Johdanto
Mormonismin totuudellisuuden puolustajat käyttävät
usein argumenttinaan väitettä, jonka mukaan Joseph Smith
ei älyllisesti olisi voinut kirjoittaa Mormonin kirjaa. MAP-kirkon
oppineet huomauttavat, että Smithillä oli korkeintaan
alkeellinen koulutus, ja ettei hänellä ollut saatavillaan
teoksia, jotka olisi tarvittu Mormonin kirjan tutkimustyöhön.
Mormoniuskon arkkipuolustaja Hugh Nibley esitti tilanteen yksinkertaisesti
näin:
Ja kuitenkin tuo kolmas teoria [s.o. teoria jonka mukaan Smith
kirjoitti Mormonin kirjan] on aivan yhtä lennokas kuin nuo
kaksi muuta, ja se vaatii sen hyväksyjältä rajatonta
hyväuskoisuutta ja kaiken kriittisen arvostelun pois sulkemista.
Se perustuu sille yksinkertaiselle ehdotukselle, että koska
ihmiset ovat kirjoittaneet kirjoja, niin joku eli Smith tai joku
hänen aikalaisensa kirjoitti tämän. Mutta jotta
tämä teoria olisi pitävä, täytyy näyttää
paitsi että ihmiset ovat kirjoittaneet suuria kirjoja, myös
että joku on kyennyt kirjoittamaan tällaisen suuren
kirjan. Mutta mitään muuta sellaista kirjaa ei ole olemassa.
Mistä löydät teoksen, joka läheskään
muistuttaa Mormonin kirjaa ulottuvuudessaan ja huimapäisyydessään?
(Since Cumorah, s. 138)
Tässä vaiheessa arvostelijat yleensä huomauttavat,
ettei äly aina ole riippuvainen koulutuksesta. He huomauttavat
vielä, että Mormonin kirjassa tulevat esille juuri ne
ominaisuudet, jotka MAP-kirkon puolustajat lukevat Smithin osalle.
Kirja on toisin sanoen täynnä mielikuvitusta, mutta siitä
puuttuvat tosiasialliset kosketuskohdat Amerikan muinaishistoriaan.
Lisäksi on pitkään tiedetty, että Mormonin kirja
kaiuttaa 19. vuosisadan suosittuja, Amerikan intiaanien alkuperää
käsitteleviä teoksia.
On kuitenkin olemassa vaihtoehtoinen menetelmä kiistää
mormonien väitteet. Meidän on vain tutkittava koko väitettä
pönkittävät perusoletukset:
- Onko Mormonin kirja todella ainutlaatuinen?
- Onko Joseph Smithin oletettu urotyö todellakin mahdoton
toistaa?
Jos löytäisimme pari esimerkkiä Smithiin verrattuna
samojen älynlahjojen omaavien henkilöiden samankaltaisista
urotöistä, mitä se merkitsisi mormonien väitteelle?
Entä Nibleyn rehentely? Onko mahdollista löytää
toinen kirja (tai toisia kirjoja), "joka läheskään
muistuttaa Mormonin kirjaa ulottuvuudessaan ja huimapäisyydessään?"
Vastaus on, kuten huomaamme, yksiselitteisesti "Kyllä".
Patience Worthin kumma tapaus
St. Louis, Missouri, toukokuu 1913. Rouva Pearl Curran sai, käyttäessään
ouija-lautaa, ensimmäisen monista viesteistä mystiseltä
olennolta, joka ensin kutsui itseään nimellä "Pat
C.". Kesäkuun 22. päivänä Pat C. palasi
ja tavasi [laudan kautta]: "Oi, miksi annat surun murtaa sydämesi?"
Vasta kaksi kuukautta ensimmäisen käyntinsä jälkeen,
8. heinäkuuta, olento vihdoin paljasti itsensä "Patience
Worth"-nimiseksi.
Worth-henki oli, kuten pian ilmeni, syntynyt Dorsetissa, Englannissa
1600-luvulla. Kun hän oli vielä nuori tyttö, Worthin
perhe muutti siirtolaisiksi Amerikkaan, missä nuori Patience
kohtasi kuolemansa liian varhain intiaaniheimon käsissä.
Vuodesta 1913 Curranin kuolemaan asti v. 1938, Patience saneli
uskomattoman määrän materiaalia rouva Curranin kautta.
Osa materiaalista on hänen omalla vanhanaikaisella 1600-luvun
murteellaan, kun taas osa modernilla englannin tyylillä. Hänen
nopeutensa oli valtava — yhtenäkin yönä hän
saneli 22 runoa. Yhtenä viiden vuoden jaksona hän kirjoitti
1 600 000 sanaa. (Noin kuusi kertaa Mormonin kirjan verran.)
Worthin kirjoitukset vaihtelivat suuresti tyyliltään
ja laadultaan. Eräs hänen täyspitkä romaaninsa, Hope Trueblood, sai seuraavat arvostelut Sheffield Indenpendent-julkaisun
toimittajilta (jotka eivät tienneet kirjan syntyolosuhteista):
Patience Worthin on vallittava suurta lukijajoukkoa pelkällä
Hope Truebloodin oivallisuudella, sillä siinä on tarpeeksi loistavasti muotoiltuja korkeatasoisia luonteita
varustamaan puolen tusinaa romaania.
Telka, eräs 60 000 sanaa käsittävä runo,
käytti hämmästyttävän tarkasti hyväkseen
keski-englannin sanontatapoja. The Sorry Tale, 325 000-sanainen
kirja (50 000 sanaa pidempi kuin Mormonin kirja) "rinnakkais-Kristuksen"
elämästä kirjoitettiin 108 päivässä,
3 000 sanaa illassa. Tässä vaiheessa Patience oli hylännyt
ouija-laudan ja välitti ajatuksensa suoraan rouva Curranin
kynään. Yksityiskohdat muinaisen Palestiinan ja Rooman
sosiaalisesta, poliittisesta ja kotielämästä sekä
kreikkalaisten, arabialaisten, roomalaisten ja useiden juutalaislahkojen
kielestä ja tavoista olivat rikkaita ja vakuuttavia.
Vertaa tätä Mormonin kirjaan. Joseph Smith saneli noin
275 000 sanaa noin 90 päivässä alkaen 7.4.1829. Päivän
sanamäärä oli keskimäärin 3050 sanaa. Jos
laskemme, että Joseph ja Oliver tekivät töitä
yhdessä vain 75 päivänä noista yhdeksästäkymmenestä,
päivän sanamäärä oli noin 3 700, mukaanlukien
n. 27 000 sanaa suoraan kuningas Jaakon raamatusta.
Toisaalta sitä kuvaa, minkä Mormonin kirja maalaa muinaisista
amerikkalaisista, on erittäin vaikea varmentaa. Kirja ei kuvaa
oikealla tavalla alkuasukkaiden ominaisuuksia, ja sitä paitsi
se väittää heidän käyttäneen esineitä,
eläimiä ja kasveja, joista nykyaikainen arkeologia ei
ole kyennyt löytämään mitään jälkiä.
Curranin tiedot raamatun maista olivat rajoittuneet siihen, mitä
hän oli oppinut pyhäkoulussa. Hän ei pitänyt
lukemisesta, jätti koulun 15-vuotiaana, eikä matkustanut
St. Louisin ulkopuolelle oikein koskaan. Hänen ainoa ammattinsa
oli kotirouva. Hänen kodissaan ei ollut kirjoja, joita olisi
voinut käyttää taustatietoina.
Kun Currania testattiin, hän osoitti puutteellisia tietoja
kirjallisuudesta. Hän luuli, että Tennysonin kuuluisan
runon nimi oli "The Lady of Charlotte" [se on The Lady
of Shalott]. Kun häntä pyydettiin kirjoittamaan omana
itsenään, hän työskenteli hitaasti, eikä
jälki ollut sen parempaa kuin mitä voi odottaa keskinkertaisen
koulutuksen saaneelta kotirouvalta.
Erään "sanelun" aikana rouva Curran ilmaisi
hämmästystä Patiencen tekemän viitteen johdosta
erääseen "Bernadetteen" ja "neitoon".
Myöhemmin hän sai tietää, että Bernadette
Soubirous oli Lourdesin neito. Samalla tavoin Joseph Smith kerran
keskeytti Mormonin kirjan sanelun tiedustellakseen, oliko Jerusalemilla
tosiaankin muurit, kuten teksti väitti.
Pätevien tutkijoiden analyysi Worthin kielestä osoittaa
1600-luvun englannin sanontojen ja tavauksen vankkaa oikeakielisyyttä.
Mormonin kirjan tyyliä voidaan puolestaan kutsua korkeintaan
"pirstaleiseksi". Se pyrkii jäljittelemään
kuningas Jaakon raamatun version poljentoa ja juoksua, siinä onnistumatta.
Alla eräs Patience Worthin runoista nykyenglannilla.
Lavendar and Lace
A purple sky, twilight
Silver-fringed of tremorous stars;
Cloud rifts, tattered, as old lace,
And a shuttling moon - wan-faced, seeking.
Twilight, and garden shadows;
The liquid note of some late songster;
And the scent of lavendar and rue,
Like memory of the day aclinging!
Suomeksi suunnilleen:
Laventelia ja pitsiä
Purppurainen taivas, iltahämärä
jolle antavat hopeareunuksen väräjävät tähdet;
Pilven rakoja, repaleisina kuin vanha pitsi,
ja kuun sukkula — kalpeakasvoisena, etsien.
Iltahämärä ja puutarhan varjot;
Jonkun myöhäisen laulajan kirkas sävel;
Ja laventelin ja ruutapensaan tuoksu,
kuin viipyvän päivän muisto!
Muhammed ja Koraani
Arabian erämaassa 600-luvulla syntyneenä Muhammed oli
heikkoa materiaalia profeetaksi. Hän oli oppimaton ja lukutaidoton,
sai elantonsa karavaanin vetäjänä, kunnes nai rikkaan
lesken. Silti hän sai aikaiseksi viestin, joka sytytti liekin
Arabiassa. Nykyään tunnemme sen islamina, uskontona, joka
on lähes miljardin ihmisen elämäntapa.
Islamin keskeinen pyhä kirjoitus on Koraani (arabiankielinen
sana al-quran merkitsee 'resitaatio'). Lukijoita hätkähdyttää
ensimmäiseksi kielen epätavallinen voima ja kauneus. Koraania
kutsutaan usein arabiankielisten kuningas Jaakon raamatunversioksi.
On vaikea kuvitella, miten sellainen kirjallisesti korkeatasoinen
teos on saattanut syntyä lukutaidottomassa erämaan asukissa.
Koraanin ilmoitus oli islamin keskeinen ihme, ja se pysyy sellaisena.
Tähän päivään mennessä kukaan ei
ole kyennyt hyväksyttävästi selittämään,
miten lukutaidoton, varhain 7. vuosisadalla elänyt karavaanikauppias
olisi pystynyt omin apuinensa tuottamaan tekstin, joka on niin
verrattoman kaunis, joka pystyy liikuttamaan, ja joka sisältää
tietoa ja viisautta, jotka olivat niin paljon ihmiskunnan silloisten
ideoiden yläpuolella.
Länsimaissa suoritetut tutkimukset, jotka pyrkivät
määrittelemään "Muhammedin käyttämät
lähteet" tai tuomaan valoon sen psykologisen ilmiön,
jonka avulla hän sai innoitusta "alitajunnastaan",
ovat osoittaneet vain yhden asian: kirjoittajiensa anti-muslimistiset
ennakkoluulot. (Roger du Pasquier, Unveiling Islam, p.
53)
Kooltaan Koraani on hiukan lyhyempi kuin Uusi testamentti, noin
165 000 sanaa (englanniksi). Kirja annettiin ilmoituksena noin 23
vuoden kuluessa alkaen vuodesta 610 ja päättyen vähän
ennen profeetan kuolemaa v. 632. Muhammedin itsensä mukaan
enkeli Gabriel saneli Koraanin sanat hänelle.
Koraani pitää sisällään omat "väärennystestinsä",
joita islamin uskonpuolustajat käyttävät ahkerasti.
Kaksi näistä ovat ristiriitatesti ja ainutlaatuisuustesti.
Ristiriitaisuustesti perustuu suuraan 4:82:
Eivätkö he sitten mietiskele Koraania? Ja jos se olisi
jostain muusta lähteestä kuin Allahilta, he olisivat
löytäneet siitä monia ristiriitoja.
Itse asiassa Koraanissa on joukko ristiriitaisuuksia,
listoja niistä on helposti saatavilla. Kuitenkin, samoin kuin
fundamentalistikristilliset vastineensa, islamin apologeetat ovat
kehittäneet joukon tekniikoita, joilla näitä ristiriitoja
käsitellään.
Ensimmäinen on se, että esitetään yksinkertaisesti
spekuloiva skenaario, joka hävitää ristiriidan. Tähän
samaan tekniikkaan turvautuvat innokkaasti raamatun erehtymättömyyteen
uskovat — he eivät näytä käsittävän,
että tätä keinoa voidaan käyttää saamaan
mistä tahansa tekstistä "erehtymättömän".
Toinen on se melko omituinen "kumoamisen"
periaate, joka opettaa itse asiassa, että Allah on varannut
itselleen oikeuden ilmoittaa jakeita, jotka selvittävät
tai kumoavat aiemmat opetukset. Tämä on samankaltainen
Jehovan todistajien väitteen kanssa siitä, miten "Uusi
valo" usein korvaa vanhan.
On helppo huomata, miten muiden muassa näiden kahden tekniikan
soveltaminen antaa islamin oppineille mahdollisuuden väittää,
että Koraanissa ei ole poikkeavuuksia tai ristiriitoja.
Toinen "väärennystesti", joka on Koraanissa,
on ainutlaatuisuustesti. Se perustuu kahteen jakeeseen:
Suura 2:23 Ja jos epäilette sitä, minkä olemme
ilmoittaneet palvelijallemme, niin saakaa sitten aikaan saman
kaltainen luku (suura) ja pyytäkää todistajanne
Allahin rinnalla todistamaan vilpittömyydestänne.
Suura 10:38 Vai sanovatko he: Hän on väärentänyt
sen? Sanokaa: Esittäkää sitten tämän
kaltainen luku (suura) ja pyytäkää jotkut todistajiksenne
Allahin rinnalla, mikäli olette totuudellisia.
Mormoniuskonpuolustajat tunnistavat tämän välittömästi
vastineeksi omalle "Mormonin kirjan haasteelleen". Haaste
esittää pääasiassa, että arvostelijan olisi
tuotettava Mormonin kirjan rinnalle samankaltainen teksti, ennen
kuin olettaa Smithin olleen sen ainoan kirjoittajan.
Ainutlaatuisuustesti on tietenkin huonosti
määritelty — se sallii islamin apologeettojen
hylätä haasteen vastaanottajat erilaisin perustein, silloin
kun testi otetaan koeteltavaksi.
Mitä oikein tarkoitetaan sanonnalla "saman kaltainen
luku"? Samalla tavoin on Mormonin kirjan haaste huonosti määritelty;
se antaa Mormonin kirjalle sellaisiakin ominaisuuksia, joita sillä yksinkertaisesti ei ole.
Loppulause
Sekä Muhammed että Pearl Curran muistuttivat älyllisiltä
lahjoiltaan Joseph Smithiä. Rouva Curranilla oli jonkin verran
parempi koulutus kuin Smithillä, vaikka sitä ei voida
pitää huomattavana. Muhammedin muodollinen koulutus taas
oli todellisuudessa olematon. Hän ei osannut lukea eikä
kirjoittaa päinvastoin kuin Smith. On huomautettava, että
tämä Muhammedin puute on kiistanalainen asia oppineiden
keskuudessa, jopa joidenkin islaminuskoisten.
Heidän kykyjenpuutteensa ei kummassakaan tapauksessa näytä
estäneen heitä tuottamasta teoksia, jotka ovat kirjalliselta
tasoltaan yhtä hyviä ellei parempiakin kuin Mormonin kirja.
Huomaamme siis, että mormonien väite, ettei Smith olisi
voinut kirjoittaa Mormonin kirjaa, on perusteeton. Samankaltaisia
urotöitä on tehty, ja jopa paremmin tuloksin.
Mikäli Mormonin kirjaa on pidettävä Joseph Smithin
profeetan kutsumuksen todisteena, on meidän toki annettava
sama asema Pearl Curranille ja Muhammedille, samoin perustein. Mikään
vähempi olisi älyllistä epärehellisyyttä.
Viitteet
Patience Worth:
‘Mysteries of Mind, Space and Time’ s. 2350
‘The Case of Patience Worth’, Walter Franklin Prince
Muhammed ja Koraani:
The History
of the Quran and the Injil
Miracle of the
Quran
The
Amazing Quran
Mormonin kirjan haasteen pohdiskelua
|
