Seuraavat otteet ovat etupäässä kolmesta teoksesta:

• D. Michael Quinn: Mormon Hierarchy: Origins of Power
• Van Wagoner: Sidney Rigdon (p. 96-98)
• Gregory Prince: Power From On High: The Development of Mormon Priesthood, Signature Books, 1995.

Kirjat käyttävät joitakin tässä esiintyvistä lainauksista, ja osoittavat, miten ilmoituksia muuteltiin v. 1833 jälkeen niin, että pappeuden palautus voitiin sisällyttää myöhempään mormoniliikkeeseen. Nimimerkki rpcman ei ole samaa mieltä Quinnin kanssa siitä, että pappeus palautettiin v. 1830, mutta lue itse kirkonmiesten lausuntoja ja rpcmanin tulkinta. Tee sitten omat päätelmäsi.

KK = Käskyjen kirja, LK = Opin ja Liittojen kirja
Sivun tekstien kommentoijan rpcmanin huomautukset ovat lihavalla hakasulkeissa.

B.H. Robertsin alaviite kirkon virallisessa historiassa, Osa 1, s. 40

MELKISEDEKIN PAPPEUDEN PALAUTUS.--Lupaus laskea Melkisedekin pappeus Josephin ja Oliverin päälle oli täytetty; mutta koska profeetta Josephin tai sen puolesta kenenkään muunkaan aikakirjoissa ei ole olemassa mitään täsmällistä kertomusta tapahtumasta, todisteet heidän vihkimyksestään korkeampaan eli Melkisedekin pappeuteen Johannes Kastajan lupauksen mukaisesti esitetään nyt yhdessä pohdiskelun kanssa siitä, missä ja minä ajankohtana tuo suuri tapaus sattui.
Profeetta Joseph tekee viestissään, joka on päivätty syyskuun kuudentena v. 1842 [yli 12 vuotta oletetun tapauksen jälkeen], ilmiselvän viittauksen Melkisedekin pappeuden palautukseen käydessään läpi haltioituneesti niitä suuria asioita, joita Jumala oli ilmaissut hänelle. Hän sanoi:

"Ja jälleen, mitä me kuulemme? Ilosanoman Kumoralta. Moroni, enkeli taivaasta, julistaa profetioiden täyttymisen: kirjan esiintulon. Herran äänen Fayetten erämaassa, Senecan piirikunnassa, äänen, joka antaa kolmelle silminnäkijälle käskyn todistaa kirjasta. Miikaelin ääni Susquehanna-joen rannalla, äänen, joka paljastaa valon enkelinä ilmestyneen perkeleen.

Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen äänet erämaassa Harmonyn, Susquehannan piirikunnassa, ja Colesvillen, Broomen piirikunnassa, välillä, Susquehanna-joen rannalla, äänen, joka julistaa, että heillä on hallussaan valtakunnan avaimet ja aikojen täyttymisen armotalouden avaimet." (Opin ja Liittojen kirja, luku 128:20.)

Eräässä varhain profeetta Josephille antamassaan ilmoituksessa Herra tekee erittäin suoran viittauksen korkemman pappeuden palautuksesta Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen palveluksen kautta. Ilmoituksen pääaiheena on Herran ehtoollisen sakramentti; ja sen ohella Herra lupaa "juoda viinipuun antia" palvelijoidensa kanssa maan päällä, joille ilmoitus on kohdistettu; "ja Moronin kanssa, ... samoin Miikaelin eli Aadamin, kaikkien isän, ... samoin Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen kanssa, jotka minä olen lähettänyt teidän luoksenne ja joiden kautta minä olen asettanut teidät ja vahvstanut teidät olemaan apostoleita ja minun nimeni erityisiä todistajia ja kantamaan palvelustehtävänne avaimia ja sen avaimia, minkä minä ilmoitin heille, joille olen antanut valtakuntani avaimet ja evankeliumin armotalouden viimeisiä aikoja varten ja aikojen täyttymistä varten..." (KK 28 / LK 27). Tämä ilmoitus annettiin jolloinkin elokuun alussa v. 1830, mutta vain neljä ensimmäistä jaetta kirjoitettiin ylös tuolloin. Loput luvusta on kirjoitettu saman vuoden syyskuussa.

[Jos nämä ilmoitukset todella saatiin v. 1830 niin kuin Roberts sanoo, niin niitä ei kirjoitettu ylös kuin vasta v. 1833 jälkeen, sillä ne eivät ole mukana sinä vuonna painetussa Käskyjen kirjassa missään muodossa, eikä Pietaria, Jaakobia ja Johannesta mainita].

Nämä kaksi viittausta — toinen profeetalta ja toinen Herralta — Melkisedekin pappeuden palautukseen tekevät ensiksikin selväksi sen, että Melkisedekin pappeus palautettiin Johannes Kastajan lupauksen mukaisesti hänen antaessaan Aaronin pappeuden, sekä toiseksi myös mahdollistavat paikan ja likimääräisen ajankohdan, jolloin tapaus sattui.

Epäilemättä paikka, jolla asetus suoritettiin, oli Susquehanna-joen rannalla erämaassa Colesvillen, New Yorkin osavaltion Broomen piirikunnassa, ja Harmonyn, Pennsylvanian osavaltion Susquehannan piirikunnassa, välillä; sillä siellä sanoo profeetta Pieatrin, Jaakobin ja Johanneksen kuullun julistavan, että heillä oli "hallussaan valtakunnan avaimet ja aikojen täyttymisen armotalouden avaimet"; joiden ilmestymisestä ja julistuksesta ei voi olla tuloksena muuta tapahtumaa kuin Johannes Kastajan lupausten täyttymys Oliverin ja Josephin Melkisedekin pappeuteen asettamisen muodossa. Asettamisen ajankohta oli ilmeisesti toukokuun 15. ja elokuun välillä vuonna 1830. [vaikkei tätä kirjoitettu ennen kuin v. 1833 jälkeen]. Viimemainittuna päivänä Herra juuri niin ehdottomasti viittasi siihen, että hän oli lähettänyt Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen asettamaan Josephin ja muita apostoleiksi eli erityisiksi hänen nimensä todistajiksi, joiden haltuun hän antoi valtakunnan avaimet. Tämän vuoksi asetuksen ajankohdan on oltava noiden kahden päivämäärän välillä.

Kuitenkin, perustuen tietoihin muissa ilmoituksissa, tätä aikaväliä, jolloin Melkisedekin pappeus palautettiin, voidaan supistaa tuntuvasti. Huhtikuussa 1830 annettiin kirkon järjestystä ja hallitusta koskeva ilmoitus, ja siinä ilmoituksessa Herra sanoi: "mitkä käskyt annettiin Joseph Smith nuoremmalle, joka oli Jumalan kutsuma ja asetettu Jeesuksen Kristuksen apostoliksi, olemaan tämän kirkon ensimmäinen vanhin, ja Oliver Cowderylle, joka myös oli Jumalan kutsuma Jeesuksen Kristuksen apostoli, olemaan tämän kirkon toinen vanhin, ja asetettu hänen kätensä alla." (LK 20:2-3) [Tätä kohtaa ei löydy vuoden 1833 Käskyjen kirjasta.] Tämä viittaus näiden miesten asettamiseen apostoleiksi supistaa heidän asettamisensa aikaväliksi 15.5.1829 — 6.4.1830.

Mutta aikaväliä, jolloin asetus tapahtui, voidaan vieläkin lyhentää. Ilmoituksessa, jonka saamispäiväksi on merkitty kesäkuu 1829 ja joka antaa tiettäväksi kahdentoista apostolin kutsumisen näinä viimeisinä päivinä, ja joka on osoitettu Oliver Cowderylle ja David Whitmerille, Herra sanoo: "... minä puhun teille, niin kuin Paavalille, apostolilleni, sillä teidät on kutsuttu samalla kutsumuksella kuin hänet." (LK 18:9 / KK 15) Kun tätä tuskin olisi voinut sanoa miehistä, joita ei olisi ollut asetettu samaan pyhään apostoliuteen kuin Paavali, ja sen tähden Melkisedekin pappeuteen, niin on kohtuullista vetää se johtopäätös, että Johannes Kastajan lupaama asetus epäilemättä tapahtui jolloinkin toukokuun 15. ja kesäkuun lopun välillä vuonna 1829.

Oliver Cowdery antama todistus tukee sitä, että Melkisedekin pappeuden palautuksen yhteydessä oli selvää enkelien palvelusta. Palatessaan kirkkoon oltuaan erillään pyhistä yhdentoista vuoden ajan, hän sanoi antamassaan julkisessa puheessa Kanesvillessä, Iowassa syksyllä 1848 [18 vuotta oletetun vierailun jälkeen]: "Olin paikalla Josephin kanssa, kun pyhä Jumalan enkeli tuli alas taivaasta ja antoi, tai palautti, meille vähäisemmän eli Aaronin pappeuden, ja sanoi meille samalla kerralla, että se pysyisi maan päällä sen loppuun saakka. Olin myös Josephin kanssa, kun pyhä enkeli korkeudesta antoi korkeamman eli Melkisedekin pappeuden. Tämän pappeuden me sen jälkeen vahvistimme toisillemme Jumalan tahdon ja käskyn kautta."

[Eikö vaikuta hiukan oudolta, että tapahtumaa, jonka olisi pitänyt olla ihmeellisin Oliver Cowderyn elämässä (Pietari, Jaakob ja Johannes ilmestyivät), kuvaillaan kertomuksessa sanoilla "pyhä enkeli antoi"? Oliver ei näy edes muistavan, että ilmestyksessä oli kolme henkilöä ja että he olivat juuri samat Pietari, Jaakob ja Johannes kuin Uudessa Testamentissa. Hän ei myöskään näy muistavan, että enkeli, joka palautti Aaronin pappeuden, oli nimenomaan se yksi ja ainut Johannes Kastaja.]

David Whitmer:

"Tämä juttu 'pappeudesta' on Sidney Rigdonin ajoista asti ollut suurena kiinnostuksenkohteena ja kompastuskivenä myöhempien aikojen pyhille. Pappeus merkitsee valtuutta, ja valtuus on sana jota meidän pitäisi käyttää. En usko, että sanaa 'pappeus' on mainittu Mormonin kirjan uudessa liitossa. Valtuus on sana, jota käytettiin kirkossa ensimmäisten kahden vuoden ajan - aina Sidney Rigdonin aikaan asti Ohiossa. Tämä juttu kahdesta pappeudesta Kristuksen kirkossa ja vanhan lain mukaisesta pappeuden hierarkiasta kirkossa lähti kokonaan alkuunsa Sidney Rigdnonin mielestä. Hän selitti nämä asiat veli Josephille vanhoista pyhistä kirjoituksista omalla tavallaan, ja sai Josephin tiedustelemaan [siitä], jne. Hän tiedusteli ja antoi [Herran] puhetorvena ilmoitukset juuri sellaisina kuin ne olivat muodostuneet heidän sydämissään ... sydämen halujen mukaan tulee innoitus, mutta se voi olla ihmisen henki, joka antaa sen ... Näin saatettiin alkuun ylipapit ja 'pappeus' Kristuksen kirkossa sellaisena kuin se on, melkein kaksi vuotta sen alun jälkeen - ja sen jälkeen, kun olimme kastaneet ja konfirmoineet noin kaksi tuhatta sielua kirkon jäseniksi."2

"Te olette muuttaneet ilmoituksia siitä, mitä ne olivat, kun ne ensiksi saatiin ja niin kuin ne on kirjattu Käskyjen kirjaan, tukemaan veli Josephin erhettä ottaa päälleen kirkon näkijän toimi. Te olette muuttaneet ilmoituksia tukemaan ylipappi-erhettä. Te olette muuttaneet ilmoituksia tukemaan ylipappeuden presidentin, korkean neuvoston jäsenten erhettä ja muita. Te olette muuntaneet ilmoituksia tukemaan sitä, että te opetatte muuta kuin Kristuksen selviä oppeja uudessa liitossa, joka on osa Mormonin kirjaa."3

LaMar Petersen:

"Ne tärkeät yksityiskohdat, jotka puuttuvat vuoden 1834 'koko historiasta', puuttuvat samaten myös Käskyjen kirjasta vuodelta 1833. Tutkija odottaisi löytävänsä kaikki palautuksen kaikki tarkat yksityiskohdat tässä ensimmäisessä vaalitussa 65 ilmoituksen sarjassa, päivämäärät, jotka liittyivät kahden pappeuden suomiseen, mutta ne puuttuvat silmiinpistävästi... Huomattavat pappeutta koskevat ilmoitukset Opin ja Liittojen kirjassa, edellämainitut luvut 2 ja 13, puuttuvat, eikä luku 28 anna mitään vihjettä palautuksesta, joka, mikäli se olisi ollut todellinen, olisi ollut tunnettu neljän vuoden ajan. Yli neljä sataa sanaa lisättiin tähän elokuun 1829 ilmoitukseen Opin ja Liittojen kirjan lukuun 27, lisäykset tehtiin nimeämään taivaalliset vieraat ja kaksi erillistä vihkimystä. Käskyjen kirja antaa vanhinten, pappien, opettajien ja diakonien velvollisuudet sekä viittaa Josephin apostoliseen kutsumukseen, mutta siinä ei ole mitään mainintaa Melkisedekin pappeudesta, ylipappeudesta, seitsenkymmenistä, ylipapeista eikä korkean neuvoston jäsenistä. Nämä sanat lisättiin myöhemmin ilmoitukseen kirkon järjestämisestä ja hallinnasta huhtikuussa 1830 (LK 20), saaden sen näyttämään siltä kuin ne olisivat olleet tiedossa ilmoituksen päivänä, mutta ne eivät ole mukana alkuperäisessä, Käskyjen kirjan luvussa 24 kolmea vuotta myöhemmin. Samanlaisia muutoksia tehtiin ilmoituksiin, jotka tunnetaan lukuina 42 ja 68."⁴

"Joseph Smith nuor. todisti, että Herran enkeli ilmestyi hänelle kutsuen häntä Herran työhön ja myös, että liiton enkeli vihki hänet [työhön] kätten päällepanon kautta ".
(Stephen Post Journal, 27.3.1836)

[Miksei ensimmäistä näkyä mainittu tämän kertomisen yhteydessä, kun kysymyksessä oli merkittävä varhainen ihmetapahtuma kirkossa - sen kun olisi pitänyt sattua kolme vuotta ennen enkeli Moronin juttua? Miksei tässä mainita Pietaria, Jaakobia ja Johannesta, vaan "enkeli"?]

Joseph Smith sanoi, "Oli jokaisen paikalla olleen vanhimman etuoikeus tulla vihityksi ylipappeuteen."
(Far Westin muistikirja, 25.10.1831 - yli kaksi vuotta sen jälkeen, kun ylipappeus oletetusti palautettiin.)

"Kutsuttiin koolle yleiskonferenssi ja ... Herra ilmoitti Josephille, että kelvollisten vanhinten oli tarpeen tulla vihityiksi ylipappeuteen."
(John Whitmerin historia, luku 7, 3.6.1831)

"Tässä (3.6.1831) näin ensi kertaa Melkisedekin pappeuden pantavan käytäntöön kirkossa."
(Apostoli Lyman Wight)

"Tämä (3.6.1831) oli ensimmäinen tilaisuus, jossa pappeus ilmaistiin ja annettiin."
(Apostoli Parley P. Pratt)

"... Melkisedekin pappeus ilmaistiin ja annettiin ensi kertaa useille vanhimmille."
(Kirkon historia, osa 1, ss. 175-176)

[Kuinka Melkisedekin pappeus olisi voitu antaa ensimmäisen kerran v. 1831 vanhimmille, joilla se jo olisi pitänyt olla, ja sitä paitsi yli kaksi vuotta sen jälkeen, kun se oletetusti annettiin Josephille ja Oliverille?! On melko selvää, ettei idea "jumalallisesti palautetusta" pappeudesta syntynyt ennen kuin paljon sen jälkeen, kun miehet jo tapasivat saada "pappeuden".]

"oli aika, jolloin tätä (MAP-) kirkkoa hallittiin vähäisemmällä pappeudella."
— Apostoli Orson Pratt

"Mitään mainintaa enkelien antamista vihkimyksistä ei voida löytää alkuperäisistä dokumenteista ennen kuin v. 1834-35. Siitä lähtien Cowdery ja Smithin kertomukset Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen käynnistä pysyivät epämääräisinä ja ristiriitaisina."
— D. Michael Quinn, Mormon Hierarchy:Origins of Power, s. 15

"Cowderyn vuoden 1834 historia hämmentää nykypäivän mormoneja kahdesta syystä. Ensinnä, koska hän sanoo Johannes Kastajan palauttaneen 'pyhän pappeuden', kun nykymormoneille on opetettu, että Johannes antoi Aaronin pappeuden eikä Melkisedekin 'pyhää pappeutta'. Toiseksi Cowdery ei viittaa v. 1834 toisen pappeuden palautukseen."
— Quinn, ibid., s. 281 alaviite 73, joka koskee sitä, milloin kukaan kuuli enkelin kautta palautetusta pappeudesta ensi kertaa, niin kuin Oliver Cowdery on kirjoittanut ylös.

"... en myöskään koskaan kuullut sellaisesta kuin enkelin antamasta vihkimyksestä heille, ennen kuin pääsin Ohioon noin v. 1834 — tai myöhemmin. Oliver väitti minulle Josephin läsnäollessa, että he olivat kastaneet toisensa — pyrkien näin täyttämään käskyn. Ja että jonkin aikaa sen jälkeen kun olimme saapuneet isäni kotiin jolloinkin kesäkuussa 1829, Joseph vihki Oliverin vanhimmaksi, ja Oliver vihki Josephin Kristuksen kirkon vanhimmaksi."
— David Whitmer, David Whitmer Interviews, page 154.

"En ikinä kuullut sanaakaan Johannes Kastajasta tai Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen käynnistä ja [pappeuteen] vihkimistoimituksesta ennen kuin minulle kerrottiin siitä noin vuosi jälkeenpäin Ohiossa."
— Apostoli William E. McLellin

"morm-hist" postituslistalta:

Joku kysyy:

>>> Hei, onko kukaan teistä muista lukenut artikkelia Melkisedekin pappeuden palautuksesta Ensignin joulukuun 1996 numerossa? Siinä perustellaan onnistuneesti tapahtumien kulku niin, että palautus tapahtui kohtuuaikataululla v. 1829 toukokuun loppuun mennessä. Oikein hyvin tehty. Kirjoittaja huomauttaa, että ne tapahtumat, jotka mainitaan samassa kirjeessä, jonka perusteella Quinn on päässyt elokuuhun 1830, voivat perustella ajankohdaksi toukokuun 1829. Koska kirje on kirjoitettu niin paljon tapahtumien jälkeen ja on sisällöltään ristiriitainen, on valittava ne todisteet, jotka vaikuttavat eniten yhtäpitäviltä. Mielestäni todella suora ja hyvin kokoonpantu.<<<

Joku toinen vastaa:

Näen, että sillä oli juuri se vaikutus sinuun, joka sillä oli laskettukin olevan. Ensignin toimittajat olisivat varmaan mielissään.

Minuun se ei tehnyt samanlaista vaikutusta. Minua suututti ja murehdutti se, että jälleen kerran Ensignin kirjoittajat turvautuvat todisteiden epäilyttävään käyttöön ja puolitotuuksiin sekä ilmeisesti tahalliseen harhaanjohtamiseen poistaakseen epäilyksen ja tukeakseen jotakin oikeaoppista versiota historiastamme.

Tässä tapauksessa huomaat, että Brigham Youngia kuvaillaan miehenä, jolla on "vahvat näkemykset 1) Melkisedekin pappeuden palautuksen järjestykseen ja apostoliuteen Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen kätten alla, ja 2) kirkon järjestämiseen" (viite 16). Tästä jätetään mukavuudenhaluisesti pois maininta siitä, että Brigham Youngin "vahva näkemys" oli Ensignin artikkelin kirjoittajan Porterin johtopäätöksen kanssa täysin vastakkainen: että Joseph Smith järjesti kirkon ainostaan Aaronin pappeuden avulla, ja että Melkisedekin pappeuden palautus tapahtui myöhemmin.

Voisit myös lukea hyvin tarkasti alaviite n:o 9. sanamuodon. Edellisessä julkaistussa artikkelissaan Porter sanoi, että tämä syyskuun 1830 ilmoitus panee ehdottoman takarajan Melkisedekin pappeuden palautuksen mahdolliselle ajankohdalle. Hän jätti sopivasti pois maininnan siitä, että ne kriittiset jakeet, joihin hän viittaa, tulivat lisätyiksi vasta vuonna 1835. Nyt hän edes myöntää sen tosiasian, muttei kuitenkaan anna sen muuttaa johtopäätöstään. Täytyy olettaa hänen järkeilevän, ettei Herra kaiketi lisäisi jälkeenpäin tekstiin jotakin, joka ei olisi pätenyt silloin, kun muu osa ilmoituksesta annettiin.

Ja muuten, Quinn tarjoaa myös lukijoilleen selityksen ristiriitaan Addison Everettin kirjeessä. Jos muistan oikein, Porter ei tehnyt niin ensimmäisessä artikkeliversiossaan, vaan hän siteerasi valikoiden vain sen osan, joka tuki hänen teesiään ja jätti pois ristiriitaisen osan...

Alaviitteet:

1. B. H. Robertsin alaviite virallisessa kirkon historiassa History of the Church.
2. David Whitmer, An Address To All Believers In Christ, p. 64
3. Ibid, p. 49

4. LaMar Petersen, Problems in Mormon Text, pp. 7-8