Seuraava lainaus on tohtori D. Michael Quinnin teoksesta "Mormonihierarkia: Vallan lähteet" (The Mormon Hierarchy: Origins of Power).

[Joseph] Smith pysyttäytyi poissa siviiliviroista, mutta marraskuussa 1835 hän julkisti opin jota kutsun 'teokraattiseksi etiikaksi'. Hän käytti tätä teologista oppia oikeuttaakseen Ohion avioliittolakien rikkomisen vihkiessään avioliittoon Newel Knightin ja Lydia Goldthwaithen, joka ei ollut eronnut, ilman laillista valtuutta... Paitsi että tämä liitto oli luonteeltaan kaksinnaimista, Smithillä ei myöskään ollut vihkimislupaa Ohiossa.
Vaikka tämä olikin käsitteen ensimmäinen ilmentymä, Smith ja hänen kumppaninsa alkoivat käyttää hyväkseen tätä oppia jo paljon ennen vuotta 1835, ja paljon sen jälkeenkin. Kaksi kuukautta myöhemmin Smith toimitti vihkimisiä joissa sen paremmin hänellä kuin vihityillä pareillakaan ei ollut vihkimislupaa, ja kirjoitti vihkitodistuksia jotka "soveltuivat Myöhempien Aikojen Jeesuksen Kristuksen kirkon sääntöihin ja säännöksiin". Teokraattinen etiikka oikeutti MAP-kirkon johtajia ja (laajentaen) tavallisia mormoneita teoissa, jotka olivat tavanmukaisen etiikan ja joskus rikoslain vastaisia.
Tämä eettinen riippumattomuus on välttämätöntä käsittääksemme tiettyjä näköjään ristiriitaisia ilmentymiä mormonismissa. Joitakin oli jo sattunut — peruutuksia opissa ja jumalallisesti ilmoitetuissa menettelytavoissa, sekä huomautuksettomina kirjoitettujen ilmoitusten ja historiallisten tekstien muutoksina. Knightien avioliitto oli julkinen esimerkki Joseph Smithin lain ja kulturaalisten normien rikkomisesta mitä tulee avioliittoon ja seksuaaliseen käyttäytymiseen — siviilivihkimiset ilman laillisia virkamiehiä, yksiavioisia vihkiseremonioita, joissa toinen tai molemmat osapuolet eivät olleet eronneet laillisista puolisoista, moniavioisia vihkimisiä joissa miehellä oli enemmän kuin yksi vaimo elossa, Smithin kosimiset (jopa vain 12-vuotiaan tytön), hänen seksuaalisuhteensa moniavioisiin vaimoihin (jopa vain 14-vuotiaan), moniavioisuus naisiin joilla oli enemmän kuin yksi aviomies, avioliitto ja yhdessäasuminen kasvattitytärten kanssa, ja mormoniavioliitot serkusten, veljen ja siskon, ja sedän ja veljentyttären välillä. Muita osoituksia mormonien teokraattisesta etiikasta oli pian alkava Kirtlandissä ja jatkuva tauotta vuosikymmeniä — viralliset todellisten tapahtumien kieltämiset, ei-mormoneilta varastamisen ja heidän pettämisensä, vuorottainen tuomitseminen ja suvaitseminen, toisinajattelevien tai muiden oletettujen vihollisten uhkailu ja kimppuunkäymiset, seksuaalirikollisten tappaminen ja kastrointi, anti-mormonistien tappaminen, hallituksen virkamiesten lahjonta sekä kirkon normien vastainen liikemiesetiikka. (ss. 88-89)

Viitteitä ylläolevaan:

• Apostoli Dallin H. Oaks: "Mitä evankeliumi opettaa valehtelusta" (Gospel Teachings About Lying), Clark Memorandum BYU (Kevät 1994 ss. 16-17). Siinä Oaks myöntää, että mormonikirkon varhaiset johtajat 'valehtelivat Herran asian tähden'. Joseph Smith valehteli monista tekemisistään, ja musertava historiallinen todistusaineisto pakotti Oaksin myöntämään valheet. Mormonien ja entisten mormonien keskuudessä tämä on tullut tunnetuksi 'valehteluna Herran asian tähden'.
• Lahjonta oli hyväksyttävää: Journal of Discourses vol. 9:4-5
• Mormonien suorittama naisten ja lasten tappaminen:
• Mountain Meadowsin joukkomurha 29. syyskuuta 1857, mikä oli yhdenmukaista mormonien verisovitusopin kanssa. Tämä on kuvattu hyvin Juanita Brooksin samannimisessä kirjassa. Stanford University Press 1950.
• Circlevillen joukkomurha (Utah Historical Quarterly, talvi 1987 ss. 4-21). Tässä kuvataan mormonimiliisien ampuneen miehiä, kun taas naisten ja lasten kurkut viillettiin auki Mountain Meadowsin joukkomurhan malliin.
• "'Villi Bill' Hickman ja mormonien rajaseutu", Signature Books 1988.

Avionrikkomussuhteita muutettiin myöhemmin moniavioisiksi liitoiksi

Vuonna 1838 Oliver Cowdery rikkoi salaisuuden ja puhui muille "[Joseph Smithin] ja Fanny Algerin likaisesta, inhottavasta ja saastaisesta jutusta". Fanny Alger oli profeetan ensimmäinen salainen moniavioinen vaimo vuoden 1833 alkupuolelta vuoden 1836 puoliväliin. Tässä näkyy Cowderyn pitkäaikainen katkeruus Smithin kaksimielistä Cowderyn 'paheiden' tuomitsemista kohtaan samaan aikaan kun profeetalla oli moniavioinen suhde Fanny Algeriin. Ks. "Mormon Polygamy: A History", Signature Books 1985. Toinen erinomainen viite Smithin avionrikkomussuhteisiin, jotka myöhemmin 'uudistettiin' moniavioisiksi liitoiksi, löytyy kirjasta Mormon Enigma: Emma Hale Smith, University of Illinois Press 1994.
Smithin salainen moniavioisuus sai hänet konfliktiin paitsi Cowderyn, myös jokaisen muun Ensimmäisen presidenttikunnan jäsenen kanssa. ... Ensimmäinen neuvonantaja Sidney Rigdon vetäytyi synkkään toimettomuuteen pariksi vuodeksi sen jälkeen, kun Smith ensin onnistumatta aikeessaan ehdotti moniavioista liittoa hänen tyttärensä kanssa. ...

John Taylor — apostoli ja myöhemmin profeetta

Olin kertonut kuinka eräs niistä asioista, jotka johtivat minut kyselemään, oli se, kun näin lähetyssaarnaajalehtisen isoisäni lähetystyöpapereiden joukossa. Se oli raportti v. 1850 Englannissa käydystä väittelystä John Taylorin (silloin apostoli) ja erään protestanttisen papin välillä, missä väittelyssä pappi syytti mormoneja moniavioisuuden harjoittamisesta. Taylor vastasi, että sellainen alhainen ja viheliäinen syytös oli valhe, ja todisti sen lainaamalla Opin ja Liittojen kirjan kappaletta (sellaisena kuin se silloin julkaistiin), joka vahvisti, että yksiavioisuus oli ainoa avioliiton muoto mormoneille. Uskoani ravisteli, kun tajusin että Taylor valehteli, hänellä oli useita vaimoja odottamassa häntä Utahissa juuri samalla hetkellä.
Useita kuukausia sitten joku kysyi minulta siitä lehtisestä. Olin etsinyt sitä viime kesänä kotona ollessani omaisteni tavaroiden joukosta onnistumatta. Tiesin, että olin nähnyt sen, koska se oli tehnyt niin suuren vaikutuksen minuun. Minun oli pakko vastata kysyjälle, etten voinut todistaa Taylorin sanoneen noin.
Mutta nyt olen löytänyt sen! En juuri sitä lehtisen kappaletta, jonka isoisäni oli omistanut, vaan toisen kappaleen. Se on jäljennettynä Orson Prattin Teoksissa, ja siitä on kopio Sharon Banisterin suurenmoisessa työkirjassa "For Any Latter-day Saint" ss. 288-298 [kuvasivu]. Siinä Taylor sanoo v. 1850:

"Meitä syytetään moniavioisuudesta ja mitä tahdittomimmista, säädyttömimmistä ja inhottavimmista teoista, joita muut kuin turmeltuneet ja alhaiset mielet eivät olisi voineet keksiä. Nämä asiat ovat uskomattoman loukkaavia, siksi ... tyydyn lukemaan kantamme siveellisyydestä ja avioliitosta teoksesta, jonka olemme julkaisseet ja joka sisältää joitakin uskonkappaleitamme. 'Opin ja Liittojen kirja' s. 330 [v. 1850 versio] ... Kun tätä Jeesuksen Kristuksen kirkkoa on moitittu lihan rikkomuksista ja moniavioisuudesta, julistamme, että me uskomme, että miehellä on oltava yksi vaimo, ja naisella yksi mies, paitsi kuolemantapauksessa, jolloin kumpikin on vapaa menemään uudelleen naimisiin..."

Tässä ovat naiset, joiden kanssa John Taylor oli silloin naimisissa, lista on D. Michael Quinnin kirjasta The Mormon Hierarchy: vol. 1 Origins of Power s. 597:

1. Leonora Cannon, av 1833, 4 lasta
2. Elizabeth Kaighin, av 1843, 3 lasta
3. Jane Ballantyne, av 1844, 3 lasta
4. Anna Ballantyne (Allen), av 1844, asumusero 1845, avioero 1852
5. Mary A. Oakley, av 1845, 5 lasta
6. Mary A. Utley, av 1846
7. Mary Ramsbottom, av 1846
8. Sarah Thornton (Coleman) av 1846, avioero 1852
9. Lydia Dible (Granger Smith), av 1846
10. Ann Hughlings (Pitchforth), av 1846
11. Sophia Whittaker, av 1847, 8 lasta
12. Harriet Whittaker, av 1847, 3 lasta

Hän oli myös ollut naimisissa Mercy R. Fieldingin (Thompson Smith) kanssa kaksi vuotta 1845-1847. — Se niistä "loukkaavista syytöksistä!"