Tri Charles Anthon re: Kultaisista levyistä oletetusti kopioitujen
kirjoitusnäytteiden autenttisuus
New York, 17.2.1834.
Hyvä herra,
sain tänä aamuna 9. tätä kuuta päivätyn
kirjeenne, enkä viivyttele vastaustani. Koko tarina siitä,
että olisin julistanut mormoniittien kaiverruksen olevan "reformoituja
egyptiläisiä hieroglyfejä" on täydellisesti
keksitty. Joitakin vuosia sitten eräs tavallinen ja ilmeisesti
yksinkertainen farmari tuli luokseni ja näytti viestiä
tämän kaupungin asukkaalta tohtori Mitchelliltä,
jo poismenneeltä. Hän pyysi minua selvittämään
jos mahdollista paperin, jonka tämä farmari antaisi minulle,
ja jonka tri. Mitchellin täytyi myöntää jääneen
hänelle käsittämättömäksi. Tutkiessani
kysymyksessä olevaa paperia vedin nopeasti sen johtopäätöksen,
että se kaikki oli vain pilaa, ehkäpä huijausta.
Kun kysyin henkilöltä, joka toi sen, miten kirjoitus
oli joutunut hänen käsiinsä, hän kertoi minulle
nyt muistaakseni seuraavaa: New Yorkin osavaltion pohjoisosasta
oli kaivettu esiin kultainen kirja, joka koostui useasta kultalevystä,
jotka oli kiinnitetty toisiinsa kirjan muotoon langoilla samasta
metallista, ja kirjan mukana oli löydetty valtavan kokoiset
"kultaiset silmälasit"! Nämä silmälasit
olivat niin suuret, että jos joku yritti katsoa niiden läpi,
niin hänen molemmat silmänsä kääntyivät
vain yhtä linssiä kohti, sillä silmälasit
olivat aivan liian suuret ihmisen kasvojen leveydelle.
Joka katseli levyjä näiden silmälasien läpi,
kykeni sekä lukemaan niitä että ymmärtämään
niiden tarkoituksen. Kaikki tämä tieto oli kuitenkin siihen
aikaan erään nuoren miehen hallussa. Tällä oli
arkku, jossa hän piti kirjaa ja silmälaseja yksinomaisessa
hallussaan.
Tämä nuori mies asettui verhon taa erään maatalon
ullakolla, ja ollen näin piilossa katseilta, pani silmälasit
nenälleen, tai pikemminkin katseli yhden linssin läpi,
selvitti kirjan merkkejä ja, kun oli pannut joitakin niistä
paperille, antoi kopiot verhon taa niille, jotka seisoivat ulkopuolella.
Sanaakaan ei kuitenkaan sanottu siitä, että levyt olisi
selvitetty "Jumalan lahjan avulla." Kaikki saatiin näin aikaiseksi
isojen silmälasien avulla.
Farmari lisäsi, että häntä oli pyydetty lahjoittamaan
rahasumma tuon "kultaisen kirjan" julkaisemiseen,
ja hänelle vakuutettiin, että sen sisältö muuttaisi
koko maailman ja pelastaisi sen tuholta. Niin kiihkeät olivat
nämä pyynnöt, että hän aikoi myydä
maatilansa ja antaa siitä saadut rahat niille, jotka halusivat
julkaista levyt. Viimeisenä varokeinona hän oli kuitenkin
päättänyt tulla New Yorkiin ja kysyä oppineiden
mielipidettä mukanaan tuomastaan paperista, joka hänelle
oli annettu osana kirjan sisällöstä, vaikka silmälasit
omistava nuori mies ei siihen mennessä ollut kääntänyt
mitään.
Kuultuani tämän oudon tarinan muutin mieltäni paperista,
enkä enää pitänyt sitä kepposena oppineita
vastaan vaan aloin pitää sitä osana farmarin rahat
huijaavasta juonesta, ja kerroin hänelle epäilyni varottaen
häntä veijareista. Hän pyysi minua kirjoittamaan
mielipiteeni, mutta en tietenkään suostunut, ja sitten
hän lähti vieden paperin mukanaan.
Tämä paperi oli oikeastaan erikoista töherrystä.
Se koostui kaikenlaisista vinoista merkeistä sarakkeisiin asetettuina,
ja ne oli nähtävästi valmistanut joku, joka piti
edessään erilaisia aakkostoja sisältävää
kirjaa. Kreikkalaisia ja heprealaisia kirjaimia, ristejä ja
kiekuroita, roomalaisia kirjaimia peilikuvina tai kallelleen asetettuina
oli järjestetty pystysuoriin sarakkeisiin, ja koko jutun lopussa
oli kömpelö piirros ympyrästä, joka oli jaettu
erilaisiin osastoihin, joita peittivät erilaiset oudot merkit,
ja jotka ilmeisesti oli kopioitu Humboldtin julkaisemasta meksikolaisesta
kalenterista, mutta sillä tavalla, ettei niistä näkyisi
mistä lähteestä ne oli jäljitelty.
Kerron näin tarkasti paperin sisällöstä, koska
olen keskustellut ystävieni kanssa usein tästä aiheesta
sen jälkeen kun mormoniittien kiihtymys alkoi, ja muistan hyvin,
että paperissa oli kaikkea muuta kuin "egyptiläisiä
hieroglyfejä".
Jonkin
aikaa myöhemmin sama farmari kävi luonani toisen kerran.
Hän toi mukanaan kultaisen kirjan painettuna, ja tarjosi myydä
sitä minulle. En suostunut ostamaan sitä. Silloin hän
pyysi saada jättää kirjan luokseni tutkiakseni sitä.
Kieltäydyin ottamasta sitä vastaan, vaikka hänen
käytöksensä oli kummallisen itsepintaista. Viittasin
jälleen ryöväykseen, jonka kohteeksi hän mielestäni
oli joutunut, ja kysyin, mihin kultaiset levyt olivat joutuneet.
Hän ilmoitti minulle, että ne olivat arkussa suurten silmälasien
kanssa. Neuvoin häntä menemään maistraattiin
ja tutkituttamaan arkun. Hän sanoi, että "Jumalan
kirous" tulisi hänen päälleen, jos hän
niin tekisi. Kun kuitenkin painostin häntä tekemään
niin kuin kehotin, hän kertoi minulle, että hän avaisi
arkun, mikäli minä ottaisin "Jumalan kirouksen"
päälleni. Vastasin, että tekisin niin erittäin
mielelläni, ja ottaisin itselleni kaikki senkaltaiset riskit,
kunhan se päästäisi hänet rosvojen käsistä.
Sitten hän lähti.
Olen näin antanut sinulle lausuntoni kaikesta, mitä tiedän
mormonismin alkuperästä, ja minun täytyy pyytää
sinua julkaisemaan tämä kirje välittömästi
henkilökohtaisena palveluksena, mikäli huomaat näiden
kurjien fanaatikkojen jälleen mainitsevan nimeni.
Kunnioittaen, CHAS. ANTHON.
Kirkon versio tapahtumasta
|