Sivun lopussa oleva teksti on suoraan ja kokonaisuudessaan kirkon omistamalta FARMSilta, Mormonin kirjan arkeologiaa (mitä se on?) tutkivalta laitokselta. Maisteri John Gee teki tätä kirjoittaessaan Yalen yliopistossa tohtorinväitöskirjaa aiheesta Lähi-Idän kielet ja sivilisaatiot. Hän on kirjoitellut FARMSin julkaisuissa ahkerasti.
    Teksti on jotenkin niin mielettömän huvittava: Gee on ilmeisesti otsansa hiessä saanut puserrettua esille tämän ammattisanoja vilisevän kielitieteellisen tekstin ja saanut mahtumaan siihen vielä 15 vakuuttavaa alaviitettäkin, eikä siihen sitten voikaan perustaa mitään johtopäätöstä — mormonismin kannalta nimittäin.
    Eihän Smithin ole tarvinnut muuta kuin kopsata nimi vaikkapa raamatunkohdista 1 Aikak. 5:19 (Nephish, suom. Nafis); Nehemia 7:52 (Nephishesim, suom. Nefusesim) tai miksei 2 Makkabealaiskirjan kohdasta 1:36 (Nephi, suom. Nefi). Lisäksi 1. Mooseksen kirjan kohdassa 6:4 "nefilim" olivat miespuolisten enkelien ja maan tyttärien jälkeläisiä, jättiläisiä (sana ei näy suomenkielisessä raamatussa).
    Smithille oli tuttu kuningas Jaakon raamatun käännösversio. Se sisälsi apokryfikirjatkin, ja ainakin BYU:n tutkimusten mukaan hän oli hyvinkin kiinnostunut niistä. Geen olisi ollut asiallista mainita yllämainitut kohdat tässä, kun hän sen on maininnut eräässä toisessa artikkelissa samaan aikaan. Haluaako hän siilata tietoja antamalla ihmisille sinänsä oikeaa (?) tietoa, kuitenkin niin, että he siitä luultavimmin saavat väärän käsityksen?
    Nefi-nimellä voi olla paljon muitakin Smithin ajan lähteitä, joista voi lukea vaikkapa D. Michael Quinnin kirjassa Varhainen mormonismi taikuuden maailman näkökulmasta, s. 198.
    Geen pikku artikkeli on aivan ilmeisesti valmistettu vahvistamaan tosiuskovaisten mormonien käsitystä siitä, että Smith todellakin oli Jumalan innoittama profeetta ja kääntäjä, kun Mormonin kirjassa on tällainen autenttinen egyptiläinen nimi. Gee voi tietenkin aina puolustaa itseään väittämällä, että ei hän suoranaisesti sano tällaista artikkelissaan. Mutta mitä muuta hän sillä sitten yrittää saavuttaa? Ja mitä sanoisivat juutalaiset siitä, että joku hurskas juutalainen antaisi pojalleen egyptiläisen eikä heprealaista nimeä?
    Jotkut mormonit väittävät, että ainoa syy, miksi muut arkeologit eivät tue FARMSin esiintuomia "runsaita todisteita", on heidän uskonnollinen ennakkoluulonsa; toiset taas, etteivät he halua tunnustaa Mormonin kirjaa historiallisesti aidoksi, koska heidän silloin olisi pakko ruveta mormoneiksi. Jotkut mormonit valittavat, että Yhdysvaltain luonnonhistoriallisen museon Smithsonian-instituutti on mormonisminvastainen (ks. instituutin lausunto Mormonin kirjasta).
    Kun nämä mormonit käyvät FARMSin kiertomatkoilla "Mormonin kirjan mailla", he uskovat luultavasti täysin sydämin väitteisiin mayojen, olmeekkien ym. intiaanikansojen heprealaisesta alkuperästä. Jos he taas joskus lukisivat oman kirkkonsa johtajan Joseph Fielding Smithin kirjaa Pelastuksen oppeja, he saisivat tietää, että "Mormonin kirjan maat" sijaitsivat Missourissa, Illinoisissa ja New Yorkissa (vol. 3). Kumpikin käsitys on tietysti vailla pohjaa. Mikäli he tutkisivat riippumattomia ja puolueettomia tutkimuksia Väli-Amerikasta, he tajuaisivat, ettei siellä koskaan ole ollut mitään "nefiläisiä". Toisaalta ei ole kovin paljon toivoa tällaisesta omakohtaisesta tutkimisesta — olen nähnyt erään mormonin väittävän pokkana alt.religion.mormon-ryhmässä (marrask. 1999), että koko Amerikasta ei hänen mielestään löydy jäänteitä nefiläisajan hevosista, koska "ne maistuvat paremmilta kuin lehmä"; hän oli siis ilmeisesti sitä mieltä, että ihmiset söivät kaikki hevoset luineen, nahkoineen ja karvoineen. Anna mun kaikki kestää.
    Monet mormonit kuvittelevat määrän vastaavan laatua, kun FARMS julkaisee niin paljon monisanaista materiaalia, ja huitaisevat syrjään ei-mormonien arvostelut siitä, että kaikki konkreettiset todisteet puuttuvat. Useimmat heistä eivät edes tutki asioita tarpeeksi huomatakseen, että jotain ristiriitoja on olemassa. He kuvittelevat FARMSin sananmukaisesti kompastelevan todistekasoihin joka askeleella.
    Laitan tämän Geen puutteellisen tekstin joka tapauksessa sivuilleni ensinnäkin, koska minulle kirjoittelevat fundamentalistimormonit motkottavat, etten koskaan tuo esille kirkon kantaa asioista — mikä tietenkään ei edes ole totta, minullahan on useita sivuja suoraan kirkon omista kirjoista, Joseph Smithiä itseään on huomattavan paljon, kun ottaa huomioon, mitä mieltä olen hänen puheistaan; mutta kun ne eivät kelpaa nykymormoneille — oppihan muuttuu koko ajan kuin kameleontin väri, eikä vähiten silloin, kun tiede todistaa jonkin mormoniopin täysin mahdottomaksi jopa tietämättömien mormonien uskoa.
    Linkkisivuillani on joukoittain linkkejä mormonismiystävällisille sivuille, kun taas he eivät ikinä varmaan aio tehdä samaa palvelusta minulle. Sama koskee webring-systeemiä — rpcmanin alullepanema The Mormon Ring toivottaa tervetulleeksi asialliset sivut, ovat ne sitten kirkkoa puolustavia tai arvostelevia. LDSWorld ja vastaavat renkaat eivät puolestaan hyväksy muita kuin kirkkoa puolustavia sivustoja jäsenikseen. Lisäksi heillä on yleensä ehtona, että jos on mukana Mormon Ringissä, ei voi päästä jäseneksi heidän renkaaseensa, kun taas Mormon Ring ei aseta mitään sellaista ehtoa.
    Samasta tiedon — tai sen pidättämisen — suomasta vallasta on kyse silloin, kun MAP-kirkko ei edes jäsenilleen jakele sellaista melkoisen perustavaa, proosallista teosta kuin Kirkkokäsikirja. Siinähän nyt ei pitäisi mitään salattavaa olla? Kuitenkin se jaetaan vain tietyille miespuolisille johtajille, joiden on annettava kirja takaisin, mikäli siirtyvät muihin tehtäviin, jotka eivät "oikeuta" sen hallussapitoon. Kirkko meni jopa niin pitkälle, että haasti häpeämättä Tannerit oikeuteen, kun he lainasivat kirjasta niitä osia, joissa kerrottiin, miten kirkosta pääsee virallisesti eroon. Ai-ai! Kirkon omilta sivuilta ei tällaista tietoa saa.
    Ensin kirkon arvostelijoita moititaan siitä, että he eivät siteeraa kirkon juttuja taustayhteyksineen, ja sitten kun he tekevät sen, niin siitä joutuukin oikeuteen. Mormonit siis haluavat sekä pitää kakun että syödä sen. Ajan mittaan se tietenkin on mahdotonta.
    Kirkko valittaa esim. omalla nettisivullaan, että heistä on kuulemma liikkeellä paljon väärää tietoa. Tiedottaisivat sitten edes itse paremmin ja ennen kaikkea laajemmin. Minkähän takia he eivät vaikkapa lahjoita kirjojaan yleisiin kirjastoihin? En muista ikinä nähneeni esimerkiksi Opin ja liittojen kirjaa tai 7-osaista kirkon historiaa missään, ja olen sentään ollut hyvin useissa kirjastoissa asiakkaana. Minusta vastaus on selvä — eivät he toki halua ihmisten tutkivan niitä kaikessa rauhassa varsinkaan ennen kuin ovat liittyneet kirkkoon. Sitä paitsi on varminta, kun tieto tulee ainoastaan pienenä liruna ensin lähetyssaarnaajilta, sitten kirkon omissa kokouksissa, missä ei voida hyvällä tahdollakaan puhua vapaasta keskustelusta, kyseenalaistamisesta tai puolueettomasta tutkimisesta. Ruoka tulee valmiiksi pureskeltuna. Pois se, että joku ulkopuolinen tutustuisi kirkon historiaan omin nokkinensa kaikessa rauhassa.
    Tuomari sanoi, etteivät Tannerit saa lainata näitä kohtia eivätkä edes pitää omalla sivustollaan linkkiä, joka vie jollekin kirjaa lainaavalle sivulle. Koko Internetin vapaus on näin uhattu, kun joku uskonnollinen yhdyskunta voi tuolla tavalla saada oikeuslaitoksen tanssimaan pillinsä mukaan.
    Ruotsissa muutettiin vastaavasti julkisen sanan periaatetta käsittelevää lakia, koska skientologit ovat oman kurssikirjansa kanssa niin salailevia. Ruotsin hallitukseen otettiin Yhdysvalloista yhteyttä, ja hallitus taipui tällaisen mukamas uskonnollisen yhdyskunnan (joka itse asiassa on voittoa tuottava firma) edessä. Pöyristyttävää ja alentavaa. Asetan tässä mielessä mormonikirkon ja skientologit samalle tasolle.
    UMAP-kirkon jäsen, historioitsija R.B. Flanders kuvaili hyvin, millä tavalla mormonihistoriaa esitetään tosiuskovaisille mormoneille:

Mormonihistorian perinteinen suunta valottuu ehkäpä selvimmin siinä massatuotannossa epäkypsää ja "uskoa kohottavaa" kirjallisuutta, joka etsii innoitusta perustajien ja pioneerien teoista. Se ei oikeastaan ole historiaa, vaan historiallista myyttiä, joka on kehrätty moraalinäytelmiksi, joissa sankari tappelee rosvoa, ritari turnailee lohikäärmettä ja hyvä kamppailee pahaa vastaan. Jopa ammattimaisemmissakin kirjoituksissa on mukana lakkaamaton polemiikki, kuten Brigham H. Robertsin, kuolemaansa v. 1933 saakka Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkon virallisen historioitsijan, työt osoittavat. Hänen teoksensa Comprehensive History of the Church--Century One (6 osaa, Salt Lake City, 1930) oli kirkon satavuotishistoria. Epämuodollisena ja käyttökelpoisena se on kannesta kanteen osoitus kykenevän historioitsijan taidoista. Silti se on virallinen apologia, ja kuvastaa vahvasti historiallista determinismiä mormonityyliin. (Robert Bruce Flanders, RLDS Elder, "Writing on the Mormon Past," Dialogue, Vol. 1, No. 3, Autumn 1966, pg. 52)

Teksti Nefi-nimestä on myös kaikessa lyhyydessään loistava esimerkki joidenkin mormonioppineiden tasosta ja/tai motiiveista. Kuten akatemiaprofessori Heikki Ylikangas 6.12.2000 sanoi radiossa, historioitsija päättää vain kerran elämässään, pysyykö hän totuudessa, vaikka se olisikin tuskallista, vai jättääkö hän huomiotta ja "kaivelematta" osia historiasta. John Gee näyttää osaltaan päättäneen asian ja vahvistaa mieluummin mormonien uskoa kuin kertoo koko totuuden.
    Hugh Nibley ja FARMS ovat sen lisäksi jonkinlaisia taikasanoja mormoneille — he näyttävät kuvittelevan, että kirkon arvostelijat suurinpiirtein kastelevat housunsa, kun saavat tällaisia "suuria mormonioppineita" vastaansa.

Huomautus Nefi-nimestä

FARMS Journal of Book of Mormon Studies, Vsk 1 N:o 1, syksy 19921
John Gee

[189]
Hugh Nibley otti esiin yli 40 vuotta sitten aiheen Mormonin kirjan nimistön: Ovatko "kertomukseen sisältyvät henkilönnimet ... ajalle ja alueelle tyydyttävät?"2 Kun laajempi kysymys Mormonin kirjan kaikista nimistä odottaa vieläkin tutkimusta,3 näytämme voivan kommentoida Mormonin kirjassa ensimmäiseksi mainitun Nefi-nimen autenttisuutta (1 Nefi 1:1).
    Eräässä Elefantinessa löydetyssä foinikialaisessa kaiverruksessa on eräs nimi, KNPY.4 Tämä on sinänsä pikkuseikka, mutta sitä koskeva tutkijoiden keskustelu on kiinnostava, mitä tulee Mormonin kirjaan. F. L. Benz on koonnut listan foinikialaisissa kaiverruksissa esiintyvistä nimistä ja niiden variaatioista. Hän näkee nimen KNPY foinikialaisena muotona nimestä K-nfr.w, joka on todistettavasti egyptiläinen nimi.5
    G. Vittman vahvisti tämän yhtäläisyyden myöhemmin, ja lisäsi, että nimen KNWPY arameankieliset tavaukset KNWPº ja QNPY oli myös todennettu.6 Lisäksi aramealainen KNWPY on vahvistettu Elefantinen kaiverruksissa.7 Vittman huomautti myös, että nimi 'HRNPY, joka on vahvistettu aramealaisissa kaiverruksissa, oli todennäköisesti egyptiläinen 'nh-hr-nfr.8 Nimielementti NPY näyttää olevan semiittinen (eli aramealainen, foinikialainen) kirjoitusmuoto egyptin elementistä nfr, joka on tavallinen elementti egyptiläisissä henkilönnimissä.9 Keskiosan p:tä semiittisessä muodossa olisi pidetty kirjaimena /f/, joten NPY-yhdistelmän vokalisoimisesta Nefinä ei synny ongelmaa.10
[190]
Kun sekä K-nfr.w että 'nh-hr-nfr ovat todistettavasti egyptiläisiä nimiä, joissa esiintyy elementti nfr, niin Nfr itsessään on todistettavasti egyptiläinen nimi.11 Tuohon aikaan (5. vuosisadalla e.Kr.) Egyptissä lopun r on pudonnut pois nfr-sanan lausumisesta,12 ja tämä jäi koptilaiseen muotoon, joka oli noufi.13 Vaikka nimessä K-nfr.w on vokaali /u/ n-kirjaimen jälkeen, nfr.w-sanan lausuntamuoto on statiivi (myös tunnettu kvalitatiivina tai vanhana perfektinä), kun taas Nfr on todennäköisesti partisiippi; täten on todennäköistä, ettei vokaali ollut sama. Demootikot osoittavat, n-kirjainta seuraava vokaali nfr-nimen partisiippi- samoin kuin lausutussa muodossa, joka on kirjoitettu muotoon n-nfr, on /e/ (koptilainen/kreikkalainen epsilon).14
[191]
Tämän perusteella voimme arvata, miten Nefi-nimi lausutaan. Useimmat eurooppalaiset ja latinalais-amerikkalaiset myöhempien aikojen pyhät lausuvat jo nimen enemmän tai vähemmän oikein muodoss /nfi/ tai /nefi/, sillä alunperin se kaikkein todennäköisimmin lausuttiin "nefe" tai "nafe" (rimmaten [engl.] sanan "heh fee/hay fee" kanssa) pikemmin kuin nykyinen "niifai" (engl.) Englanninkielisellä tavanmukaisella lausumistavalla on kuitenkin kunnioitettava historia,15 ja myös tämän kirjoittaja aikoo todennäköisesti jatkaa sen käyttämistä.
    Yhteenvetona voidaan sanoa, että Nefi on todistettavasti syyrialais-palestiinalainen semiittinen muoto todistettavasti egyptiläisestä miehennimestä, joka on peräisin Egyptin myöhäiseltä kaudelta. On paikallaan, että Nefi ilmentää varhaisia yhteyksiä Egyptin ja Israelin välillä aikanaan (1 Nefi 1:3), sillä hänen oma nimensä on egyptiläinen. Se on oikeanlainen muoto henkilönnimestä, joka on oikeaa sukupuolta, oikealta paikalta ja oikealta ajalta.

Viitteet

1. Haluaisin kiittää Theron Stanfordia, joka auttoi minua hankkimaan avainlähteen lyhyellä varoitusajalla, ja Matt Roperia hänen itsepintaisesta yllyttämisestään.
2. Hugh W. Nibley, Lehi in the Desert/The World of the Jaredites/There Were Jaredites, vol. 5 in The Collected Works of Hugh Nibley (Salt Lake City: Deseret Book and F.A.R.M.S., 1988), 1, citing W. F. Albright.
3. Tämän aiheen metodologiasta voi lukea Paul Y. Hoskissonin artikkelissa, "An Introduction to the Relevance of and a Methodology for a Study of the Proper Names of the Book of Mormon," in John M. Lundquist and Stephen D. Ricks, eds., By Study and Also by Faith: Essays in Honor of Hugh W. Nibley, 2 vols. (Salt Lake City: Deseret Book and F.A.R.M.S., 1990), 2:126-35.
4. Mark Lidzbarski, Phönizische und aramäische Krugaufschriften aus Elephantine (Berlin: Reimer, 1912), 24.
5. Frank L. Benz, Personal Names in the Phoenician and Punic Inscriptions: A Catalog, Grammatical Study and Glossary of Elements (Rome: Biblical Institute, 1972), 192. Hermann Ranke, Die ägyptische Personennamen, 3 vols. (Glückstadt: Augustin, 1935-77), 1:390. For an early Demotic attestation dating from the reign of Amasis, see Wolja Erichsen, Auswahl frühdemotischer Texte, 3 vols. (Copenhagen: Munksgaard, 1950), 1:21, line 11.
6. G. Vittmann, "Zu den in den phönikischen Inschriften enthaltenen ägyptischen Personennamen," Göttinger Miszellen 113 (1989): 95.
7. See A. E. Cowley, Aramaic Papyri of the Fifth Century b.c. (Oxford: Clarendon, 1923), inscriptions 26:9, 21; and 50:7, pp. 89-90, 155.
8. Vittmann, "Zu den in den phönikischen Inschriften enthaltenen ägyptischen Personennamen," 94. The name is found in Cowley, Aramaic Papyri of the Fifth Century b.c., inscription 72:23, p. 183.
9. Ranke, Die ägyptische Personennamen, 3:73-76 sisältää 390 nimeä.
10. E. Kautzsch and A. E. Cowley, Gesenius' Hebrew Grammar, 2d ed. (Oxford: Clarendon, 1910), §§6n, 13b, 21, pp. 33-34, 56, 75-76.
11. Se on todistettu miehen nimenä 1. dynastian ajalta läpi myöhäisen periodin (joka Ranken mielestä päättyy Aleksanteri Suuren valloittaessa Egyptin), ja naisen nimenä Vanhasta valtakunnasta Uuteen valtakuntaan ja kreikkalaisena kautena; Ranke, Ägyptische Personennamen, 1:194.
12. Vittmann, "Zu den in den phönikischen Inschriften enthaltenen ägyptischen Personennamen," 93. Egyptiläinen -r oli heikko alusta lähtien; ks. Elmar Edel, Altägyptische Grammatik, 2 vols., vols. 34/39 of Analecta Orientalia (Rome: Pontificum Institutum Biblicum, 1955), §§127-28, 1:56; Walter Till, Koptische Grammatik (Leipzig: VEB, 1970) §39, p. 48.
13. Eteläisissa murteissa on noufe, pohjoisissa noufi; Jaroslav Cerny´, Coptic Etymological Dictionary (Cambridge University Press, 1976), 116; Walter E. Crum, A Coptic Dictionary (Oxford: Clarendon, 1939), 240; Wolfhart Westendorf, Koptisches Handwörterbuch (Heidelberg: Winter, 1977), 133.
14. Ks. Erichsen, Auswahl frühdemotisher Texte, 2:71. Esimerkkejä myöhäisen kauden nimistä, joissa esiintyy n-nfr ks. Ranke, Ägyptische Personennamen, 1:169; ja Miriam Lichtheim, Demotic Ostraca from Medinet Habu (Chicago: University of Chicago Press, 1957), liitekuva 28, teksti 144, rivi 2; kreikankielistä transkriptiota egyptiläisestä nimestä Nfr-htp kuten Nephotes, ks. Heinz J. Thissen, "Ägyptologische Beiträge zu den griechischen magischen Papyri," in Ursula Verhoeven and Erhart Graefe, eds., Religion und Philosophie im alten Ägypten (Leuven: Peeters, 1991), 295.
15. Huomaa Lehin kirjoitustapa "Lehigh" M. J. Hubblen tekemässä David Whitmerin haastattelussa 13.11.1886 Lyndon W. Cookin toimittamassa David Whitmer Interviews: A Restoration Witness (Provo, UT: Grandin, 1992), 210. Hubble ei ollut mormoni eikä ilmeisesti ollut koskaan nähnyt nimeä kirjoitettuna, ja kirjoitti siten sen niin kuin hän sen kuuli. Kun David Whitmer "pani välit poikki [Joseph Smithin ja kirkon kanssa] v. 1837" (Cook, David Whitmer Interviews, s. 6) ei hänen nimien lausumisensa ollut todennäköisesti muuttunut alkuajoista, ja siten [voidaan ymmärtää että] nykyinen amerikkalainen nimien Nefi ja Lehi lausuminen on määräytynyt kirkon ensimmäisen vuosikymmenen aikana.