Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkon historia

Tämä on varhaisen MAP-kirkon virallinen historia, toimitettuna Utahin kirkon näkökulmasta. Vaikka kirkko ei olekaan kieltänyt tätä historiaa sen johdosta, että sen olisi kirjoittanut joku muu kuin Joseph Smith, tosiasiassa hän ei kirjoittanut suurta osaa siitä ja enin osa koottiin hänen kuolemansa jälkeen. Kirkon varhaiset historioitsijat käyttelivät vapaasti luomiskykyään tässä historiassa, esimerkiksi lisäten Joseph Smithin muka saamia ennustuksia, jotka olivat 'täyttyneet' hänen kuoltuaan. (Eivätkö varhaiset kristitytkin vain tehneet juuri niin?) Historioitsijat myös sensuroivat paljon materiaalia tehdäkseen siitä enemmän "uskoa edistävää".
Vaikka vain harvat aktiivijäsenet ovat välittäneet lukea tätä sarjaa, historia voi silti olla hyvin järkyttävä useimpien mormonien silmissä — he ovat tutustuneet vain siihen tyypilliseen pyhäkoulun sanitoituun versioon kirkon historiasta, jonka pitäisi oleman tahraton. Jos luet tämän seitsemän volyymin sarjan yhdessä Quinnin ja Newellin kirjojen kanssa, saat melko tarkan kuvan mormonismin alkuajoista — paljon paremman kuin jos kuuntelet ja luet vain seminaariopettajaasi, evankeliumin oppitunteja tai Ensignia (Suomessa Liahona, aiemmin Valkeus) oppiaksesi totuuden mormonikirkon historiasta. Lisää lähteitä objektiiviseen varhaisen kirkon historian tarkasteluun antavat Dialogue ja Sunstone.
Richard Van Wagoner kommentoi tätä virallista historiaa teoksessa Sidney Rigdon: A Portrait of Religious Excess alkaen s. 321 seuraavasti:

Asia [Rigdonin oletettu Joseph Smithin ilmianto kuvernööri Carlinille] esitettiin pyhille jotka päättivät huutoäänestyksellä jäädyttää sen lokakuuhun. Alkuperäisversio Sidneyn lokakuun 7-8 päivän kuulustelusta, siteerattuna lehdessä Times and Seasons, kirjoitettiin uuteen muotoon Deseret Newsia varten, mikä myöhemmin julkaistiin kirkon historiassa (History of the Church). Tämä väärennys antoi Rigdonista virheellisen kuvan, joka on säilynyt mormoneiden traditiossa tähän päivään saakka, ja se vaatii oikaisemista. Kun pyhien elämäkerrat ovat niin leimaavia MAP-kirkon historialle, tämä oli erityisesti totta marttyyrikuoleman jälkeiselle mormonismille sen jälkeen, kun kahdentoista koorumi sulki rivinsä varaten itselleen oikeuden kaunistella menneisyyden tosiasioita. Tämä mormonien kokemusten puolustelutyö johti vääristyneeseen historiaan joka suuntautui vahvasti johtajien tekojen oikeiksi todistamiseen. Silloin kun 'pahan puhumista Herran voidellusta' alettiin pitää pahempana kuin valehtelemista, sai totuus kärsiä.

Virallinen History of the Church of Jesus Christ of Latter-day Saints julkaistiin kirjan muodossa ensimmäisen presidenttikunnan ohjaamana. Alkusanojen vakuutus siitä että 'yhtään historiallista tai opillista selontekoa tai lausumaa ei ole muutettu' on todistettavasti väärä. Toimituksellisen sensuurin, satojen poistojen, lisäyksien ja muutosten varjostamana nämä seitsemän volyymia eivät aina ole luotettavia. Virallinen historia on partisaanikronikka, säröinen testamentti tavallisille uskoville.
Tämä historiikki ei ainoastaan aseta moniavioisuutta ja Brigham Youngin kirkollista merkitystä poliittisen hyväksynnän ruusuiseen hohteeseen, se myös siloittelee Joseph Smithin rosoisuuksia, siistii hänen huonomaineisempia seikkailujaan ja poistaa täyttymättömiä ennustuksia. Mormonien historian uudelleenrunoilun prosessissa tehtiin valtavaa vääryyttä Rigdonille ja muille, jotka uhmasivat ja kyseenalaistivat kahdentoista koorumin valtaannousun v. 1844.
Tuo 1800-luvun propagandamylly oli niin näppärä, että harvat Brigham Youngin sisäpiirin ulkopuolella olivat tietoisia noista kulissien takana tehdyistä muutoksista, jotka niin saumattomasti ommeltiin kirkon historiaan. Charles Wesley Wandell, apulaishistorioitsija, kauhistui näitä korjauksia. Kommentoiden niitä monia muutoksia, joita historiateokseen tehtiin kun sitä painettiin sarjana Deseret Newsissä, Wandell kirjoitti päiväkirjaansa:

Huomaan lisäysten avulla tehdyn vääristelyn, koska oltuani töissä historioitsijan toimistossa Nauvoossa tri Richardsin alaisena sekä v. 1845 kokoamassa juuri tätä omaelämäkertaa, tiedän, että Josephin kuoleman jälkeen hänen muistelmiaan 'tohtoroitiin' niin että ne soveltuisivat asioiden uuteen tilaan, ja tämä tapahtui Brigham Youngin käskystä tri Richardsille ja Richards teki tätä systemaattisesti.