitä on löytynyt 1 ja 2 Mooseksen kirjasta,
Jobista, Miikasta, Hooseasta ja Psalmeista.
Viitetiedoilla merkityt lainaukset
Jesaja on tarjonnut suurimman määrän merkityistä
lainauksista. Yleisesti ottaen tätä materiaalia lainataan
kuningas Jaakon Raamatusta lähes sanatarkasti. Joissakin kohdissa
on näkyvissä jonkin verran muutostyötä. Smith
esimerkiksi ommella retosti Jesajan jakeet 29:11, 12 sisältämään
"profetian" Martin Harrisin käynnistä prof.
Anthonin luona (2 Nefi 27:15).
Tekstiin tehdyt muutokset ovat valaisevia. Useimmat muutokset ovat
kohdissa, jotka kuningas Jaakon Raamatussa on painettu kursiivilla.
Tätä tyyliä sen kääntäjät käyttivät
osoittaakseen, että käännös ei ole alkuperäisen
mukainen. Smith joko jätti pois nämä kursivoidut
kohdat tai muutti niitä. Kohdittain tehdyt muutokset aiheuttavat
sen, että teksti on mahdotonta. Esimerkiksi 2 Nefi 19:1 lisää
sanonnan "punainen meri" Jesajan jakeeseen 9:1 (suom.
Raamatussa 8:23), jolloin tapahtumien maantieteellinen sijainti
muuttuu järjettömäksi.
Useissa tapauksissa MK seuraa kuningas Jaakon version käännösvirheitä.
Äskenlainatussa jakeessakin kuningas Jaakon versiossa olisi
pitänyt käyttää sanoja "palauttaa kunnioaan"
sanojen "ankarasti koetella" sijasta. MK toistaa virheen.
Jeesus siteeraa Malakiaan kahta lukua kohdassa 3 Nefi 24--. Lainaus
on lähes sanatarkka kuningas Jaakon version kanssa, esiintyy
ainoastaan pieniä variaatioita.
MK panee myös Vuorisaarnan sanat Jeesuksen suuhun kohdassa
3 Nefi 12:3--. Taaskin lainaus on lähes sanatarkka kuningas
Jaakon versiosta. Siihen sisältyy vain joitakin muutoksia,
mahdollisesti vääräajoitteisuuden poistamiseksi.
Tosin MK:n kirjoittaja ei täysin onnistunut pyrkimyksessään.
Viitteettömiä lainauksia
Vanhasta testamentista on peräisin muutamia lyhyitä lainauksia.
Jeesus lainaa 3 Nefi 20:16-- profeetta Miikaa sanatarkasti kuningas
Jaakosta. Psalmiin 51 viitataan useissa MK:n kohdissa, ja 2 Mooseksen
kirjan kymmeneen käskyyn kohdissa Moosia 12:34-- ja 13:12--.
Vääräajoitteisia lainauksia
Erityisen mielenkiintoisia ovat lainaukset, jotka esitetään
kauan ennen kuin niiden lähde koskaan on kirjoitettu. Näihin
sisältyy satoja UT-lainauksia ja viittauksia samoin kuin yksi
VT:n vääräajoitteinen kohta.
Malakian jaetta 4:1-2 lainataan tai siihen viitataan useita kertoja
1 ja 2 Nefissä (ks. esim. 1 Nefi 22:15 ja 2 Nefi 26:4). Ongelman
ydin on siinä, että Lehi jätti Jerusalemin perheineen
ennen babylonialaista valloitusta. Malakia taas oli karkoituksen
jälkeinen profeetta.
Joitakin esimerkkejä UT:n vääräajoitteisista
lainauksista ovat Matteus 3:10 lainattuna kohdassa Alma 5:52, 1
Kor. 15:53 lainattuna kohdassa Moosia 16:10 ja Room. 8:6 lainattuna
kohdassa 2 Nefi 9:39.
Sanoja ja sanontoja, joita on käytetty ainoastaan KJV-yhteyksissä
Esimerkeistä tehtävä johtopäätös
viittaa siihen, että tiettyjen sanojen käyttö johtuu
KJV:n lainaamisesta, eivätkä muutoin kuulu sattumoisin
kirjoittajan sanavarastoon.
- sanaa manifestation (tai sen monikkoa — suom. ilmoitus)
käytetään jakeessa 1 Kor. 12:7 sanonnassa '...
Hengen ilmoitus ...'. Tätä jaetta (ja joukkoa sitä
ympäröiviä jakeita) lainataan kohdassa Moroni 10:8.
Tämä ei itsessään ole anakronistinen lainaus,
koska Moroni eli kauan UT:n kaanonin vakiintumisen jälkeen.
(On silti vähän epäselvää, millä
tavoin nämä UT:n jakeet ylittivät mantereita erottavan
meren.) Huomaamme kuitenkin, että joka kerta kun sanaa manifestation
käytetään MK:ssa — riippumatta kontekstista,
kirjoittajasta tai ajankohdasta — se esiintyy sanonnassa
'Hengen ilmoitus'. Tämä tuskin voi olla pelkkä
sattuma.
- sana bitterness (katkeruus) esiintyy jakeessa Apt 8:23
sanonnassa "... katkeruuden sappea, ja kiinni vääryyden
siteissä." Voimme nähdä, että joka kerta
kun sanaa bitterness käytetään MK:ssa, se
esiintyy sanonnassa 'katkeruuden sappi', taaskin riippumatta kontekstista
tai kirjoittajasta. Mikä vielä merkittävämpää,
kaikissa paitsi yhdessä kohdassa sanan yhteydessä esiintyy
myös sanonta "vääryyden siteistä".
- Joka kerta kun sanaa intents (aivoitukset) käytetään
MK:ssa, se esiintyy sanonnassa 'sydämen ajatukset ja aivoitukset'
(esim. Hepr. 4:12).
Artikkelin kirjoittaja on henkilökohtaisesti löytänyt
yli 90 sellaista sanaa, jotka aina tai lähes aina esiintyvät
MK:ssa KJV:n tekstiyhteyksissä.
UT:n parafraaseja VT:n jakeista
UT sisältää hyvin paljon viittauksia VT:hen. (Sana
parafraasi tulee kreikasta ja tarkoittaa laajentavaa tai
selittävää tekstin muunnelmaa.) Usein huomaa, että
NT:n lainaus eroaa VT-lähteestään joko siksi, että
kirjoittaja laati tekstistä parafraasin korostaakseen jotain
tiettyä kohtaa, tai sitten kirjoittaja lainasi kreikkalaista
Septuagintaa, joka eroaa huomattavasti heprealaisesta VT:stä.
On siksi hiukan yllättävää huomata, että
MK lainaa muutamassa kohdassa NT:n parafraasia jostakin VT:n kohdasta.
Eräs tämän ilmiön räikeimmistä esimerkeistä
löytyy kohdasta 1 Nefi 22:20. Testissä väitetään,
että tämä jae on lainattu VT:n jakeista 4 Moos 18:15,19.
Itse lainaus on kuitenkin paljon lähempänä UT:n jakeita
Apt. 3:22-23, jotka ovat parafraaseja 4 Mooseksen kirjan kohdasta.
Alma 5:57 sisältää viittauksen UT:n jakeeseen 2
Kor. 6:17, mikä puolestaan itse asiassa on parafraasi Jesajasta
52:11.
Ryppäinä ilmenevät lainaukset
Joissakin sellaisissa MK:n kohdissa, joissa lainataan jotakin tiettyä
raamatunjaetta, löydämme muita lainauksia samasta kohdasta
ryppäänä lähellä alkuperäistä
lainausta. Tämän johdosta void2004-08-27ukiessaan sanonnan Raamatussa on joko tietoisesti tai
tiedostamattaan kutonut sitä ympäröivät sanonnat
omaan tekstiinsä.
Esimerkkejä:
1 Nefi 22:15 sisältää vääräajoitteisen
lainauksen kohdasta Malakia 4:1 (nyk.suom. 3:19). Jae 24 taas sisältää
viittauksen syöttövasikoihin. Siinä käytetään
kuvaa Malakian jakeesta 4:2 (nyk.suom. 3:20).
2 Nefi 26:4 ja 6 sisältävät myös viittauksen
Malakian jakeeseen 4:1.
2 Nefi 26:9 sisältää viitauksen Malakian jakeeseen
Malachi 4:2, samoin tekee edeltävän 25 luvun 13 jae.
Moosia 16:7-10 sisältää viittauksia kolmeen peräkkäiseen
jakeeseen 1 Kor. 15: 53-55, joka on tuttu kirjoitus ruumiin ylösnousemuksesta.
Jeesus lainaa Paavalin kirjeitä
Kolmas Nefi kertoo Jeesuksen käynnistä Amerikassa ylösnousemuksensa
jälkeen. Jeesus pitää useita saarnoja, joista useimmat
pohjaavat UT:n evankeliumeihin. Joissakin kohdissa Jeesus näyttää
sitä vastoin siteeraavan muita UT:n kirjoja ennen kuin ne oli
kirjoitettukaan.
3 Nefi 20:23-26: Jeesus siteeraa saarnaa, jonka Pietari
silloisesta ajankohdasta katsoen vasta tulevaisuudessa piti, nimittäin
helluntaina. Raamatussa Apt. 3:22-26.
3 Nefi 18:29: Jeesus siteeraa kohtaa, jota Paavali ei vielä
ollut kirjoittanut ehtoollisesta — 1 Kor. 11:29.
3 Nefi 28:8: Jeesus siteeraa kohtaa 1 Kor. 15:52-53 ylösnousemuksesta.
Lähteitä kertomuksille
Yllämainittujen kaltaisia lainauksia Raamatusta esiintyy siis
runsaasti MK:ssa. Näiden lisäksi voidaan useissa tapauksissa
huomata, miten jokin Raamatun kertomus on inspiroinut vastaavaa
MK:n kertomusta.
Eräs mielenkiintoisimmista tätä ilmiötä
valaisevista esimerkeistä lienee Alma 18 ja 19 — kertomus
kuningas Lamonin parantumisesta. Tämä kertomus muistuttaa
pääpiirteiltään Lasaruksen ylösnousemusta
Johanneksen evankeliumin luvussa 11. Merkittävintä tässä
on kuitenkin Johannekselta peräisin olevien sanojen ja sanontojen
määrä, esim. 'stinketh' ('haisee' Alma 19:5), 'sleepeth'
('nukkuu' Alma 19:8), 'he shall rise again' ('hän on nouseva
ylös' Alma 19:8) sekä 'believest thou this?' ('Uskotko
tämän?' Alma 19:9).
Muita Raamatun inspiroimia MK:n kertomuksia ovat Alman kääntymys
(Moosia 27:10-24) vrt. Paavalin kääntymys (Apt 9:1-18);
Alma ja Amulek pakenevat vankilasta (Alma 14) vrt. Paavalin ja Silaan
pelastus vankilasta (Apt 16) sekä Jaredin tyttären tanssi
Akiisin edessä (Eter 8) vrt. Salome tanssii Herodekselle (Matteus
14).
Sujuvuuden ongelmia Mormonin kirjassa
Tekstin sujuvuudessa ilmenee kömmähdyksiä, kun kirjoittaja
käyttää suuresti hyväkseen toisen kirjoittajan
tekstiä. Se ilmenee pieninä jatkuvuuden ja yksityiskohtien
virheinä. Nämä johtuvat myöhemmän kirjoittajan
unohtaessa, että hän on hieman muutellut lähdettään
ja jättänyt pois yksityiskohtia, joita tarvitaan jatkuvuuteen.
Esimerkkinä voimme tarkastella Luukaksen lukua 5, jossa kerrotaan
halvaantuneen parantumisesta. Evankeliumi on kirjannut ylös,
että koska talossa oli niin paljon väkeä, potilaan
ystävien oli hilattava hänet kattoluukusta alas.
Luukas 5:19 Tungoksessa he eivät kuitenkaan saaneet tuoduksi
häntä sisään, ja niin he kiipesivät katolle,
irrottivat tiiliä ja laskivat sairaan vuoteineen kaikkien
keskelle Jeesuksen eteen.
Ainoa ongelma on se, että Luukas on unohtanut sanoa Jeesuksen
olleen sisällä talossa.
Luke 5:17 Eräänä päivänä, kun Jeesus
taas opetti, häntä kuulemassa istui fariseuksia ja lainopettajia.
Heitä oli tullut kaikista Galilean kylistä ja myös
Juudeasta ja Jerusalemista. Herran voima vaikutti Jeesuksessa
niin että hän saattoi parantaa sairaita.
Tämä johtuu siitä, että käyttäessään
Markuksen lukua 2, Luukaksen kirjoittaja on unohtanut, ettei hän
aloittanut kertomusta talon sisällä ja näin kertomukseen
syntyy pieni vääristymä, kun hän huomaa tarvitsevansa
kattoa. (
Mark Goodacre kirjoittaa aiheesta fatigue
in the Synoptics, useita esimerkkejä.)
Mormonin kirjassa löytyy ainakin kaksi mahdollista esimerkkiä
tästä ilmiöstä.
Edellä kerrotun mukaan Alma 18:42-- ja 19 sisältävät
kertomuksen, joka muistuttaa läheisesti Lasaruksen ylösnousemusta
sellaisena kuin se on kerrottu Johanneksen evankeliumin 11 luvussa.
Selvin ero on siinä, että kun Lasarus oli kuollut ja
ollut kuolleena jonkin aikaa, kuningas Lamoni yksinkertaisesti nukkui.
Siksi onkin omituista, että kerrottuaan Lamonin vaimolle asianlaidan,
profeetta Ammon jatkaa väittäen, että hän "taas
nousee" (19:8). Tämä vaikuttaa melko omituiselta
sanonnalta jostakusta, joka vain nukkuu, varsinkin kun otamme huomioon,
että molemmissa muissa MK:n kohdissa (Alma 33:22 and Helaman
14:20) joissa sanaa käytetään, se viittaa kuolleista
heräämiseen.
Olisikohan niin, että kopioidessaan lähdettään
(Johanneksen evankeliumi) Smith käytti sanontaa, joka oli järkevä
Johanneksen kertomuksessa, ("... Sinun veljesi on nouseva ylös
..." Joh. 11:23), mutta sitä vastoin ei Mormonin kirjan
tarinassa?
Toisessa esimerkissä on aiheena pitkä vertaus viinitarhasta
Jaakobin kirjan luvussa 5. Israelin kansaa verrataan kuvaannollisesti
öljypuuhun viinitarhassa.
Jaakob 5:3 Sillä katso, näin sanoo Herra: minä
vertaan sinua, sinä Israelin huone, jaloon öljypuuhun,
jonka mies otti ja hoiti sitä viinitarhassansa; ja se kasvoi
ja vanheni ja alkoi kuivettua.
Vertaus näyttää pohjautuvan kahteen Raamatun lähteeseen
— Hedelmättömään viinitarhaan Jesajan luvussa
5, sekä Paavalin selitykseen pakanoiden ja juutalaisten suhteesta
Roomalaiskirjeen 11 luvussa. MK:n kirjoittajan ongelmana on se,
että Jesaja ja Paavali käyttivät hieman eri kielikuvia:
Jesaja käytti viinitarhaa, Paavali taas öljypuuta. Siksi
MK:n kertomuksen puolivälissä Senos näyttää
— tämä on hyvin merkittävää —
unohtavan, että hän käytti oliivipuuta vertauksena,
ja alkaakin keskittyä kokonaiseen viinitarhaan.
Jaakob 5:41 Ja tapahtui, että viinitarhan Herra itki
ja sanoi palvelijalle: Mitä olisin voinut enemmän tehdä
viinitarhalleni?
Merkittävää on myös se, että kielikuvien
vaihto tapahtuu samassa kohdassa, jossa MK lainaa Jesajaa:
Jesaja 5:4 Mitä pitäisi vielä tehdä viinitarhalleni? Mitä
jäi tekemättä? Minä odotin siltä rypäleitä, miksi se kasvoi villimarjoja?
Tästä kohdasta lähtien profeetta Senos viittaa pelkästään
"viinitarhan hedelmään" ja unohtaa näköjään,
että viinitarhan hedelmät ovat viinirypäleitä
eivätkä oliiveja.
Uskonpuolustajien vastineita
Mormonitutkijat ovat luonnollisesti jo kauan olleet tietoisia tästä
ongelmasta, ja kehittäneet useita teorioita perustelemaan tuota
ilmiötä.
Esimerkiksi B.H. Roberts väitti, että Joseph Smith yksinkertaisesti
jäljensi osia kuningas Jaakon Raamatusta silloin, kun huomasi
kääntävänsä raamatullista kohtaa. Teorialla
on useita heikkouksia: ensinnäkin se kattaa ainoastaan pitkät
lainaukset Jesajasta ja Malakiasta, joille on annettu viitetiedot.
Näissäkin kohdissa on ongelmia, sillä pitkät
lainaukset eivät ole aivan täsmällisiä, ja kuitenkin
niistä löytyy KJV:n käännösvirheet ja muita
vanhentuneita ilmaisuja. Tämä teoria ei lainkaan kata
satoja anakronistisia lainauksia, joista viitetiedot puuttuvat.
Toiseksi teoria ei pysty selittämään sitä suurta
määrää sanoja, jotka löytyvät MK:ssa
ainoastaan KJV:n yhteydessä.
Toinen teoria, jota mormonioppinut Hugh Nibley on tehnyt suosituksi,
väittää, että Jumalan Pyhä Henki antaa
samat sanat kaikille profeetoilleen. Mutta ensinnäkin se olettaa,
että uskotaan etukäteen sellaiseen asiaan kuin jumalalliseen
innoitukseen, mikä sinänsä ei ole ollenkaan mikään
vakiintunut, todistettu tosiasia. Tähän teoriaan vetoaminen
päätyy siis periaatteessa kehäpäätelmäksi.
Ongelmia tämän teorian yhteydessä on itse asiassa
lukuisia. Olisi esimerkiksi todistettava, että tällainen
ilmiö on sattunut ennenkin. Reaalimaailmassa päätellään,
että kun yksi dokumentti lainaa toista, on kyseessä joko
että dokumentti käyttää toista lähteenä
(kuten jokin tutkimus, tai kun UT:ssa lainataan VT:tä), tai
sitten selvä plagiointi (kopiointi), esimerkkinä tästä
voidaan antaa ns. Barnabaan evankeliumi, joka on plagioitu Danten
Infernosta.
Tästä seuraa selvästi se, että aiempaa lähteenä
käyttävän dokumentin täytyy olla syntynyt lähdettään
myöhemmin. Mormonin kirjan tapauksessa on niin, että se
lainaa suuressa määrin Uutta testamenttia, mikä viittaa
siihen, että MK syntyi kristillisten pyhien kirjoitusten jälkeen.
Tarkempi tutkimus osoittaa, että MK luottaa erääseen
tiettyyn versioon Uudesta testamentista — nimittäin kuningas
Jaakon käännösversioon. Yllä on jo osoitettu,
että MK hyödyntää KJV:tä tavalla, joka
on paljon syvempää kuin pelkkä käännös.
Uskoa puolustavien vastineita arvostellessa on hyvä pitää
mielessään parsimonian laki (yhtä hyvistä selityksistä
yksinkertaisin on oikea). Tämä on yksinkertaisesti talonpoikaisjärkeä
(tunnetaan myös Occamin partaveitsen nimellä). Sen mukaan
vastakkaisten tietojen puuttuessa yksinkertaisin ratkaisu ongelmaan
on tavallisesti myös oikea ratkaisu. Voimme soveltaa tätä
lakia seuraavasti:
- Jostakin vain itselleen tuntemasta syystä Jumala salli
nefiläisprofeettojen tehdä runsaasti lainauksia kuningas
Jaakon raamatunversion VT:stä sekä anakronistisia lainauksia
sen UT:sta, tai sitten
- Mormonin kirja on teos 1800-luvulta, ja Joseph Smith yksinkertaisesti
kopioi kohtia kuningas Jaakon raamatunversiosta Mormonin kirjaan.
Ei tarvitse paljonkaan järkeillä nähdäkseen,
kumpi näistä kahdesta on yksinkertaisin ratkaisu.
Loppulause
On oikeastaan vain yksi teoria, joka täysin selittää
ilmiön piirteet. Sen teorian mukaan Mormonin kirjan kirjoitti
joku, jolla joko oli edessään kuningas Jaakon Raamattu,
tai hän oli muutoin hyvin perehtynyt sen sisältöön.
Kun lisäämme tähän ilmiöön sellaiset
Mormonin kirjan ongelmat kuin kaikenlaisen historiallisen, arkeologisen
ja lingvistisen todistusaineston puuttumisen, kirjassa esiintyvän
suuren määrän väärin ajoitettuja termejä
ja aiheita ja sen, että Mormonin kirja kuvastaa selvästikin
1800-luvun protestanttisen kirkon opillisia ja muita ongelmia, emme
voi välttyä siltä johtopäätökseltä,
että Mormonin kirja on peräisin 1800-luvulta.
|
