"morm-hist" postilistalta:

Toinen tapa tulkita kirkon käyttämää kieltä tuona aikakautena löytyy teoksesta Mormon Enigma. Avery ja Newell esittävät, että oli olemassa tarkasti rakennettu sanakoodisysteemi sitä varten, että voisi kieltää jonkin asian silti valehtelematta. Minusta heidän tulkintansa on hieman väkinäinen, mutta he tuovat kyllä esille kohtalaisen määrän johdonmukaisuutta varhaisissa lausunnoissa. Kirkon johtajat kielsivät harjoittavansa tiettyjä asioita (kuten 'henkivaimojen pidon') mutta eivät antaneet mitään kommenttia, joka olisi sisältänyt heidän oikeasti käyttämänsä nimityksen asialle. Näin he itse asiassa kielsivät silti valehtelematta. Mitä mieltä olette asiasta?

Minusta tuossa on valehtelun aineksia.

Meidän kaikkien on tarpeen tietää mitä rehellisyys merkitsee. Rehellisyys on enemmän kuin valehtelematta olemista. Se on totuuden kertomista, totuuden puhumista, totuuden elämistä, totuuden rakastamista.

Totuudellisuudella on eri asteita. Kun kerromme pieniä valkoisia valheita, tulemme vähitellen värisokeiksi. On parempi vaieta kuin johtaa harhaan. Missä määrin kukin meistä kertoo koko totuuden eikä mitään muuta, riippuu meidän omastatunnostamme.

Eräs toinen vastaava tapaus, joka on veli Hinckleyn (nykyään kirkon profeetta) pappeuspuheesta. Hän siteeraa haastatteluaan Mike Wallacen luona ohjelmassa "60 minuuttia":

Wallace: Onko olemassa mitään ristiriitoja teidän vakaumuksessanne perheestä ja naisen roolista siinä, ja eräiden naisten pyrkimyksissä päästä johtotehtäviin kirkossanne?

Hinckley: Meillä on muutamia naisia joiden mielestä naispappeus pitäisi sallia. Meillä on suurenmoinen naisjärjestö. Luulisin että se on maailman suurin — meidän naistemme Apuyhdistys. Heillä on omat virkailijansa jotka johtavat omaa järjestöään. He vievät eteenpäin valtavaa koulutusohjelmaa naisten parissa. Uskon että he ovat onnellisia. He tekevät suurenmoista työtä...

[...]

Wallace: Miksi vain miehet voivat johtaa kirkkoa?

Hinckley: Kirkkoa eivät johda "vain miehet". Miehillä on paikkansa kirkossa. Miehillä on kirkon pappeuden tehtäviä. Mutta naisilla on vaikuttava paikka tässä kirkossa. Heillä on oma järjestönsä. Profeetta Joseph Smith käynnisti sen v. 1842, ja sitä sanotaan Apuyhdistykseksi, koska sen alkuperäinen tarkoitus oli jakaa apua tarvitseville. Siitä on kasvanut luullakseni maailman suurin naisjärjestö, jossa on n. kolme miljoonaa jäsentä. Heillä on omat toimensa, oma presidenttikuntansa, oma johtokuntansa. Se ulottuu pienimpäänkin kirkon yksikköön kaikkialla maailmassa.

Wallace: Mutta heillä ei ole valtaa.

Hinckley: Heillä on tehtävänsä. Heillä on vastuunsa. He hallitsevat omaa järjestöään.

Wallace: Mutta te hallitsette sitä. Miehet hallitsevat sitä. Kuulkaa, en...

Hinckley: Kyllä, miehillä on pappeus. Mutta vaimoni on kumppanini. Tässä kirkossa mies ei kävele vaimonsa takana tai edellä vaan hänen rinnallaan. He ovat tässä elämässä yhdenvertaisia tässä suurenmoisessa yrityksessä.

Minusta on ironista, että juuri samassa konferenssi-istunnossa veli Faust ensin puhuu tarpeesta olla rehellinen sallimatta itselleen epärehellisyyden häivääkään, ja sitten veli Hinckley kertoo ylläolevaa. Epäilemättä tämä profeetallinen esimerkki teki tyhjäksi veli Faustin huomautukset. Usein mormonit myös kehuskelevat sillä, että Apuyhdistyksessä on niin paljon jäseniä. Se on huvittavaa, sillä siihen järjestöön ei liitytä, vaan siihen liitetään automaattisesti jokainen 18 vuotta täyttänyt naispuolinen mormoni.

MAP-kirkon johtajien etiikka ja "valehteleminen Herran asian tähden"