Konferenssiraporteista olen saanut kirkon yleismaailmallisia tilastotietoja. Suomen tiedot ovat Tilastokeskuksesta ja Väestörekisterikeskuksesta. Mikään ei tietystikään kerro, moniko rekisteröidyistä jäsenistä on todellisuudessa aktiivisesti mukana kirkon toiminnassa, joten aktiivisuustiedot ovat arveluja, joskin mormoneilta itseltään lähtöisin. Kirkko voisi halutessaan päästää julkisuuteen sellaisenkin erittelyn, jäsenistähän pidetään tarkkaa kirjaa. Ellei muodollisesti ja kirjallisesti eroa kirkosta, pysyy kirkon rullissa tilastoja kaunistamassa iankaiken. Sama koskee tietysti yhtä lailla vaikkapa luterilaistakin kirkkoa.
Kirkossa opetettiin aivan viime vuosiin saakka, että se on "nopeimmin kasvava uskonto maailmassa", mikä ei edes silloin pitänyt paikkaansa. Nykyään tästä mieltähivelevästä sanonnasta on täytynyt vähitellen luopua: ensiksi siten, että sanottiinkin kirkon kasvavan "nopeimmin Yhdysvalloissa". Sittemmin on käynyt ilmi, ettei sekään enää päde, vaan MAP-kirkko kuuluu vain "nopeimmin kasvavien uskontokuntien joukkoon Yhdysvalloissa". Siinäkin tutkimuksessa oli käytetty kirkkokuntien omia lukuja.
Jos katsoo pelkkiä numeroita, on käännytettyjen luku pysynyt suunnilleen samana, vaikka sen olisi pitänyt nousta, kun ottaa huomioon, että lähetyssaarnaajia on nykyisin enemmän; v. 1989 kastoi jokainen lähetyssaarnaaja keskimäärin n. 8 käännynnäistä vuosittain, kun nykyään luku on vain n. 5. Vuonna 1962 se oli jopa 9,4 — kirkon silloinen "baseball-kampanja" sai haaviinsa lukemattomia teini-ikäisiä, joiden kanssa lähetyssaarnaajat olivat "ystävystyneet" mm. pelaamalla baseballia. Suomessa he ovat myöhemminkin harrastaneet nuorten kanssa urheilua ja myös käyttäneet viikoittaisia, ilmaisia ja viattomalta vaikuttavia "englannin oppitunteja" samaan tarkoitukseen.
Vasemmalla olevan diagrammin sininen käyrä kuvaa kastettujen käännynnäisten määrää 1975-1999. Kasteiden määrä on viime vuosina pysynyt samalla tasolla; samaan aikaan punaisen käyrän mukaan lähetyssaarnaajien määrä on tasaisesti kohonnut.
Kasvu kirkon omaan jäsenistöön nähden on laskenut vuoden 1989 luvusta 4.7 % kolmeen prosenttiin vuonna 1999, vuosina 2000-2001 jopa vain kahden prosentin vaiheille.
Monet MAP-kirkkoa myöhemmin perustetut uskonnot kasvavat nopeammin kuin se; esimerkiksi Yhdysvaltain eteläisissä valtioissa voimakkaasti toimiva baptistiyhdyskunta, joka järjestettiin 1840-luvulla, on koonnut yli 16 miljoonaa jäsentä. Toisena voidaan mainita Assemblies of God, joka perustettiin v. 1915. Sillä on jo n. 22 miljoonaa kannattajaa. Islam on myös hyvässä nousussa jopa Yhdysvalloissa vaikka 11.9.2001 tapahtumat ovat saattaneet muuttaa hieman tuota tilannetta.
Myyttiä MAP-kirkon nopeimmasta, "dramaattisesta" kasvusta toistetaan nähtävästi lähinnä tavanmukaisena "kohottavana" fraasina; se vahvistaa jäsenten tunnetta siitä, että he ovat mukana "oikeassa" kirkossa. Harva jäsen ryhtyykään tutkimaan väitteen todenperäisyyttä. Usein he viittaavat Vanhassa testamentissa Danielin kirjan kohtaan 2:34-35, jossa puhutaan kivestä, josta tuli koko maan täyttävä vuori. Tämä olisi siis muinainen ennustus nimenomaan mormonikirkon esiintulosta ja kasvusta.
Kirkko on viime aikoina mainostanut paljon "ilmiömäistä" kasvuaan Afrikassa. Mainittakoon vertailun vuoksi seuraava esimerkki:
Philip Jenkins kertoo artikkelissaan "Defender of the Faith" [Uskon puolustaja] (Atlantic Monthly, marrask. 2003), että 1970-luvun lopussa Nigerian anglikaaneja oli viitisen miljoonaa; nyt tuo luku on kasvanut 18 miljoonaan, ja sen odotetaan jopa kaksinkertaistuvan vuoteen 2025 mennessä. Viimeisten 30 vuoden kasvu on siis ollut 13 miljoonaa. Verrattakoon tätä nyt mormonismin kasvuun. Ensimmäinen kaste Nigeriassa suoritettiin v. 1978. Nykyään MAP-kirkko kehuskelee suurenmoisella kasvuvauhdilla vuoteen 1977 verrattuna (0 jäsentä), mutta käytännössä ja numeroin mormoneja on siellä yhä vain noin 55 000. Mitä muutaman kymmenen tuhannen kasvu on verrattuna 13 miljoonan kasvuun? Anglikaanit ovat siis kasvaneet pelkästään Nigeriassa suuremmaksi ryhmäksi kuin mitä mormonikirkko on koko maapallolla. Prosenteista huolimatta MAP-kirkko on mitätön.

Käyrä kuvaa uusien vaarnojen järjestämistä vuosittain; 1=1995 -- 8=2002. Kasvu on rajussa laskussa — yksikköjä jouduttiin v. 2002 jopa yhdistelemään miinukselle asti.

On kysyttävä, mitä merkitystä kymmenillä tuhansilla paperijäsenillä on? Yhdysvalloissa aktiivisuus on keskimäärin 40 % luokkaa, muualla maailmassa se häälyy korkeintaan 20-30 % välillä. Parhaimmissakin oloissa, Utahin mormonien ydinalueilla, jonkin seurakunnan aktiivisuusaste on vain n. 60%. Aktiiviseksi saatetaan laskea jopa henkilö, joka käy silloin tällöin jossakin kokouksessa pelkistä sosiaalisista syistä. Elokuussa 2002 apostolit Oaks ja Holland joutuivat lähtemään ulkomaille (Filippiineille ja Chileen) järjestämään oloja, sillä näillä lähetyskentillä kastetaan kyllä paljon väkeä kirkon jäseniksi, mutta he eivät pysy aktiivisina. Luvut ovat laskeneet jopa 5-10 %:iin. Tällaista ei ole tapahtunut sitten 1960-luvun, jolloin ongelma-apostoli, sittemmin profeetta Ezra T. Benson lähetettiin Eurooppaan viilenemään.

Jäsenistö jakautuu maailmalla seuraavasti (1999):

Muualla kuin Yhdysvalloissa asuvan jäsenistön vaakakuppi on helmikuusta 1996 painunut syvemmälle. Tämä saattaa johtaa hallinnollisiin vaikeuksiin, sillä useimmat kymmenysten maksajat asuvat Yhdysvalloissa. Kirkon johto koostuu silti niin monista liike- ja lakimiehistä, että kyllä he luultavimmin jonkin ratkaisun tähänkin ongelmaan löytävät. Yhdysvaltain ja Kanadan lisäksi mormoneja on paljon Meksikossa, Brasiliassa, Chilessä, Filippiineillä, Perussa, Argentiinassa, Guatemalassa ja Ecuadorissa.
Naisia koko kirkossa on muutama prosentti enemmän kuin miehiä, 53-47. Vuoden 2002 tietojen mukainen jakautuma on 51-49.

Suomi ja muut Pohjoismaat

Valtion kirkkojen (evankelis-luterilaisen sekä ortodoksisen) valta-asema Suomessa on yhä murskaava, viisimiljoonaisesta kansasta n. 87 % kuuluu jompaan kumpaan. Lisäksi on lukuisia rekisteröityjä uskonnollisia yhdyskuntia sekä henkilöitä, jotka eivät kuulu mihinkään yhdyskuntaan. Yhteensä näitä on vajaat 700 000; yhdyskuntiin kuuluviksi lasketaan näistä noin 57 000. Lähinnä maahanmuuttajien ansiosta islamilaisuus on kovasti runsastunut viime vuosina ja ylittää huomattavasti mormonien määrän.
Prosenttivertailuja koko Suomen väestöön nähden ei ole mielekästä esittää, sillä kaikkien diagrammin yhteisöjen jäsenmäärät jäävät alle yhden prosentin. Suomalaisia oli Tilastokeskuksen kesäkuun 2002 tietojen mukaan 5 199 900.

Mormoneja Suomessa suhteessa eräisiin muihin yhdyskuntiin
Huhtik. 2002	31.12.2006
Diagrammit näyttävät seitsemän suurimman rekisteröidyn yhdyskunnan jäsenmäärät. Lähde: Väestörekisterikeskus

Mormonien jäsenmäärä Suomessa

Mormonikirkon jäsenmäärän kasvu Suomessa viime vuosina on käyrien mukaan innotonta. Punainen käyrä kuvaa naisten, sininen miesten määrää. Vihreä on koko jäsenmäärä.

2011-10-02 Väestörekisterin mukaan Suomen mormonikirkon jäsenmäärä on viime vuosina ollut hieman laskussa. Tilastokeskuksen vuoden 2007 luku on 3264 eikä 3246 kuten VRK on ilmoittanut, mikä ei kuitenkaan muuta käyrän alenevaa suuntaa. Vuonna 2004 kastettiin Suomessa 45 käännynnäistä. Presidentti Hoytin mukaan noin puolet heistä jää epäaktiivisiksi jo parin vuoden sisällä. Vuonna 2009 kastettiin noin 48 käännynnäistä.

2003 - 3312
2004 - 3309 (-3)
2005 - 3278 (-31)
2006 - 3254 (-24)
2007 - 3246 (-8)
2008 - 3251 (+5)
2009 - 3239 (-12)
2010 - 3225 (-14)
2011 - 3208 (-17)
2012 - 3181 (-27)

* * *

Huhtik. 2000 konferenssissa ilmoitettu Helsingin temppeli valmistui elokuulla 2006 Espooseen. (Maaliskuun 2003 lopussa tontilla oli maanmurtoseremonia.) Jäseniltä kerätään erikseen rahaa rakennuskustannusrahastoon. Minitemppelien rakentelun on ilmeisesti laskettu lisäävän aktiivisuutta ja herättävän yleisön uteliaisuutta. Toisaalta ne tietenkin vievät jo olemassaolevilta temppeleiltä kävijöitä. MAP-kirkko väitti tonttianomuksessaan Espoon kaupunginhallitukselle hieman hassusti, että "Temppeli on sekä hengellisesti että arkkitehtonisesti merkittävä rakennus, joka monin tavoin kohottaa alueen arvoa." Mahtoivatko kaupunginhallituksen jäsenet käsittää, ettei rakennukseen edes päästetä yleisöä sisään muutaman päivän pituisen esittelykauden jälkeen? Paikasta ja rakennuksesta sinänsä tulivat suhteellisen kauniit, kuten olin arvellutkin. Vuodesta 1999 on huhuttu kolmannen vaarnan järjestämisestä, varmaa tietoa ei ole.

Pohjoismaissa on kirkon mukaan yhteensä n. 22 000 jäsentä, mikä näyttää hieman liiotellulta luvulta. Mormonien ylläpitämän Cumorah-projektin sivuston mukaan Pohjoismaiden MAP-aktiivisuus on n. 25-30 %, jolloin summaksi tulee vain n. 6 100.

Grönlannissa ei nähtävästi ole mormoneja. Norjassa on lisäksi pieni ryhmä Uudelleenorganisoidun MAP-kirkon eli Kristuksen yhteisön jäseniä.

Vertailu MAP-kirkon julkistamista tilastotiedoista vuosina 1963, 1983 ja 2003.
Laajempi tilastotaulukko (pdf-tiedosto)

* * *

Eri käännytystilanteiden tuottamista tuloksista

Apostoli Dallin Oaks piti kesäkuussa 2000 puheen uusille lähetysjohtajille. Tämä puhe on sittemmin painettu kirkon lehden Ensignin maaliskuun 2003 numerossa. Artikkelin otsikkona on "The Role of Members in Conversion" [Jäsenten rooli kääntymyksessä]. Samainen artikkeli ei ole ainakaan vielä ehtinyt suomenkieliseen Liahonaan, jos sitä nyt on tarkoituskaan levittää USA:n ulkopuolelle. Oaks valittaa asiain nykyistä tilaa huomauttaen jäsenten laiskuudesta:

Kun tutkimme lähteitä tutkijoille, jotka ottivat vastaan ensimmäisen keskustelun, huomasimme seuraavan tuotteliaisuusjärjestyksen:

1. Lähetyssaarnaajien oma yhteydenotto.
2. Mediakampanjat (jotka aiheuttavat erittäin kalliita kustannuksia).
3. Jäsenet. Suhteellisen harvat niistä, jotka ottivat vastaan ensimmäisen keskustelun — vain 10 % — tulivat lähetyssaarnaajien kanssa kosketuksiin jäsenten kautta.

Profiili on kuitenkin hyvin erilainen, kun tutkimme lähteitä tutkijoille, jotka kastettiin: 59 % kastetuista tutkijoista alkoi tutkia kirkkoa, koska joku jäsen oli kutsunut heidät opetettaviksi tai oli antanut heidän nimensä viitteenä lähetyssaarnaajille. Toisin sanoen useimmat opetustilaisuudet syntyvät lähetyssaarnaajien omista yhteydenotoista, mutta useimmat käännynnäiskasteet jäsenten ponnistelujen kautta.

Toinen tutkimus antaa meille toisenlaisen näkökulman näihin tuloksiin:

1. Mediakampanjoiden kautta löydetyistä tutkijoista kastetaan noin 1-2 %.
2. Lähetyssaarnaajien ponnistelujen kautta löydetyistä tutkijoista kastetaan noin 2-3 %.
3. Jäsenten kautta löydetyistä tutkijoista kastetaan noin 20-30 %.

Toisin sanoen tutkija, joka joutuu tekemisiin lähetyssaarnaajien kanssa jäsenten kautta, kastetaan 10 kertaa todennäköisemmin kuin sellainen, jonka lähetyssaarnaajat ovat löytäneet omien yhteydenottojensa kautta. [...]

(Jottemme kritisoisi mediapanostuksia liikaa, on minun lisättävä, että muiden tutkimusten mukaan suunnilleen kuusi kymmenestä aikuiskäännynnäisestä kertoi saaneensa ennen kastepäätöstään positiivisia vaikutteita mediaviesteistämme. Tämä seikka osoittaa, että mediapanostuksemme ovat erittäin arvokas tuki muille tutkijanetsintätavoille.)

On ironista ja huolestuttavaa, että vaikka olemme vahvistaneet jäsenten voimakkaan vaikutuskyvyn kääntymysprosessissa, niin muut tutkimukset osoittavat, että jäsenet ovat suhteellisesti ottaen harvemmin kuin mitä he joskus olivat mukana siinä ensiarvoisen tärkeässä osassa. Koko tutkijoiden ryhmästä jäsenten avulla löydettyjen tutkijoiden prosentuaalinen määrä väheni 42 %:sta vuonna 1987 20 %:iin vuonna 1997, vaikka lähetyssaarnaajien opettamien tutkijoiden keskimäärä ei muuttunut merkittävästi tuolla aikavälillä.

Oaks muistuttaa puheessaan myös presidentti Hinckleyn taannoisesta haasteesta kaksinkertaistaa vuosittainen käännynnäisten määrä.

Jäsenten on yksinkertaisesti osallistuttava aktiivisemmin lähetystyön jokaiseen vaiheeseen: tutustumalla toisenuskoisiin; jakamalla kirkon materiaalia; kertomalla evankeliumiin liittyvistä ajatuksistaan; kutsumalla ystäviään kirkon tilaisuuksiin, palvelutoimintaan ja kokouksiin; antamalla ystäviensä nimiä lähetyssaarnaajille käyntejä varten; kutsumalla noita ystäviä koteihinsa, jotta heille opetettaisiin evankeliumia ja tutustumalla ja vahvistamalla uusia käännynnäisiä. ...

... kokouksissa, kuten koorumien ja apujärjestöjen kokouksissa, jäsenten panoksista ja tutkijoiden ja uusien jäsenten tarpeista voidaan keskustella, suunnitelmia voidaan tehdä ja kehityksestä voidaan raportoida. Presidentti Hinckleyn opetus tästä aiheesta on hyvin suora: "Niin, teille piispoille, jotka pidätte seurakuntanne neuvoston kokouksia, keskustelu käännynnäisten tilasta tuossa kokouksessa saattaa olla kaikkein tärkein hoitamanne asia."

... Hän jatkaa muistuttamalla meitä, että vaikka me menestyksekkäästi kastammekin uusia jäseniä, niin huolestuttava määrä heistä jää kuitenkin epäaktiivisiksi. Emme ole vielä merkittävästi lisänneet tehokkuuttamme, mitä tulee ystävystymiseen uusien käännynnäisten kanssa, niin että he poikkeuksetta jatkuvasti kasvaisivat evankeliumissa, palvelisivat kirkossa ja saisivat temppelin siunauksia.

Toiminnasta pois etäytyvien ryhmän suurin osa jättäytyy epäaktiivisiksi kahden kuukauden sisällä kasteestaan. Aikaa ei saa hukata, kun käännynnäinen on kastettu. Ystävystymistoimet tulee aloittaa hyvissä ajoin ennen kastetta, ja niitä tulee tehostaa kasteen jälkeisinä kuukausina. ...

Oaksin mukaan kukin Yhdysvalloissa palveleva lähetyssaarnaajapari käyttää opetukseen keskimääräisesti ainoastaan yhdeksän tuntia viikossa.