Mormonit

Warsin merkillinen meidän aikanamme on se tapaus että uusi uskonoppi on taitanut syntyä, joka sanoo warsin uuden ilmestyksen saaneensa. Mutta toisaalta on sama asia myös surullinen ja surkuteltawa, kuin ihmisiä wielä löytyy, jotka keskellä walistuksen aikoja taitawat näin törkeitä willityksiä ja wiettelyksiä uskoa. Jos uusi usko ja lahko syntyy, jonka pyrkiminen on totinen ja jonka oppi on perustettu uskolaisten sydämelliseen luottamukseen ja puhtaisiin aikomuksiin, niin taidamme sille ja sen tunnustajille antaa kunnioituksemme, waikka sen itse pidämme erhetyksenä. Mutta semmoinen ei ole mormonoppi, joka on perustettu tiettyyn petokseen ja jota enimmästi semmoiset lewittäwät ja saarnaawat, jotka itse tietäwät sen petosta ja wiettelystä olewan.

Tämän uskonopin perustaja oli eräs Josef Smith, joka taiwaasta kehui saaansa ilmestyksiä. Näitä kirjoitettiin kirjaan, mormonkirjaksi kutsuttu, joka on näiden uskolaisten Raamattu. He owat perustaneet koko omituisen wallan Pohjois-Amerikassa kaukana lännessä Utah nimisessä maakunnassa. Se on eroitettu erämaiden kautta muista maakunnista ja siitä selitettään kuinka se niin on koossa pysynyt kuin se todella on tehnyt. Kansan wiha heitä kohtaan on karkoittanut heidän tänne eikä heillä Amerikan liittokunnassa ole puolen pitäjiä; ei kauwan sitte ajettiin heidän uskolaisensa werisellä metelillä pois Illinois ja Missuri nimisistä waltakunnista.

Ulkonaisen järjestyksen puolesta on heillä ylimmäinen päämies, joka samalla on paawi ja keisari, aiwan itsewaltias kaikkein uskolaisten ylitse sekä hengellisissä että maallisissa asioissa. Nykyisen paawikeisarin nimi on Brigham Young. Hänen allensa taas kuuluu lähimmästi 80 pyhää, joilla on walta toisten alamaisten ylitse, ja niin käy walta aina alaspäin että alhaisimmat waan owat monekertaiset orjat, joilla ei sielun eikä ruumiin puolesta ole mitään sanomista pienimmissäkään asioissa; saawat kuitenki tehdä työtä, waikka ylimmäinen päämies on kaiken omaisuuden herra. Sentähden on Mormonien tarkoituksena saada paljo wäkeä maahansa työn tekiöiksi. He lähettäwät saarnaajia ja kääntäjiä ympäri maata; niitä on jo tullut Europaanki, jossa Englanti, Danska, Ruotsi ja Norja erittäin owat heidän kääntämyksensä alaiset; tähänasti owat kumminki heidän kokeensa parasta päästä koskeneet näitä maita Europassa.

Pohjois-Amerikan liittokunnassa on se laki että maakunta, joka saa 60 tuhatta asujanta, tulee omituiseksi waltakunnaksi ja saa oman hallituksen, mutta kuuluu yhteisissä asioissa liittoon, jossa nykyjään on 31 waltakuntaa. Maakunnissa, jotka eiwät wielä ole ehtineet 60,000 asujameen, on liiton hallituksella ylimmäinen walta; liittokunnan presidentti määrää ylimmäiset wirkamiehet tämmöiseen maakuntaan.

Utah'n maakunnassa on nyt 30,000 ihmistä, mutta mormonit ahkeroitsewat saada sinne wäkeä enemmän, senki tähden että pian pääsisiwät omaksi waltakunnaksi ja saisiwat itse ylimmän hallituksensa. Se itsewaltaisuus, jonka perään heidän päämiehensä pyrkiwät, ei taida olla muuta kuin puolimainen niin kauan kuin presidentti saa asettaa ja määrätä heidän ylimmäiset päämiehensä. Nykyinen presidentti, joka ei ole tahtonut ottaa oikein juurittain tähän asiaan, on asettanut Utah'n guwernööriksi mormonien paawin ja ylimmäisen hengellisen päälikön, Brigham Youngin. Mutta sen wiran taitaa hän yhtä helposti ottaa pois ja kuitenkaan ei kestä se walta muuta kuin neljä wuotta. Tulewana wuonna saadaan ehkä presidentti, jonka mielestä mormonia kohtaan ei tiedetä.

Paitsi sitä on wiha ja katkeruus mormonia kohtaan koko liittokunnassa niin suuri, että sanomalehdet julkisesti ja wakawasti kehoittawat hallitusta ratkaisemaan koko häiriön ja willityksen sotawoimilla. Sen kyllä näkewät mormonit itseki, jonka wuoksi he owat panneet kokoon sotaan walmiin joukon, nousewa 8000 mieheen. Enemmän luottawat he kuitenki erämaihin, joiden läpitse sotajoukon, joka heitä wastaan tulee, on matkustaminen kolme kuukautta. Myös tämän warustuksen wuoksi owat he aiwan halukkaat saamaan ja tuottamaan uutta wäkeä maahansa, jota he aikowat puolustaa, jos heitä wäkisin ruwetaisiin hullutuksistansa ja irstaisuudestansa luowuttamaan.

Kesäkuun 5 p. 1855 oli heillä Danskassa 2194, Norjassa 224 ja Ruotsissa 283 uskolaista. Näiden seassa oli 2 niiden 80 joukosta, jotka owat pyhimmät heidän seassansa, 140 wanhinta, 110 pappia ja 157 opettaja. Saadaksensa uusia saarnaajia ja kääntäjiä, korottawat he käännetyt aina ylempään arwoon. Pohjaisissa maissa on Köpenhamina heidän pääpaikkansa, jossa van der Tott1 on ollut Skandinawian mormonseurakuntain presidentti, waan aiwan nykyisin saanut toisen, nimellä Hektor Haigts2, seuraajaksensa. Siellä antawat he omituisen mormonilaisen sanomalehden nimellä "Skandinawian tähti", joka tulee ulos kerran wiikossa. Englannissa on heillä paljo awarampi waikutus. Myös kaukaiseen Islantiin owat he lähettäneet apostolejansa; mutta suurin menestys on heillä tähän asti ollut Sandwichin saaristossa Tywenessä Waltameressä.

Erinomattain koettawat he waikuttaa ja kääntää uskoonsa työwäkeä ja hantwärkkäreitä; sillä semmoiseta wäkeä he tarwitsewat. Kääntämisessänsä he kawalasti peittäwät huonot laitansa ja osoittawat itsensä ikäänkuin walituiksi kristityiksi, waikka he todella owat aiwan pakanallisia. Ehtimiseen he pitäwät suussansa raamatun lauseita, erinomattain wanhan testamentin profeetaista ja Johanneksen ilmestyskirjasta, joka kirja on kaikkina aikoina ollut kaikkein tyhmäin ja witteliäin aarreaitta.

Käännetyt käsketään lähtemään Utah'n maahan, tämä heidän luwattu pyhämaansa. Sinne tultua wasta he saawat nähdä tämän luwatun autuallisuuden oikiassa puwussansa, josta monet pettyneiltä lähetetyt kirjat kyllin kyllin [sic] todistawat. Ne jotka eiwät ole hukkuneet pitkällä merimatkalla taikka nääntyneet 400 penikulmaa korpia ja erämaita kulkeissansa, owat päästyänsä löytäneet kaikkea muuta kuin mitä oliwat odottaneet.

Waikka mormon-oppi Europassa joksikin käy warowasti eteenpäin eikä näytä kaikkea huonouttansa ja raakuttansa, saadaan heistä kuitenki jommoinenki tieto täällä. Stockholmissa, jossa heitä nykyisin on ahdistettu, antoi yksi heistä oikeuden edessä sen tiedon uskostansa että esim. "Jumalall on täydellinen ruumis lihasta ja werestä, jonka wuoksi Hän ei taida olla muuta kuin yhdessä paikassa, mutta hänen henkensä taitaa olla kaikkialla." Toinen sanoi: "kaikilla planeteilla on oma jumalansa, ja jumalia on niin paljo kuin sannan kirpilöitä meressä, joiden ylitse kuitenki on yksi jumala, joka on kaikkein jumalain herra ja tämän planetin jumala."

Tämä sopii aiwan siihen mitä heidän katkismuksessansa nähdään. Siinä seisoo esimerkiksi seuraawat kysymykset ja wastaukset:

Kysymys: Mikä on Jumala?
Wastaus: Ruumiillinen ja järjellinen olento, jolla on sekä ruumis että jäsenet.
Kys.: Onko hänellä myös inhimilliset halut?
Wastaus: On; hän syö, hän juo, hän rakastaa, hän wihaa.
Kys.: Taitaakos tämä olento olla samalla kahdessa paikassa?
Wastaus: Ei.

Danskalaisessa mormon-wirsikirjassa on myös semmoisia wirsiä, jotka kieltäwät jumalan hengellisyyden.

Muita kohtia heidän opistansa emme katso tarpeelliseksi enää kertoakaan, toiwoen että lukia tästä jo näkee kuinka pakanallinen ja raaka heidän oppinsa on. Todistukseksi yksinkertaisille ottawat he wanhan testamentin, erinomattain ne kuwaukset ja wertaukset, joiden kautta Moses tahtoi tehdä oppinsa Israelin paatuneelle kansalle ymmärrettäwäksi. Kaikki nämät kuwaukset ja wertaukset selittäwät he sanallisesti. Luultawasti uskowat aiwan harwat heidän papeistansa niitä hullutuksia, joita he muihin yksinkertaisiin tahtowat tunkea. Kuitenki owat he koettaneet oppiansa tieteellisestikin järjestää; heidän järkiniekkansa on Orson Pratt, joka Washingtonissa on heidän päänsä.

Amerikan liittokunnassa on wapaus suuri; siellä saa ihminen elää jotensakin niinkuin hän tahtoo, kuin hän waan ei muille pahaa tee; muutoin saa hän uskoa, opettaa, puhua ja kirjoittaa mitä hän tahtoo. Mutta sielläkin on mormonien lahko tullut kowin pahaan huutoon ja erinomattain irstaisuudesta. Sillä he salliwat moninaimisen, eli yhdelle miehelle usiamman waimon.

Heidän ylimmäisellä papillansa Brigham Youngilla on 40 waimoa ja noin 100 lasta ja eräs matkustaja kertoo että yksi heidän apostoleistansa kotona kutsuttiin wanhaksi nuoreksi mieheksi kuin hänellä ei ollut muuta kuin 14 waimoa. Alussa kielsiwät mormonit peräti tämän raakuutensa; itse mormonkirjassa ei sitä käskyä löydä. Mutta Josef Smith sai jälkeenpäin ilmestyksen että sekin oli sallittu erinomaiseksi siunaukseksi "wiimisten päiwäin pyhille", niinkuin mormonit itsensä kutsuwat.

Mormon-apostolit Europassa kuitenki sanoiwat ettei tätä lupaa heillä ollut; mutta wihdoin ei auttanut enää kieltäminen.

Nyt sanowat he niinkuin esim. saarnaajansa Stockholmissa, että he kylä sen tawan kotona pitäwät, mutta kieltäwät niissä maissa, joissa se on kielletty. Se sanoi wielä että hän uskoi naimattoman waimon "tulewan autuaksi, waan ei pääsewän korkeimpaan autuuteen." Tämmöisiä jaarituksia on heidän oppinsa, ja näin raaka ja irstainen heidän elämänsä.

1. Virheellinen nimi, po. John van Cott (1814-1883). Johti Skandinavian lähetystä 1853-1856 Willard Snown jälkeen. Hän teki siellä myös toisen rupeaman 1860-1862. Johnilla oli viitisen vaimoa.
2. Amerikkalainen Hector Caleb Haight (1810-1879), joka on nykyisen apostoli David Bruce Haightin (s. 1906) isoisän isä. Hänet kastettiin v. 1845 ja hän johti Skandinavian lähetyskenttää vv. 1856-1858. Hän jätti Eurooppaan lähtiessään kaksi vaimoaan selviytymään itsekseen. 2. vaimo Catherine Weiler (s. 1834) tuli jälleen raskaaksi miehensä palattua, ja sekä äiti että lapsi kuolivat synnytyksessä 1859. Hectorin 1. vaimo oli Julia Van Orden (1811-1869), 7 lasta, ja 3. vaimo Margaret Jane Stewart (1848/1850-1937), 4 omaa lasta ja yksi adoptoitu.