Käännösprosessin silminnäkijöitä
- Joseph Smith (1838, 1842)
- Emma Hale Smith Bidamon (1870, 1879)
- David Whitmer (1875, 1879, 1881, 1885, 1886, 1887)
- Oliver Cowdery (1834, 1859)
- Martin Harris (1882)
- Elizabeth Ann Whitmer Cowdery Johnson (1870)
- Michael Morse (1879)
- Isaac Hale (1834)
- Alva Hale (1834)
- William Smith (1883, 1884, 1891) ja
- Tri Philastus Hurlburtin v. 1833 kokoamat Joseph Smithin naapurien
lausunnot
Edellämainittujen silminnäkijöiden todistusten tutkiminen
tuottaa seuraavan päätelmän Mormonin kirjan käännöstyön
menetelmästä:
- Nefiläiset tulkitsijat, joita usein kutsutaan "uurimiksi
ja tummimiksi" löydettiin levyjen kanssa Kumoran kukkulasta;
- näitä tulkitsijoita käytettiin ensiksi levyjen
kääntämiseen;
- tulkitsijoiden avulla käännetty osa kopioitiin sadalle
kuudelletoista sivulle isoa kirjoituspaperia, jotka Martin Harris
myöhemmin hukkasi;
- näiden ensimmäisten 116 sivun hukkumisen vuoksi tulkitsijat
otettiin lopullisesti pois [kesä/heinäkuussa 1828];
- se Mormonin kirja, joka meillä on tänään,
käännettiin kurkistuskiven avulla;
- Smith käänsi panemalla kiven hattunsa kupuun ja peittämällä
sitten kasvonsa hatulla pimentämään valon silmistä;
- levyjä ei käytetty käännöstoimituksen
aikana ja ne olivat silloin usein jopa poissa näkyviltä;
- huoneessa oli joskus muitakin, kun Smith saneli kirjurille;
ja
- [melkein] kaikki todistajat ovat yhtä mieltä näistä
asioista.
Varhaisimmat lehtijutut eivät eroa tästä kuvailusta
sanottavasti.1
Mm. tähän Lancasterin yhteenvetoon perustuen on mielenkiintoista
huomata, että 25 kesäkuuta 1992 seminaarissa uusille lähetysjohtajille
vanhin (apostoli) Russell M. Nelson sanoi: "Tämän
käännöksen ihmeenomaisen menetelmän yksityiskohtia
ei vieläkään tiedetä täydellisesti. Onhan
meillä silti joitakin arvokkaita siruja." Ensign,
heinäk. 1993, s. 62. Sitten hän siteerasi David Whitmerin
vuodelta 1887 peräisin olevaa kertomusta, jossa Joseph Smithillä
"oli tapana panna kurkistuskivi hattuun ja painaa kasvonsa
sen kupuun..."
Useat todistajat väittivät, että Smith näki
englanninkielisiä sanoja tai kirjaimia ilmestyvän silmiensä
eteen. Kuitenkin joissakin toisissa samojen tai toisten miesten
lausunnoissa ja ilmoituksissa (LK 8, 9) vihjataan käännösmenetelmään,
joka ei ollut automaattinen tai mekaaninen.
Tätä tukevat ne tuhannet korjaukset ja tekstien muutokset,
joita Joseph Smith teki alkuperäiseen käsikirjoitukseen.
Kolmanteen eli vuoden 1840 Mormonin kirjan laitokseen painettiin
seuraava huomautus: "Kääntäjän huolellisesti
tarkistama." B.H. Roberts päätteli:
Mormonin kirjan kääntäminen "tulkitsijoiden"
ja "kurkistuskiven" avulla ei ollut pelkkä mekaaninen
tapahtuma, vaan vaati profeetalta äärimmäistä
mielen ja henkisen voiman keskitystä... (Young Men's Manual,
1903-4, p. 69)
Tämä näkökanta nefiläisten aikakirjan
kääntämiseen selittää sen, että
Mormonin kirja, vaikka se onkin muinaisen aikakirjan käännös,
on siitä huolimatta kirjoitettu profeetalle tutun ajan ja
paikan englanninkielisillä sanonnoilla; ja Joseph Smithin
kaltaisen heikosti koulutetun henkilön viallisella englannin
kielellä, mitä tulee kokoonpanoon, fraseologiaan ja
kielioppiin; se selittää myös fraseologian ja kirjallisen
tyylin samankaltaisuuden, joka esiintyy läpi koko teoksen.
(Young Men's Manual, 1903-4, p. 71)
On myös selvää, että kun Joseph Smith tuli
nefiläisten aikakirjassa kohtaan, jossa oli mukana raamatullista
materiaalia, hän yksinkertaisesti kopioi kohdan kuningas Jaakon
raamatunversiosta tehden samalla soveliaiksi katsomiaan muutoksia.
Viimeksi mainittakoon, että Joseph Smithin saamat ilmoitukset
kesäkuuhun 1829 saakka tulivat kurkistuskiven
kautta (jotkut Opin ja Liittojen kirjat lukujen alkusanat käyttävät
sanoja "uurim ja tummim"), mutta Joseph Smith valtuutti
lukuisia muutoksia sekä sanoihin että sisältöön
näissäkin.
Joseph Smith mainitsi useaan kertaan, miten hän käänsi
Mormonin kirjan Jumalan lahjalla ja voimalla "uurimin ja tummimin"
avulla, mutta termiä käytettiin epäselvästi.
Sanat "uurim ja tummin" eivät ilmene Mormonin kirjassa,
varhaisissa ilmoituksissa tai varhaisissa sanomalehtijutuissa. Ensimmäisen
kerran sen tapaa v. 1833 viittaamassa nefiläisten tulkitsijoihin,
kun W.W. Phelps samaisti ne mormonilehti The Evening and Morning
Starin ensimmäisessä painoksessa. Vuoteen 1835 mennessä
termi oli lisätty ilmoitukseen, joka julkaistiin Opin ja Liittojen
kirjan lukuna 10 (jae 1) ja sen jälkeen sitä käytettiin
tarkoittamassa sekä nefiläisten tulkitsijoita että
Joseph Smithin ja lukuisten muiden kurkistuskiviä.
David Whitmerin kertomuksessa mainittujen "uurimin ja tummimin"
tai "tulkitsijoiden", jotka pantiin hattuun, oli pakko
merkitä Joseph Smithin näkykiveä, sillä David
ei tavannut Josephia ennen kuin kesäkuussa 1829, vuotta sen
jälkeen, kun "tulkitsijat" oli otettu pois Smithiltä.
Sama koskee Oliver Cowderyn termin käyttöä hänen
kuvaillessaan käännösmenetelmää. Hän
muutti asumaan Smithien luo talvella 1828 toimimaan Smithin kirjurina.
Lähteitä:
- James E. Lancaster, "The Translation of the Book of Mormon"
Dan Vogelin toimittamassa teoksessa The
Word of God: Essays on Mormon Scripture, ss. 97-112.
- Richard Van Wagoner and Steve Walker, "Joseph Smith: 'The Gift
of Seeing'" Dialogue, Vol 15, No. 2, pp. 49-68. pdf-tiedosto
- Paul E. Dahl, "Theories of the Origin, Translation Process and
Publication of the Book of Mormon," unpublished 1982 paper. Paul
oli tämän kirjoittaessaan MAP-kirkon instituutin johtaja
ja vaarnanjohtaja.
|